Avainsana: Burde

DIY Traveler’s Notebook

Hei vaan kaikki manialaiset! Oon siis Teija ja kirjotan teille mun TN-projektista. Nyt on pakko pohjustaa hiukan, että miten päädyttiin tähän hetkeen ja tämän postauksen aiheeseen eli DIY traveler’s notebookiin.

Vielä lokakuun alussa TN eli traveler’s notebook oli mulle aika vieras käsite, ja aloin kyselemään Kalenterimanian Facebook-ryhmässä pikkuisen tarkemmin asiasta. Sieltä sitten Laura ja Mira olivat ihania ja tekivät hyvät videot siitä, että mitä se TN syö, miten ne insertit laitetaan, mitä muuta sinne voi laittaa ja mitä kaikki eri härpäkkeet on nimeltään. Sittenpä aloin miettimään, että mä tarviin oman TN:än, nyt just heti. Oon siis budjettibujoilija, joka on aloittanut ruutuvihoista ja sitten siirtynyt itse sitomiinsa kirjasiin. Nyt on ollut Burden pistemuistio käytössä. Oon myös diy-ihminen, joka käyttää kaikki roskat ja roinat mitä ihmeellisimpiin projekteihin eli tämä mentaliteetti piti saada myös tähän TN:ään. En löytäny mieluisaa mistään tai en ehkä uskaltanu hypistelemättä tilata, joten *BING* lamppu syttyi pään päällä ja päätin tehdä ite.

Halusin ehdottomasti nahkaiset kannet, aitoa tai keinoa. Pinkaisin siltä istumalta kirpparille ettimään nahkatakkeja ja laukkuja. Löysin vaaleanpunasen, röyhelöisen keinonahkalaukun.

Suuntasin Halpa-Halliin hakemaan projektiin muita tarpeellisia juttuja. Kuminauhaa piti saada, mutta oli vähän turhan kapeaa tarjolla. Sen voi onneksi vaihtaa myöhemmin.

Samalla reissulla löytyi Kapelin nahkapaperia, ja valitsin tähän projektiin mustan värin sisuksiin. Samalla se sai toimia kansien vahvikkeena.

Samalla löysin myös kivoja Karton pistevihkoja, jotka ajattelin laittaa TN:n väliin.

Yhessä diy-videossa käytettiin eyelettejä eli rengasniittejä, joiden läpi kuminauha pujotetaan, jotta kuminauha ei kulu ja rispaannu heti. Kävin läpi kaikki kylän rautakaupat sun muut, ja lopulta paikallisesta IKH:sta löytyi niitä tilattavaksi 4mm halkasijalla. Pakkaus sisälsi myös sen työkalun, jolla ne saa litistettyä materiaaliin kiinni.

En voi antaa mitään tarkkoja mittoja tai oikeen kunnollisia ohjeitakaan, koska tämä oli täysin kokeilumielessä tehty, ja kannet muuntautu pikkuhiljaa. Virheitäkin tuli tehtyä… monta. Tämän TN:än sisään mahtuu A5-kokoiset vihot.

Purin laukun pala palalta. Ensin leikkasin hihnat, käänsin laukun nurinpäin ja leikkasin vuorikankaan yläreunaa pitkin irti. Purin laukun saumoista auki ja aloin mittailemaan mitkä kohdat laukusta käytän. Mittailin niitä vihkolla ja vihkopinolla, että saisin selän paksuuden sopivaksi. Laitoin myös hieman varaa, että mahtuu enemmän juttuja sisälle. Laitoin myös kääntövarat reunoille. Leikkelin palat ja liimasin kuumaliimalla ne yhteen, koska uskon, että ompelukoneeni ei olisi kestänyt. Röyhelöiden piti tulla eteen, mutta mittasin palat väärin ja lopulta siitä tuli takapuoli. Siksi myös käytin remminpätkää peittämään ruman saumakohdan, joka näkyi etupuolella. Ei haittaa, vaikka röyhelöt jäi taakse.

Remmin jouduin ottamaan myöhemmin pois rengasniittien takia. Virheitä ei kannata pelätä. Jos et voi peittää sitä, korosta sitä. Ja näistähän oppii.

Sen jälkeen mallasin mustaa nahkapaperia sisuksiin ja liimasin kiinni. Ennen liimaamista on hyvä ommella nahkapaperiin taskuja, jos haluaa. Sen jälkeen käänsin keinonahan reunat nahkapaperin päälle, vihkolla mittasin oikeaan kokoon.

