Avainsana: bullterrieri

Art journal with Milli-koira

Kauniina elokuisena iltana sain omasta mielestäni hulvattoman hauskan ajatuksen – millaisenkohan aukeaman koiramme Milli tuunaisi jos saisi mahdollisuuden? Aiemmin Milli on kyllä omalla osallaan osallistunut tuunailuun muun muassa tuhoamalla yhden silloin juuri ostamani Ajaston Planner -muistikirjan, nuolemalla päiväysmerkintöjä pois kalenterin sivuilta ja rei’ittämällä valvomatta jääneen kaksipuolisen teippirullan…

Nyt iskin koiralle kynät käteen ja katsoin mitä tapahtuu! Oikeasti kynä päätyi tietenkin siis Millin suuhun ja itse pidin kynän toisesta päästä kiinni niin, että se piirsi koiran liikkuessa art journalin sivulle. Äiti sai kunnian toimia tämän taiteellisen kokeilun kuvaajana, itsellä olisi loppunut auttamatta kädet kesken.

Kovin pitkään tässä tempauksessa ei mennyt, lyijykynä kun koki ensimmäisenä karun kohtalon ja menetti päästänsä pyyhekumin. R.I.P. lyijykynä. Tussien toiset päät olivat myös jokseenkin… ei-niin-uudenveroisia taiteilijahetkemme jälkeen. Onneksi olin osannut tähän varautua enkä valinnut välineiksi yhtäkään kynää, jota itse oikeasti aktiivisesti käytän.

Kauniiden koukeroiden lisäksi sivulta löytyy muutama tassunjälki karvaisen taiteilijan käveltyä teoksensa ylitse useampaankin kertaan. Sivun reunaan haettiin myös kevyttä kohokuviointia hampailla hellästi nipistellen. Yllätyin lopulta eniten siitä, että sivu ei päätynyt loppupeleissä täysin palasiksi! Milli tuntui hämmentyvän tästä luvallisesta tuunailusta kovin eikä se ollut enään niin kiinnostavaa kuin kiellettynä.

Koiraa ei satutettu millään tavoin tuunauksen kuvauksessa ja osallistuminen oli kaikille osapuolille täysin vapaaehtoista. Milli sai palkkioksi taiteestaan TES:n mukaisen määrän nakkeja ja rapsutuksia.

Mikäli sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy joku kenen mielestä vastaavan kokeileminen olisi hauskaa, niin alla muutama vinkki:

  1. ÄLÄ valitse tuunattavaksi mitään todella tärkeää, mikäli sinunkin lemmikkisi on taipuvainen tuhoamaan asioita sille päälle sattuessaan. Esimerkiksi upouuden bullet journalin tuhoutuminen ei todennäköisesti naurata, vaikka tuunailu yhdessä karvakaverin kanssa olisikin ollut aluksi hauskaa.
  2. Ole skarppina. Kynän saa napata suusta hyvin nopeilla reflekseillä, kun kuuluu ensimmäinen rusahdus antamaan osviittaa siitä, että kohta on kynä rikki ja sen sisukset koiran kidassa.
  3. Älä odota ihmeitä. Itse hieman toivoin Millin piirtävän minusta imartelevan muotokuvan, mutta aika karvaasti sai pettyä lopputulokseen.

Pilke silmäkulmassa tuunailuiloa toivotellen, Inka & Milli

Haasteet testissä – Inka

Piia, Milja ja AJ ovat ennen minua jo ehtineet toteuttaa tämän kertaisen torstai-haasteen, eli jonkin ryhmässä aiemmin julkaistun haasteen uudelleen toteuttamisen. Ja toteutustyylihän on vapaa! Itse valitsin teemani tähän postaukseen toukokuun 2018 kuukausihaasteesta, eli eläimet. Toteutin tämän haasteen aikanaan silloin käytössä olleeseen Recollections-kalenteriini, joten halusin ottaa tällä kertaa jonkun muun näkökulman kuin suoraan kalenteriin toteutuksen.

