Avainsana: diy

Itse sidottu Art Junk Journal

Ennen joulua ihailin Kalenterimanian Facebook-ryhmässä ryhmäläisten upeita joulubujoja ja muita jouluaiheisia journaleita ja plannereita. Vaikka en ole kovin jouluihminen, niin syttyi silti kipinä omasta joulukirjasesta. Lähinnä tahdoin sellaisen kuvakirja-tyylisen, jossa yhdistelisin ihania jouluisia kuvia ja jouluisia lehtileikkeitä. Ostin jouluisia papereita ja laitoin Facebookin roskalava-ryhmiin ilmoituksia, että otan vastaan jouluisia aikakausilehtiä. Sain kaikki materiaalit kasaan juuri ennen joulua. Olin suunnitellut käyttäväni tähän valmista vihkoa, joka minulla oli ylimääräisenä, mutta jokin siinä vaan tökki vastaan. Noh, joulu meni ja en ollut aloittanutkaan projektiani. Joulun myötä katosi myös inspiraatio jouluaiheiseen kuvakirjaan. Jäin hauduttelemaan asiaa.

Tammikuun lopussa sain idean! Meillä oli helmikuussa tulossa koulun lähijaksolla kirjonta ja kirjansidonta. Sain idean, että sidon itselleni kirjan, yhdistetyn Art ja Junk Journalin. Ja koska joulukirjan teko tuntui hassulta tähän aikaan vuodesta, niin päätin että tulen laittamaan kirjaan kaikki vuodenajat! Kirjanen on nyt sidottu ja odottelee enää vaan täytettä. (Siitä ehkä sitten joskus oma blogitekstinsä.) Mutta nyt kerron lyhyesti, ja hyvin suurpiirteisesti, miten A5-kokoinen kovakantinen Art Junk Journalini valmistui.

Ostin materiaalia kirjan kansia varten, koululta sain kansipahvit ja sisäsivut. Halusin yhdistää kirjontatyön kirjan kansiin.

Valitsin sisäsivuiksi paksumman paperin, joka oli A2-kokoa. Ihan ensiksi minun piti leikata paperit neljään osaan, että sain niistä A4-kokoisia. Ne piti taitella taittoluun avulla kaksin kerroin vihoiksi. 

Tein erillisen apupaperin (punainen), jolla merkitsin vihkoihin nidontareikien paikat ja painoin reiät piikillä. 

Nidoin (eli ompelin) vihot kiinni toisiinsa. Ensimmäistä vihkoa ommellessa pujotin nidontanauhat paikoilleen. Yhdessä kohdassa kiristin lankaa vähän liikaa ja paperiin tuli pieni repeämä, mutta se ei haittaa käytössä.

Seuraavaksi oli esilehtien tekeminen. Taitoin kaksi vihreää A4-kokoista paperia kahtia ja liimasin ne  vihkonipun molemmille puolille.

Sitten liimasin selkämyksen, nidontanauhat ja tukiharson. Välissä piti antaa liiman kuivua ja odotellessa suunnittelin kanteen kirjontakuviota.

Selkämyksen ylä- ja alareunaan liimasin violetit kapiteelinauhat.

Piirsin paperille mallikuvan kirjontatyöstä ja jäljensin sen mustalle kankaalle liitukynällä.

Kirjontatyön kuvion tein sashiko-kirjonnalla eli etupistoilla ja tekstin tikkipistoilla. Mustakangas on kirjottu kiinni vihreään kirjankansikankaaseen. Kansikankaan nurjalle puolelle silitin tukikankaan. 

Kansipahvit ja selkäpahvin leikkasin konepahvista ja liimasin ne kansikankaaseen. Lopuksi vihkonippu piti sovittaa kansien väliin tarkasti ja liimata esilehdet kansiin kiinni. Tässä vaiheessa minulla oli jo tosi kiire saada kirja valmiiksi ennen kuin koulupäivä päättyy, se oli nimittäin viimeinen koulupäivä! Kotona laitoin kirjan painon väliin odottamaan liiman kuivumista.

Tämmöinen minun Art Junk Journalista sitten tuli:

Kirjansidonta oli niin kivaa, että aion tehdä vielä monta kirjaa!
Helmikuun lopussa valmistuin käsityötaidon ohjaajaksi.

-Heli

Luovuus syntyy tylsyydestä, vaatii rohkeutta ja kesyttää demonit

Olin otettu, kun minua pyydettiin tekemään Kalenterimanialle jäsenpostaus. Olen ollut Kalenterimanian jäsen monen vuoden ajan, mutta vain harvemmin yhtä aktiivinen kuin viimeaikoina. Nyt kun elämäni on eräänlaisessa välivaiheessa, Facebook-ryhmä on antanut minulle olon yhteisöön kuulumisesta ja tuonut arkeeni paljon iloa ja inspiraatiota. Olen todella iloinen, jos jokin, mitä jaan voi tuottaa samaa jollekin muulle.

