Avainsana: double tuesday

Kirjoittajan bujo

Harrastajakirjoittajana ja sanataideohjaajana halusin oman muistikirjan kirjoittamista varten. Niinpä aloitin viime vuonna kirjoittajan bujon.

Kotiutuuko listahirmu bujoiluun?

Rakastan listoja. Luulin, että bullet journal olisi aivan ehdottomasti ja täydellisesti minun juttuni. Yritelmäni laatia bujo kalenteriksi oli kumminkin niiiiiin sillisalaatti, ettei siitä tullut oikein mitään. Vähän budjettia, pikkuisen suunnittelua ja jokunen ruokalista, MUTTA. 

Joku esitteli päiväkirjabujon idean, ja siitä innostuin enemmän. Kun silloisessa työssäni tuurasin muita milloin missäkin, oli oikein kätevää laatia päiväkirjamaiset listat viikoksi kerrallaan. Vaan sekin jäi.

En suostu luopumaan erillisestä päiväkirjasta, enkä siedä ajatusta, että päivittäinen kirjoitustila on etukäteen säännelty. Pitää saada riipustaa vaikka kymmenen sivua, jos niikseen tulee, tai tyytyä kymmeneen sanaan, kun sydän on liian täynnä. 

Mutta kirjoittaminen! Koska ajattelen parhaiten kynä kädessä, ja joitakin juttuja olisi paras muistaa ajoissa, tuumin kokeilla, millainen kirjoittajan bujosta tulisi.

Mikä kirjoittajan bujo? 

Aloitin 2023 kirjoittamisjuttuihin oman muistikirjan, paksun ja herkän roosan Leuchtturmin bullet journalin. Työmatkani on melko pitkä, joten bujo kulkee usein mukana (tauolla runotyötä!) ja rähjääntyy reissussa. Kierreselkäistä en voi ajatellakaan.

Kynästäni tulee vain sanoja: piirtäminen on pakkopullaa. Koska kirjoittaminen on minulle kaikkein suotuisin ja turvallisin tapa ilmaista itseäni, uskallan kirjoittajan bujossani kokeilla edes vähän,  millaista on vetää kuukausinäkymän päivät vapaalla kädellä. Uskallan vähäsen kohdata ja käsitellä sitä häpeää, että visuaalisen maailman asukkina en ole visuaalinen ihminen. Itsellenihän sentään vain muistikirjaa muokkaan.

Aloin koota kirjoittajan bujoa omin neuvoin. Ei käynyt edes mielessä tutkailla, mitä väki harrastebujoihinsa ylimalkaan sisällyttää. 

Niinpä bujoiluni on vieläkin haparoivaa.  Teen jonkinlaisen kuukausinäkymän, jonka koristelen jotenkin kirjoittamiseen tai lukemiseen sopivasti. 

Listaan kiinnostavat kirjoituskilpailut ja tekstien palautuspäivät. Näkyypä kalenterissa nyttemmin silloin tällöin Kalenterimanian blogin jäsenpostauksen palautuspäiväkin.

Kun on kirjoittamispäivä, laadin työlistan tai merkitsen, mitä sain kyhätyksi. Kenties päiväsivulle tulee kumpikin: työsuunnitelman kohdat saavat eteensä tarran, kun olen tarttunut toimeen ja nakuttanut ne.

Omia kirjoitushaasteita

Marraskuussa 2023 asetin tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä. Kirjoittaisin vaikka vain aamusivut tai päiväkirjaa, mutta jotain päivittäin. Jos runot tai tarinat etenisivät, aina parempi. 

Tyyli ja tapa hakusessa

Alkuvuodesta 2024 käytän Moleskinen muistikirjaa. Etsin tyyliäni edelleen.

Kirjoituskilpailun lisäksi kalenteriaukeamalle ovat ilmaantuneet runoillat. Koristelussa palvelevat enimmäkseen tarrat ja teipit, kuten aina. 

Mitä sinä seuraat harrastebujossasi? 

Aloitin uutena juttuna aamusivuseurannan. Aamusivuthan ovat kirjoittamisen opettajan Julie Cameronin idea. Tarkoitus on kirjoittaa kolme sivua tajunnanvirtaa mahdollisimman pian heti herättyä. Toisinaan jatkan koristelemalla vielä yhden sivun.

Vuorotyöläiselle homma on hieman haastava. Mietin, pitäisikö seurata sitä, kirjoittaako aamu- tai iltapäiväsivuja, ja miten vuorokaudenaika vaikuttaa. Muuttuuko tajunnanvirtaa sisältö enemmän sen mukaan, onko tapa säännöllinen, vai kirjoitusajan mukaan? Kunhan jonakin hetkenä päivittäin saisi tajunnanvirtapurskahduksen paperille, luovuus pysyisi auki.

Nyt olen alkanut kirjoittaa aamusivuja bujoon sen sijaan, että käyttäisin päiväkirjaa tai erillistä vihkoa. Niinpä meneillään oleva Moleskine ei riitä kuin ehkä kevääksi. 

Jokohan seuraavassa, kolmannessa kirjoittajan bujossani olisi selkiytynyt, yhtenäinen rakenne? 

Joitakin ideoita löysin tästä Writer’s notebook -blogikirjoituksesta.

Mitä sinä ehdottaisit kirjoittajan kesäbujoon?