Tässäkin tuli pieniä virheitä eli reunat jäi rumiksi. Niinpä yhden kulman peitin palalla keinonahkaa ja maalasin kultaisella akryylimaalilla. Röyhelöitä jäi aika lailla yli, joten letitin kolmella palalla pienen koristeen peittämään huolimatonta reunaa. Omasta mielestä tuli aika kiva. Eli älä heitä mitään pois, voit tarvita sitä virheiden peittämiseen.

Kun sain vihdoin ja viimein rengasniitit haettua, niin alkoikin hermoja raastava osuus. Tekstin lopussa on linkki josta pääsee videoon, koska tuota omaa räpellystä ei olis kukaan kattonu. Mutta huomasin tosiaan, että materiaalit olivat vähän liian paksut, ja videon kaltaisesti niitillä ei saanut tehtyä siistiä reikää materiaalien läpi. Eli suosittelen tekemään ohuemman kannen ja tekemään jollain rei’ittimellä tms. reiän. Ite käytin mm. mattopuukkoa, saksia ja naulaa… Tätä en suosittele kenellekkään!

Laitoin alas ja ylös kannen selkään kolme kpl niittejä ja yhden keskelle. Pujottelin kuminauhat ja tein sulkemiskuminauhan, johon lisäsin ylijäämänahasta palan. Laitoin siihenkin pari niittiä, samalla lailla kuin videossakin. Vielä vihkot paikalleen ja valmis.

Tämä oli itellekkin oppimisprosessi, ja varmasti teen jossain vaiheessa toisen, nyt kun tiiän kompastuskivet. Toivottavasti postauksesta oli iloa!

-Teija-

Videon, josta sain inspiraation ja neuvot niitteihin, kuminauhan pujotteluun, sekä sulkemiskuminauhan suojaläpän ohjeen, voi katsoa täältä.

Happy Plannerista Life Planneriin

Olen aikoinaan kertonut kalenterirauhastani Kalenterimanian Youtube-kanavalla videon muodossa. Tästä taitaa olla aika tarkkaan vuosi aikaa ja tuolloin kalenterirauhan kulmakivet olivat Happy Plannerin Mini ja Classic, tuttavallisemmin Minttu ja Päivis. Luovuin HP:n Classicista jo jonkun aikaa sitten ja kalenterirauhan ainoa osa oli HP:n Mini. Elokuussa kalenterirauhani kuitenkin järkkyi niin kovin, että sanoin Happy Plannerille hyvästit. Mutta mikä teki tuosta elokuun päivästä niin erikoisen, että kalenterirauha järkkyi?

Kalenterimanian miitti Hansan Suomalaisessa kirjakaupassa, Taiteiden yön aikaan. Itse miittiin saavuin ajoissa ja hieman jännittyneenä, miten ilta oikein sujuisi. Paikan päällä jännitys karisi nopeasti, kun pöytä täyttyi noin kahdestakymmenestä muusta kalenteriharrastajasta. Sain koristeltua muistaakseni kaksi aukeamaa kalenteristani ja olin saavutukseeni enemmän kuin tyytyväinen. Oli ihana höpötellä ja minua ilahdutti erilaisista kynistä muodostunut goodie bag. Illan kruunasi kuitenkin voittoisa arvonta ja lähdin kotiin Burden Life Plannerin kanssa. Tämä kohtaaminen oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Selailin uutta kalenteria jo heti sen voitettuani, mutta kotona odottivat kynätestit ja se todellinen tutkimus. Oliko tämä kalenteri todella sellainen, joka syrjäyttäisi Happy Plannerin? Life Planner on päivätty ajalle 07/2019-06/2020 ja kokeilinkin suosikkikyniäni menneen heinäkuun sivuille. Kun kynät eivät kuultaneet pahasti läpi, tiesin HP:n olevan syrjäytetty. En kuitenkaan aloittanut kalenteria heti sen saatuani, vaan totuttelin ajatukseen elokuun ajan. Valmistelin uuden ihanuuden alkamaan syyskuusta ja siirsin tapahtumat entisestä kalenterista uuteen. Olen ollut todella tyytyväinen tähän ja haluankin esitellä teille tämän Life Plannerin (jota jo kutsun Nasuksi värinsä vuoksi).

Kalenterin kuukausinäkymä on kaunis ja erilainen, mihin olen tottunut. Kuten kuvasta näkyy, päivät ovat laatikkoina ja aseteltu pystysuuntaisesti sivulle. Jokaisen kuukauden jälkeen (tai ennen uutta kuukautta) on sivu, jolle saa laittaa esimerkiksi tehtäviä, tapahtumia ja muistiinpanoja. Itse otin tämän käyttöön uuden kuukauden muistilistasivuksi, joka on osoittautunut helpotukseksi pienten päiväruutujen kertoessa vain tapahtuman nimeltä. Muistilistasivulle olen koonnut kuukauden tärkeimpiä juttuja sekä pitänyt tätä lisätilana muistiinpanoille. Pyhäpäivät ja sunnuntait näkyvät kuukausiaukeamilla vaaleanpunaisina numeroina, kun taas muut päivät ovat mustia.