Päädyin valitsemaan pohjaksi toteutukselle atc-kortit. Kalenterimaniassahan järjestetään joka kuukausi ryhmän oma atc-vaihto, kannattaa tutustua aiheeseen jos hiemankaan kiinnostaa! Infoa kyseisistä korteista löydät esimerkiksi *tästä postauksesta*. Maailma on pullollaan mitä mainoimpia eläimiä, ja niistä aiheeksi asti muutaman valitseminen oli hankalahkoa. Lopuksi totesin että miksi lähteä merta edemmäs kalaan, ja valitsin ne itselleni tärkeimmät eläimet. Eli ne, joita täältä kotosaltakin löytyy – koira, lisko ja käärmeitä siis.

Piirtämään alusta alkaen en ryhtyny tällä kertaa, vaan turvauduin Googletteluun. Koirasta ja liskosta löytyikin näppärästi silmää miellyttävät kuvat juuri oikeista roduista ja lajeista, mutta matoset tuottivat hieman enemmän päänvaivaa. Kummastakaan kotoa löytyvästä lajista ei tuntunut löytyvän juuri tähän sopivaa kuvaa, joten turvauduin sitten valitsemaan yleisluontoisen käärmeen kuvan, joka ei varsinaisesti edusta tiettyä lajia. Tässä tapauksessa olkoot siis käärme kuin käärme, vaikka oikeasti se ei ihan niin simppeliä olekaan.

Kun kuvat oli tulostettu ja saksittu ääriviivojaan pitkin irti paperista, alkoi korteille taustojen tekeminen. Kuvien ollessa mustavalkoisia, kaipasin kontrastiksi taustalle jotakin väriä. Valikoin akryylimaalien joukosta 3 eri väriä, ja sudin niillä eloa valkoisten A6 kokoisten korttipohjien päälle. En siis tehnyt näitä kortteja valmiisiin/valmiiksi oikean kokoisiksi leikattuihin pohjiin, vaan sudin taustaväriä hieman summanmutikassa isompaan pohjaan. Silmämääräisesti arvion että tekisin värittelyä sellaiselle alueelle että siitä saa atc-kortin kokoisen (64mm x 89mm) palan leikattu irti myöhemmin.

Maalin kuivahdettua lisäsin hieman toisen sävyisiä maaleja sabluunoiden läpi, sekä valkoisia roiskeita maalitussilla. Seuraavaksi oli vuorossa mittailu ja mallailu sen suhteen, mistä kohtaa kortin leikkaisi taustasta irti. Tässä käytän apuna valmiiksi oikean kokoista atc-korttia, se helpottaa hurjasti. Kun mieluinen kohta löytyi, piirsin ääriviivat valmiin kortin reunoja pitkin jollakin käteen sattuvalla kynällä, tällä kertaa Stabilon Sensorilla. Sitten vain saksin viivoja pitkin, ja liimasin kuvat kortteihin kiinni. Korostin kuvia vielä rajaamalla niiden ääriviivat valkoisella maalitussilla.

Kuvien lisäksi halusin lisätä jotain tekstiä, ja päädyin korttien eläinten tieteellisiin nimiin. Käärmekortin kohdalla kirjoitin sekä kuningasboan että kuningaspytonin nimet, näin sain molemmat ”omat” lajini mukaan korttisarjaan, vaikkei varsinaista kuvaa näistä niihin tullutkaan. Viimeisenä loppusilauksena hieroin pienistä leimasinmustetyynyistä väriä korttien reunoihin. Näin kortit saivat ikään kuin kehystyksen.

Kun kortit olivat valmiit, raapustin korttien tiedot vielä taustapuolelle. Tämä korttisarja sai nimekseen ”Elämäni eläimet”, mikään muu ei tuntunut yhtä osuvalta. Oli hauskaa inspiroitua menneestä haasteesta, varsinkin kun oli jo kerran aiheen toteuttanut kalenterin sivuille. Sanoisin että aiempien ryhmän haasteiden selailu on hyvä keino inspiraation haeskeluun, jos itse ei meinaa keksiä aihetta tekemiselle vaikka sormet syyhyäisivät tuunaamaan. Suosittelen!

♥, Inka