Helou helou helou! Vieläkin hieman syysmiitin jäljiltä kujalla oleva Inka täällä hei. Ajattelin kirjoitella muutaman sanasen miittifiiliksistä postauksen merkeissä nyt, kun itse miitti on jo ”lusittu”. HUH. Se olisi valintani, jos pitäisi valita yksi sana jolla kuvata miittipäivää.
HUH mikä miljöö. Siitä KIITOS Villa Bella Vista. Itse en ollut käynyt aiemmin mittipaikalla paikan päällä, kuvia nähnyt kylläkin. Olin jotenkin onnistunut missaamaan sen faktan, että kyseinen huvilahan sijaitsee tosiaankin meren rannalla. Saimme siis miitata a) huvilassa, b) merenrantamaisemissa. Tätä ihmettelin useammalle ihmiselle miitissä ääneenkin, ja kaikki olivat samaa mieltä – HUH mikä miittipaikka! Pisteenä iin päällä myynnissä olleet tarjoilut olivat her-kul-li-si-a, suosittelen lämpimästi.
HUH mitä osallistuvaa jengiä! KIITOS kaikille paikan päälle saapuneille energiastanne, hymyistänne, innostuneisuudestanne, osallistumisestanne ja inspiraation jakamisestanne. Kiitos myös kaikille, jotka eivät paikalle päässeet, mutta osallituitte ja fiilistelitte miittiä ryhmässä muun muassa haasteiden ja livejen kautta. Ei näitä miittejä järkättäisi jos ei olisi TEITÄ. Oli sanoinkuvaamattoman hullu tunne katsoa ennen kahtatoista ikkunasta, kun miittityypit alkoivat valua oville jonottamaan. Mikä määrä jengiä, mikä määrä kalentereita – täällä miittaamassa Kalenterimanian ansioista. Melkein tuli hetkeksi tippa linssiin, mutta vaihtopöydän tavaroiden lajittelu vei onneksi ajatukset nopeasti pois kohtapillitetään-tilasta. Kiitos kaikille myös kuvien ja videopätkien jakamisesta miittipäivältä, arvontapalkinnoista sekä goodie bagin sisällöstä – niitä on ilo katsella!
HUH mitkä sponsorit – niin goodie bageissa kuin arvontapöydän osaltakin. Kummastakin näistä on tulossa vielä omat postauksensa, joten niistä tarkemmin lisää silloin. Sen kumminkin sanon, että itse pysähdyin oman lahjuskassini ääreen vielä monta päivää miitin jälkeen. Nimittäin ihmettelemään sitä miten ihania asioita siellä olikaan – ja mikä määrä vieläpä.
Vielä muutama HUH! HUH mitkä sapluunademoilut Klemmarikellarin Jonnalta. HUH mikä kuhina vaihtopöydässä. HUH mitkä tilakoristukset ja somistukset. HUH mitkä stanssailutHansan Suomalaisen Kirjakaupan mahdollistamana. HUH mitä toteutuksia goodie bagin tavaroilla tuunaaminen -haasteessa. HUH mikä ylläpitoporukka meillä onkaan. HUH MIKÄ #kmsyysmiitti19 !
Useat pidempiaikaiset ja suunnittelua vaativat projektit ovat oikea kalenterimaanikon unelma – niin paljon ylös laitettavia asioita, niin paljon mahdollisuuksia tyhjille muistikirjoille ja eri teemoihin sopiville valmisratkaisuille! Näin minäkin ajattelin silloin reilut kaksi vuotta sitten, kun minua kosittiin ja sain “virallisen luvan” alkaa suunnitella häitä.
Googlasin jo heti tuolloin kaikki mahdolliset hääplannerit ja aloin metsästää teemaan sopivia tuunailutarvikkeita. En kuitenkaan päätynyt tilaamaan mitään, koska häihin oli vielä niin pitkä aika – eihän meillä ollut silloin vielä päiväkään tiedossa.
Aikaa kului ja saimme lyötyä päivän lukkoon vajaa vuosi kihlauksen jälkeen varatessamme juhlapaikan. Tällöin hääsuunnitteluintoni heräsi uudelleen eloon ja muistin aikaisemman haaveeni hääplannerista. Olin alunperin ajatellut haluavani valmiin sellaisen, mutta sitten minulle iskikin joku käytännöllisyyden puuska, kun muistin, että minullahan lojuu käyttämättömänä useampi muistikirja. Niinpä valjastin pehmeäkantisen M-kokoisen Nuunan toimittamaan hääplannerin virkaa. Tuolloin en vielä saanut kansien sisään mitään konkreettista, mutta leikkelin sinne kuvia häälehdistä ja kirjoitin ylös joitain ajatuksia mm. väriteemasta ja siitä millaisen puvun haluaisin.
Tämän jälkeen hääplanneri sai jäädä odottamaan parempia aikoja, sillä edelleen koin häihin olevan vielä niin paljon aikaa, etten kuitenkaan saisi mitään oikeasti hyödyllistä muistikirjaan laitettua. Se toimi sillä hetkellä lähinnä yleiseen fiilistelyyn.
