Avainsana: Distress Ink

Postimerkkitarrat

Vietän luvattoman paljon aikaa Instagramissa ja vähän väliä löydän sieltä aivan ihania ideoita, joita on tietenkin päästävä kokeilemaan, mikäli omista varastoista löytyy moiseen materiaaleja. Kaikkeen ei (valitettavasti) löydy, joten niitä on tyydyttävä vain kaihoisasti ihailemaan, ellei sitten keksi tapaa soveltaa.

Näiden postimerkkiä muistuttavien tarrojen kohdalla kävi niin onnellisesti, että melkein kaikki löytyi, mutta taisin tehdessäni sekoittaa joukkoon myös omia ideoita materiaalien suhteen.

Olen havainnut A4-kokoiset valkoiset tarra-arkit erittäin toimivaksi materiaaliksi omissa kalenterihommissani. Käytin niitä myös tässä projektissa vaikka tavallinen paperi ajaisi varmasti saman asian. Silloin tarvitaan vain liimaa tarran kiinnitykseen.

Aloitin taustan leimaamisella. Käytin mm. erilaisia tekstileimasimia ja Distress Inkin Black soot -mustetta ja leimailin tekstejä eri päin paperille.

Seuraavaksi valitsin taustojen päälle liimattavat kuvat. Tässä sarjassa käytin erilaisia washiteippejä ja –tarroja, niistä tausta kuultaa kivasti läpi. Kukkatarroissa on valmiina taustapaperi, mikä helpottaa leikkaamista todella paljon. Sellaisessa teipissä, jossa sitä ei ole, käytän leikkaamisen helpottamiseksi säästämiäni toiselta puolelta vähän liukkaita palasia (esim. noiden A4-tarrapaperien taustoja tai muita, keltainen lappunen kuvassa liittyy tähän). Sitten vaan vähän sommitellen valitut kuvat taustoihin kiinni.

Seuraava vaihe onkin leikkaaminen harkkosaksilla. Itse olen leikannut vapaasti sen tarkemmin mittaamatta, koska en koe tarpeelliseksi, että tarrat olisivat justiinsa samankokoisia. Toki mitatakin voi.

Kun kaikki sivut on harkkosaksilla leikattu, tarrat ovat valmiita! Olen piirtänyt joihinkin mustat kehykset ohuella tussilla, se antaa vähän toisenlaista ilmettä ja ryhtiä yksittäiseen tarraan. Olen myös kokeillut monilla erilaisilla kuvilla ja käyttänyt vanhan kirjan sivuja taustana. Joihinkin olen sutinut ruskeata mustetta ”vanhentamaan” tarraa. Mahdollisuudet variaatioihin ovat loputtomat!

Asia, joka minulta puuttuu viimeisen silauksen aikaansaamiseksi, on postimerkissä oleva postitusleima. Sellaisiakin on tulossa toivottavasti lähitulevaisuudessa, kunhan tilattu tuote saavuttaa määränpäänsä.

Tämä on todella koukuttavaa puuhaa. Mutta kyllä näillä saa mukavaa ilmettä kalenterin sivuille! Suosittelen kokeilemaan!

-Kirsi

Plan with me – aukeaman tuunaus pelkillä musteilla

Helou helou helou! Erilaiset leimailumusteet ja niiden käyttömahdollisuudet puhuttavat ryhmässä aika ajoin. Tätä postausta varten päätin kokeilla, käytännössä soveltaa musteita, mahdollisimman monipuolisesti yhden kalenteriaukeaman tuunaamiseen. Taustaan oli käytössä pari erisävyistä Distress Inkiä ja Distress Oxidea. Oxidet reagoivat veden kanssa, joten lisää tekstuuria ja eloa olisi näihinkin sivuihin saanut ripottelemalla hieman vesipisaroita mustepinnan päälle.

Aloitin värittelemällä paperin melkolailla kauttaaltaan keltaisella ja oranssilla musteella, lisäten vielä lopuksi hieman vaaleanpunaista sivujen keskiosiin. Levitin musteen yllä olevassa kuvassa näkyvällä musteenlevittimellä, mutta esimerkiksi meikkisienet ovat oiva vaihtoehto musteen tuputteluun.

Kun sivuista ei enää juuri valkoista ollut näkyvissä, siirryin musteen käyttötapaan numero 2: sapluunoiden läpi töpöttelyyn. Käytin samaa tuputinta kuin taustassakin, samoin väreinä toimivat samat oranssi ja vaaleanpunainen koko ajan. Kun sapluunan läpi tuputti reilulla kädellä mustetta, erottui kuvio hyvin vaikka tausta olikin värjätty samalla värillä! Musteen määrää ja kerroksia säätelemällä on siis mahdollista yhdellä ja samallakin mustetyynyllä saada aikaan eläväistä lopputulosta.

Kokeilin valkoisella Stazonin täyttömustepullolla saada aikaan sivulle roiskeita, mutta tämä yritys jäi siksi itsekseen – yritykseksi. Muste tulikin pullosta paksuna tavarana, eikä niin juoksevana kuin olin mielessäni jostain syystä kuvitellut. Pisarat jäivät tönkön näköisiksi ”helmiksi” sivuille. Se voisi jossain muussa tapauksessa olla kivakin efekti, mutta se ei kumminkaan mielestäni tähän kokonaisuuten toiminut. Päädyin levittelemään pisarat sormella hieroen ja se toimikin kivasti. Aukeama sai ikään kuin raikkautta valkoisista ja osittain taustaan lähes sulautuvista vaaleista kohdista.

Viimeisenä silauksena oli vuorossa vielä neljäs mustetuunailun vaihe, se ehkä ilmiselvin. Leimaaminen siis! Värien vastapainoksi halusin leimattavien kuvien erottuvan taustastaan kunnolla, ja päädyin perinteiseen mustaan. Mustana musteena olen tykästynyt käytössäni olevaan Versafineen ja Personal Plannerini sivut kestävät hyvin senkin käyttöä. Sivut saivat yläosaansa muutamia pilviä ja alareunoihin taas hieman kasvillisuutta. Sinne tänne läiskin vielä pikkuisia sydämiä – toivon että tuleva huhtikuu on rakkauden täyteinen!

♥, Inka