Avainsana: harrastusyhteisö

Pieneen kassiin mahtuu koko elämä, kunhan sydän kulkee mukana

Joka kerta, kun siivoan tuon kirjotuspöydän, maailmalle lähtee monta RAK-kuorta (random act of kindness) täynnä kaikkea itselle tarpeetonta tuunauskamaa. Miksi sitä sitten on mulla edelleen näin paljon? Ja miksi pitää ostaa uusia, vaikka käyttämättömiä tarroja ja washeja löytyy laatikkokaupalla?

Itsellä ainakin vetää ostohousut jalkaan, kun alan miettimään meidän ihania pienyrittäjiä. He tarvitsevat jokaisen sentin ja tilauksen, jotta saavat pidettyä kaupan auki. Mutta pakkohan se on ottaa järki käteen ja oma talous.

Kyniä on jo monta penaalia ja ylikin. Silti mun ostoskorista aina löytyy joku kynä. No ehtiikö tai muistaako niitä kaikkia käyttää? No ei! Vaihtelen omia kyniä penaaleihin, jotta kaikkia tulisi käytettyä. Ja saan sitä vaihtelua, jota uuden ostamisella haen.

Kalentereiden ja muistikirjojen kanssa on tullut jonkinlainen rauha. Muutama tyhjä muistikirja kyllä löytyy odottamassa aikaansa, mutta luulen että nekin löytää käyttötarkotuksensa.

Entäs washit sitten? Niitäkin kertyy ihan huomaamatta. Ja siltikin, ne omat lempparit on aina käytössä. Nykyään washeja ostaessa mietin, mihin tää washi sopisi ja kuinka usein sitä tulisi käytettyä. Tai sopisiko tämä mihin vaan teemaan, onko siis yleispätevä washi. Joskus kyllä tulee niin söpö ”ei niin yleispätevä” washi vastaan, ettei sitä voi olla ostamatta.

Ja joskus tulee mieleen, minkä takia tätä harrastusta tekee sen tavarapaljouden kanssa ja keskellä? Onko ne kaikki kalenterit ja muistikirjat oikeesti sun arjessa apuna? Onko tämä tapa rentoutua? Haluanko kuulua vaan johonkin yhteisöön ja päästä näyttämään muille omia tuotoksia? Luultavasti me kaikki tehdään tätä kaikkien näiden takia. Toiset enemmän arjen avun ja toiset enemmän yhteisöön kuulumisen takia. Kaikki on tärkeitä ja päteviä syitä! Varsinkin kun muistaa, että tätä tekee itselleen. Vaikka muiden kehut ja ihailut tuotoksiin tuntuu hyvältä, tee silti sitä sun omaan tyyliin ja tee sitä niin et siitä on sulle apua.

Viime syksynä opittua: Mun tuunauskamat, joilla pärjään ja joita tarvitsen, mahtuu yllättävän pieneen laatikkoon, ja kaikkein välttämättömin mahtuu pieneen kassiin. Sydämen kanssa <3

Tsemppiä kaikille lopputalveen! Kevättä kohti ollaan menossa!

Terkuin
Johanna

Viisi neuvoa itselleni ensi vuoteen

Tätä vuotta on enää jäljellä pari hassua kuukautta, joten on aika vähitellen kääntää katseet kohti ensi vuotta. Aloin pohtia, millaisia asioita toivoisin harrastuksen osalta ensi vuonna ja mitä taas haluaisin jättää taakseni. Niinpä päätin antaa itselleni viisi neuvoa vuoteen 2024, jotta kalenteriharrastus olisi jatkossakin minulle ennen kaikkea voimavara kiireisen arjen keskellä ja turhat paineet voisi jättää romukoppaan.

1. Älä vertaile
Jokainen meistä tekee tätä itseään varten, ei muita. Lisäksi kaikilla meillä on oma tapamme ilmaista luovuutta eikä mikään tapa ole ainut oikea. Inspiraation hakeminen muista on yksi siisteimmistä jutuista mitä tiedän, mutta kovin helposti se inspiraatio muuttuu negatiiviksi ajatuksiksi ja löydän itseni pohtimasta, miksi joku muu aina osaa jonkun asian paremmin tai miksi en ole yhtä lahjakas. Siispä ensi vuonna aion yrittää jättää turhan vertailun pois ja keskittyä vain siihen inspiraatiopuoleen.

2. Ota itsellesi aikaa harrastuksen parissa
Ajanpuute on varmasti yksi isoimmista haasteista, joita koen tällä hetkellä tämän ja oikeastaan monen muunkin harrastuksen kohdalla. Niinpä aion ensi vuonna oikeasti pitää huolen siitä, että järjestän itselleni aikaa tehdä luovia juttuja ja aikaa oikeasti pysähtyä niiden äärelle. Kiireen tuntu on omiaan tappamaan luovuuden, joten siitä on päästävä.

3. Arvosta omia tekemisiäsi
Perfektionistina sitä näkee yleensä vain sen, mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tai mikä jäi tekemättä. Sen sijaan, että jatkossa keskittyisin niin voimakkaasti murehtimaan epäonnistumista tai tekemättä jääneitä asioita, aion yrittää nähdä paremmin sen, mitä olen saanut aikaan ja ennen kaikkea olla ylpeä siitä, oli kyse sitten valmistarroilla nopeasti kyhätystä viikkoaukeamasta tai vesivärimaalauksesta, jonka lopputulos ei ihan ollut sitä mitä kuvittelin. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii itse prosessista ja saa siitä voimaa ja energiaa.

4. On ihan ok välillä vain antaa olla
Toinen perfektionistin ongelma ovat itselle asetetut odotukset, jotka eivät aina kohtaa muun elämän kanssa. Minulla on taipumusta suorittaa aivan kaikkea ja se pätee siis myös kalenterin koristeluun ja täyttämiseen. Koen äärimmäisen huonoa omatuntoa viikkoaukeamista, joita ei ole tehty. Hyvin pian asiat, joiden pitäisi tuottaa iloa ja olla kivoja, ovatkin vain lisää kohtia loputtomaan velvollisuuksien listaan. Elämä ei kuitenkaan aina kulje samoja ratoja. Joskus sitä on niin kiireinen tai väsynyt, ettei kalenterin tekeminen ole ensimmäisenä mielessä. Ja niinä hetkinä aion jatkossa yrittää olla itseäni kohtaan armollisempi. Kesken jäänyt kalenteri ei määritä minua kokonaisvaltaisesti epäonnistuneeksi ihmiseksi, se on vain elämää.

5. Muista pitää hauskaa
Tämä kohta ehkä summaa hyvin kaikki ylläolevat eli puhutaan paluusta perusasioiden äärelle. Miksi olen alunperin hurahtanut tähän harrastukseen? Siksi, että se on ollut minun mielestäni kivaa ja nautin siitä. Se on antanut minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni. Hauskuuteen liittyy myös olennaisesti se, että meillä on kasassa aivan mahtava harrastusyhteisö. Yhteisö, joka ymmärtää ja tukee ja joka osaa myös pitää hauskaa ja hassutella. Ensi vuonna aionkin siis nauraa ja hassutella enemmän, löytää iloa niistä kuuluisista pienistä asioista ja myös jakaa niitä teidän muiden kanssa.

Näillä eväillä kohti ensi vuotta,
Carita