Niinhän siinä sitten kävi, kun oikeasti aloimme kaasojen ja bestmanien kanssa suunnitella häitä, ei paperinen hääplanneri tuntunut kovin käytännölliseltä. Olin kyllä ajatellutkin sen olevan lähinnä vain omaan käyttööni, mutta ottaessamme Trellon käyttöön ja kaikki suunnitelmat oli helppo kirjata sinne kaikkien nähtäville, en oikein enää tiennyt, mikä virka omalla plannerillani olisi fiilistelyn lisäksi.
Viimeinen niitti Hää-Nuunani arkkuun oli, kun aloitin viime syksynä Kalenterimanian ylläpidossa ja tarvitsin kipeästi muistikirjan, johon laittaisin olennaisia asioita muistiin. Niinpä muutin hääplanneriviritelmäni lennosta Kalenterimanian juttuihin keskittyväksi muistikirjaksi.(Sivuhuomiona on todettava, että kyseinen Nuuna on jo eläköitynyt siitäkin hommasta ja etsii edelleen itselleen sopivaa tarkoitusta.) Tällöin mietin taas hetken ihan oikean hääplannerin hankkimista, sillä koin hukanneeni tässä loistavan tilaisuuden toteuttaa itseäni ja harrastustani.
Taas kerran sen hankkiminen kuitenkin jäi, en edes oikeastaan muista mistä syystä tällä kertaa. Pari kertaa keväällä tuli tarve tehdä häihin liittyviä to do -listoja, mutta päädyin toteuttamaan ne suoraan bujoon. Nyt, kun häät ovat ihan nurkan takana (ja ohi jo siinä vaiheessa, kun tämä postaus tulee ulos), minua hieman harmittaa, etten koskaan hankkinut sitä valmista, häiden suunnitteluun oikeasti tarkoittettua hääplanneria. Se olisi ollut loistava tapa purkaa tätä viime hetken stressiä, vaikka toisaalta Trellon to do -listoista asioiden ruksiminen on myös ollut siinä mielessä kovin tyydyttävää. Hääplanneri olisi myös ollut loistava syy fiilistellä tulevaa h-hetkeä ja lätkiä joku kalenteri täyteen hääaiheisia tarroja. Minulle ei loppujen lopuksi kertynyt kauheasti hääaiheista kalenteritavaraa, mutta sain viime vuonna yhdessä Happy mailissa tosi kivoja Simple Storiesin hääaiheisia tarroja ja olen suorastaan palanut halusta päästä käyttämään niitä. Muutaman olen onnistunut ujuttamaan kalentereihin merkitessäni ylös jotain häihin liittyvää, mutta paljon on vielä käyttämättä.
Onneksi rakkaat kaasoni tarjosivat minulle yllin kyllin fiilisteltävää, kun olivat tehneet minulle polttareihin ihanan scrapbookin, polttareiden Harry Potter -teemaan sopivaksi tottakai! Kirjassa oli jo joitain juttuja valmiina, mutta sen lisäksi sain paljon teemaan sopivia oheistarvikkeita, kuten tarroja ja kyniä, joilla voisin itse toteuttaa polttarikirjaa juuri niin kuin haluan. Minulla on myös iso kasa polttareissa napsittuja Instax Mini -kameralla otettuja kuvia, jotka aion vielä jossain vaiheessa liittää kirjaan. Kuten hääplannerinikin, myös tämä projekti on jäänyt vähän kesken. Minulla on kuitenkin vakaa aikomus saada scrapbook valmiiksi heti, kun häästressiltäni kykenen. Ehkäpä hääplannerin puuttuminen ei siis jää jatkossa harmittamaan niin paljon, jos saan polttarikirjan valmiiksi. Saatanpa myös sisällyttää siihen jotain häihin liittyvää fiilistelymateriaalia.
Tämän postauksen opetus taitaa olla, ettei jotain asiaa tarvitse hankkia pelkästään vain kivan ajatuksen vuoksi. On myös ihan ok, jos joku suunniteltu asia vain jää, kun ei muulta elämältä yksinkertaisesti ehdi tai pysty toteuttamaan sitä niin kuin alunperin aikoi. Toisaalta on myös hyvä muistaa, ettei jääneitä ideoita ole koskaan liian myöhäistä toteuttaa, vaikka sitten vähän muunnellulla tavalla.
Omalla kohdallani ei hääplanneri koskaan löytänyt paikkaansa häiden suunnittelussa, mutta polttareista saadun scrapbookin avulla pystyn kuitenkin yllin kyllin fiilistelemään ja uudelleen elämään yhtä elämäni tärkeimmistä tapahtumista.
Ensi viikolla pääsette lukemaan millaisen hääviikon tuunasin Happy Planner Classiciin. Siellä nähdään myös nuo mainitsemani Simple Storiesin häätarrat!