Kirjoittamisen ja koristelun iloa sinulle edelleen! 
-Anna

Tuunaushaaste – Time system- ja Project 365 -kalenterit

Synesteesikko sanataiteilija aina kirjoitustuulella.

Elän väreistä. Kynästäni tulee vain sanoja. En pidä itseäni visuaalisena ihmisenä, joka osaisi sommitella. Tekstinsyöttö ehdottaa, että osaa sinnitellä. Käypä ehdotus tällä kertaa. Kun sovin jäsenpostauksesta Kalenterimanian blogiin, käytössäni oli Time system -kalenteri vuodeksi 2024. Ei suinkaan kaikkein mieluisin valinta, mutta varsin käypä. Olen ostanut samanmoisen ainakin parina vuonna aiemmin. Tilaa on sivu päivää kohti, joten mahdun hienosti kirjaamaan työvuorot ja muun kulloisenkin elämäni silpun vapaaehtoisjuttuineen. Hyvin pystyy myös koristelemaan, kun kalenteriharraste nyt elpyy pitkän ajan jälkeen. Kalenterimaanikoksi olen outo: tapaan käyttää sen, mitä ostan tai vaihdoissa saan. Niin ihanaa kuin olisikin ostella kaikenlaista, en haali isoja varastoja. Suhtaudun tarroihin, teippeihin ja muuhun vähän kuin ruokaan: hyvikkiä hävikin ja hilloamisen sijaan! Käsittämätöntä, miten pragmaattinen olen… Tämän postauksen koristeet olen enimmäkseen saanut vaihdoissa, osa lehdistä saksittuja juttuja on omasta takaa. Kierrätetyksi jutuksi pääsi niin ikään vaihdossa saapunut kirjekuori, josta askartelin taskun. Sen sisään tulee kai jokunen kortti tai muistilappu myöhemmin.

Kirjoittaminen on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni. Yhdeltä ammatiltani olen sanataideohjaaja, ja pyrin pitämään kirjoittamisen osana arkea, vaikka palkkatyö enimmäkseen onkin toisella alalla. Suuria kirjoittamisen iloja on tulla kohdatuksi kirjoittajana, ja onnekseni olen saanut joukon ystäviä, jotka kirjoittavat itsekin tai suhtautuvat muuten myönteisesti ja myötäelävästi. Niinpä kun pitkästä aikaa tänä talvena menin esittämään runojani poetry slamissa (siinä on tietyt säännöt, kuinka kauan on esitysaikaa ja miten pisteytetään), työstin runosikermääni useamman ystävän kanssa. Kukaan heistä ei sillä erää päässyt kuuntelemaan runojani, mutta illan mittaan viestisovellus oli kuumana siitä, miten sujui ja mitkä runot lopulta esitin. Kiitos, ystävät! Tiedätte, keitä olette.

Sattui ylimääräinen työkeikka talveen. Yllätyspalkasta käytin osan kauan toivomaani Ajaston Project 365 -planneriin. Se on kirjoittajan kalenterini loppuvuoden ajan. On minulla kirjoittajan bujokin, johon riipustan aamusivuja ja listaan meneillään olevia kirjoituskilpailuja, mutta huomasin, että haluan vielä oman kalenterin, johon merkitsen kirjoituspäivät, runoillat ja sen semmoiset. Näiden myötä vuoden kalenterirauha on oikein lokoisalla tolalla. Kun on vapaata töistä ja kokonainen kirjoittamispäivä, laadin kalenteriin työlistan jutuista, joita aion kyhätä. Helmikuun lopun tiistaina työn alla oli mm. Kalenterimanian postaus, ja minulle aivan ennenkuulumatonta oli lähteä kuvat edellä ja kirjoittaa teksti vasta myöhemmin. Lisäksi hahmottelin tarinaa kirjoituskilpailuun ja runoa, ja yritin pitää takaraivossa muutamaa ehdotusta toiseen vieraskynäpostaukseen.

Puhun kirjoittamisestani yhä enemmän. Vuosia vaikenin, kun en oikein kohdannut ketään sen tiimoilta. Nyttemmin kestän, kun asiaa harrastamaton kysyy ällistyneenä, aionko kirjoittaa koko päivän. Mainitsin värit ja synestesian. Se tarkoittaa aistien sekoittumista. Jotkut näkevät musiikin väreinä, tai ehkä äänteillä on värit tai vaikka kuukausilla. No, minä näen ihmiset väreinä (ja mietin joskus, onko erityisherkkyys vamma vai ominaisuus). Tästä vuodesta tulee oikea ystävien kesä, sillä luvassa on paljon uusia rakkaita kasvoja. Vieraita muista maista. Kukkatarrat kertyvät jo koristamaan kesäkuuta, enkä malta odottaa, millaisia väripintoja pääsen aistimaan. Varmasti kauniita, toiveikkaita sävyjä. Ja väriyhdistelmiä. Olen tainnut vain yhdessä tutussa nähdä yhden ainoan sävyn. Tällä muuten ei ole mitään tekemistä niiden aurajuttujen kanssa, jos sitä mietit. Synestesia voi ilmetä monella muullakin tavalla. Sanat, tarrat, teipit. Siinä kalenteriharrasteeni kulmakivet. Tämän postauksen vihjesanoina olivat vastaväri, kierrätettyä, ystävyys ja tuuli. Kirjoittamisen ja koristelun iloa sekä kalenterirauhaa myös sinulle!

Anna