Minulle ehdotettiin jäsenpostauksen tekemistä Simple Stories -rengasplannerini välilehtiprojektista. Pilkulliset Carpe Diem -plannerikanteni ovat pyörineet laatikoissani varmaan vuodesta 2017 lähtien. En ole saanut otettua niitä oikeaan käyttöön, mutta en ole halunnut niistä luopuakaan. Kalenteri-innostuksen sytyttyä taas pitkästä aikaa alkuvuodesta 2024, päätin tilata vähän uusia tarvikkeita, muun muassa vihdoinkin sen kuuden reiän rei’ittimen, jota en ole aikaisemmin saanut hankituksi. Rei’ittimen lisäksi ostin upeita viidakkoteemaisia papereita, washiteippejä, die cutseja sekä liimattavia helmiä.

Ajattelin, että lähden kasaamaan ihaniin pilkkukansiini plannerin, päiväkirjan ja muistojen kokoelman kaunista sekamelskaa. Ajatuksenani oli, että tämä lähes mappikokoinen binderi keräisi sisäänsä ne asiat, jotka minua elämässäni inspiroivat: Sellaiset asiat, jotka eivät liity työ- tai julkiseen minääni vaan siihen yksityiseen minään, joka nauttii kuun vaiheiden seuraamisesta, tarotkorttien lukemisesta, joogafilosofiakursseista, runojen kirjoittamisesta tai melkein mistä tahansa, millä ei ole suoraa käytännön hyötymerkitystä. Keräisin vain niitä asioita, jotka elävöittävät omaa sieluani. Projektin aloittamiseksi päätin ensialkuun tehdä uusista papereistani kauniit välilehdet.

Kuten moni varmasti allekirjoittaa, tuunailussa joutuu väistämättä opettelemaan epätäydellisyyden sietämistä. Minulle vaikein vaihe on se, kun minun pitäisi aloittaa täydellisen puhtaan pöydän “pilaaminen” omilla tuotoksillani. On niin paljon mistä valita, mitä jos valitsen väärin? Mitä jos kyllästyn? Mitä jos lopputulos on mielestäni sotkuinen? Tai mitä jos en saakaan vietyä projektiani loppuun? Ensimmäinen välilehti kuvastaa hyvin tätä epätäydellisyyden pelkoa lainauksella Etan biisistä Demoneista ystävii. 

Minusta tuntuu, että kalenteriharrastuksessa on jotakin syvästi intuitiivista ja elämän virrassa soljuvaa. On aikoja, kun kalenterituunaus on elämässä mukana vain satunnaisina tarvikevarastojen silmäilyinä ja hivelyinä, ja etäisenä tarpeena säästää kaikki tarvikkeet jotain ehkä tulevaa ajankohtaa varten. Sitten taas toisinaan innostus kalentereihin syttyy kuin yllättäen ja tekeminen sujuu. Omalla kohdallani kalenteriharrastus vaatii sen, että elämäni on oikealla tavalla tylsää ja tasaista. Luovuus alkaa pitkästymisestä ja luova tekeminen vaatii sen, että elämässä on rauha maassa, jotta uppoutuminen ja flow-tila on mahdollista saavuttaa. Olen itse oppinut hyväksymään sen, että pakottamalla ei synny hyvää jälkeä. Silloin kannattaa takoa, kun tekeminen sujuu helposti ja pakottamatta. Jos inspiraatiota ei ole tai projektiin tarttuminen jopa ahdistaa, kannattaa kärsivällisesti odottaa parempia aikoja.

En päässyt välilehtiprojektissanikaan vielä maaliin asti, sillä sain vasta ensimmäisen valmiiksi. Päätin noudattaa omaa neuvoani, enkä lähtenyt tekemään seuraavia sivuja väkisin. Ajatuksenani on koota kullekin välilehdelle lainauksia, jotka sykähdyttävät jotakin minussa. En voi tehdä tällaista projektia, jos sisälläni ei juuri sillä hetkellä soi.

Loppuun voisin antaa muutaman käytännön vinkin itsetehtyjä välilehtiä suunnitteleville:

  1. Päätä montako välilehteä aiot tehdä ja laske jaottelua sivukokosi mukaan: kuinka monta senttimetriä kustakin välilehdestä jää näkyvää osaa?
  2. Välilehtien määrää tai järjestystä ei voi myöhemmin enää muuttaa, koska ne on leikattu kukin omalle paikalleen
  3. Kunkin välilehden “läpän” kannattaa olla hieman korkeampi kuin näkyvä osa, jotta se jää nätisti edellisen alle. Päädyin tekemään omani niin, että jokainen läppäosa alkaa aivan sivun yläreunasta ja jatkuu aina edellistä pidemmälle näkyviin jäävän osan verran.
  4. Leikkaa välilehdistä hieman isommat kuin niiden alle jäävät sivut, jotta ne peittävät sivut kauniisti. Tee läppäosista tarpeeksi leveät: itse tein 1,5 cm leveät läpät
  5. Muista, että sivukoon ollessa vähän isompi, rei’ittimessä kannatta katsoa keskikohta huolella… Nimimerkillä melkein mokasin!
  6. Kokeile rohkeasti! Se on vain paperia. Voit tehdä myöhemmin uudet paremmalla kokemuksella.

En toistaiseksi vielä tiedä, miten planneriprojektini tulee jatkumaan, mutta yritän taltuttaa tyhjän sivun kammoa ja opetella epätäydellisyyden sietämistä. Loppujen lopuksihan parasta tässä kaikessa on käsillä tekeminen ja oman luovan energian vapauttaminen!

Mukavia talvisia tuunaushetkiä kaikille!