Viikkonäkymä on tässä kalenterissa kaunis ja helposti koristeltava. Viikonpäivät ovat pystysuorassa ja tilaa on hyvin muistiinpanoille sekä koristelulle. Viikonpäivien alla on pisteet (ja hieman kirjoitustilaa) ja kuukausittain yhdellä viikolla on myös vaihtuva mietelause. Jos ei ole mietelauseiden ystävä, tämän saa helposti koristeltua piiloon (tai korostettua koristelulla). Vasemmasta reunasta näkyy viikkonumero, jonka alla on tilaa muistiinpanoille sekä to do -listalle. Siitä löytyy myös seurantakohta, jolla itse seuraan vedenjuontia. Jokaisen päivän alla on myös hymiöt, joilla voi merkitä sen, oliko päivä hyvä, ok vai huono; tai ainakin itse olen käyttänyt hymiöitä siihen. Kuten kuukausinäkymässäkin, on viikonpäivien numerot merkitty mustalla, mutta sunnuntait ja pyhäpäivät ovat vaaleanpunaisella. Pyhäpäivät on vielä kirjoitettu auki viikonpäivän alle. Näppärää!

Kalenterin takaosassa on kahdenlaisia to do -listoja. Neljä sivua enemmän arkisia listoja sekä kaksi sivua to do -listoja, joille voi kirjoittaa tehtäviä joka kuukaudelle seuraten niiden toteutumista. Arkisemmat listat odottavat vielä kohdallani käyttöä, mutta kuukausittaisilla to do -seurannoilla aloitan seuraamaan kotitöitä! Aivan mahtava bujomainen olemus vetosi minuun ja toivon, että nämä palvelevat myös tosi toimissa. To do -listojen perästä löytyy myös pistesivuja sekä viivallisia muistiinpanosivuja.

Kalenterin alusta löytyy vuosinäkymä aukeamana kuluvalle vuodelle. Lisäksi aukeamalla on kaksi laatikkoa muistiinpanotilaa ja mahdollisuus vaikka ympyröidä kuukausien tärkeimmät päivät. Seuraavilta sivuilta löytyvät vuosinäkymät luetteloina kuluvalle sekä tulevalle vuodelle. Itse käytin tämän merkiten syntymäpäivät, jolloin ne löytyvät yhdestä paikasta. Kalenterin lopusta löytyy vuoden 2020 näkymä aukeamana ja muistiinpanotilaa saatesanoilla ”Dear future, I am ready.” Ihana yksityiskohta!

Tässä vielä kynätestini tulokset. Olin siis aivan varma, että kaikki kynät tulisivat kuultamaan pahasti läpi, koska kalenterin paperi on ohutta. Eniten käyttämäni kynät eivät juurikaan kuultaneet läpi. Ainut poikkeus tässä oli Sharpien fine point -tussi, jonka kuultaminen häiritsi itseäni. Stabilon kynät olivat iloinen yllätys tässä testissä, sillä nekään eivät kuultaneet ohuista sivuista läpi sen enempää kuin muutkaan kokeilemani kynät.

En kuvitellut voittavani, mutta kalenterin nähtyäni tajusin, että näin oli tarkoitettu. Kalenterin vaaleanpunainen väri, muutaman kuukauden päästä eteen tuleva uusien sivujen osto Happy Planner Miniin, mietelauseet kuukausille ja viimeisen sivun kaunis mietelause. Kalenterin perässä on myös yksi sivun kokoinen muovitasku, jossa voi kuljettaa esimerkiksi tarroja tai tärkeitä papereita. Pienet ihanat yksityiskohdat ja muoviset tabit, jotka helpottavat kalenterin ja tärkeiden asioiden järjestämistä (ja myöhemmin niiden löytämistä). Ajattelin tämän kalenterin ensin hääkalenteriksi HP:n rinnalle, mutta siitä tulikin kokoaikainen matkakumppanini. Yksi seikka, josta tiesin tämän olevan minulle tarkoitettu, oli mietelause suunnitellun hääviikon sivulla ”A party without a cake is just a meeting.” Tämä, jos mikä, oli tarkoitettu näin. Haluankin kannustaa kaikkia osallistumaan arvontoihin, sillä koskaan ei tiedä milloin se arpaonni osuu kohdalle.

Ihanaa ja vaaleanpunaista syksyä kaikille toivottelee Terhi!