Avainsana: hobonichi cousin

Ensimmäinen Hoboni

Tammikuun loppupuolella se heräsi: halu kokeilla jotain uutta. Olin reilu vuosi sitten hurahtanut tarrojen ja PET-teippien käyttöön arttikirjoissani, ja muistojen tallentaminen skräppäyksen muodossa oli jäänyt melkein kokonaan artteilun jalkoihin. Parin tutun innoittamana päätin kokeilla, osaisinko yhdistää artteilun ja muistojen tallentamisen päiväkirjassa. Halusin kirjan, jossa olisi sivu per päivä, valmiiksi päivätyt sivut ja vähän vettäkin kestävä paperi. Minulle suositeltiin Hobonichi Cousinia, ja loppu on historiaa.

Koska olin myöhään liikkeellä, kotimaisten kauppojen hobovalikoima oli suppea, ja otin melkein vahingossa Avec-version, jossa vuosi on jaettu kahteen kirjaan. Nyt ajattelen, että se oli oikeastaan täydellinen valinta, koska haluan ottaa kirjan myös matkoille mukaan, ja näin siinä on vähemmän kannettavaa. Kansiin valitsin lempivärini turkoosin (ja lisäksi kirkkaat suojakannet), mutta ne olivatkin sisältä vaaleanpunaiset. Totuin niihin nopeasti ja olen tykännyt, mutta ehkä joskus siirryn asiallisempiin nahkakansiin. Toistaiseksi kansia koristaa myös Maiju Liisin epäasiallinen tarra.

Hobon myötä alkoi tietysti armoton säätö kynien kanssa. Aiemmin lempikynäni oli ollut Pentel Energel, joka kyllä toimii tomoe river -paperilla, mutta huomasin heti kaipaavani jotain kapeakärkisempää ja nopeammin kuivuvaa. Testasin helposti saatavilla olevaa Uni Jetstreamia ja opin, että kuulakärkikynän paksuus 0,7 mm on kapeampi kuin geelikynän 0,5 mm. Vaikka Jetstream olikin ihan kiva, kun olin tilaamassa kirjoitusalustaa (pencil board), otin samalla kokeeksi myös 0,5-millisen Zebra Blen -kuulakärkikynän. Siinä olen toistaiseksi pysynyt, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa kyllästyn kuivakkaan riipusteluun ja tutustun täytekynien ihmeelliseen maailmaan…

Ihmeen hyvin olen jaksanut ja ehtinyt tuunailla päiväkirjan sivuja, olen tykännyt päivittäisestä luovasta hetkestä. Joskus panostan koristeluun enemmän, joskus vähemmän. Tykkään käyttää taustalla Distress Oxide -musteita, kuten yllä olevassa aukeamassa (jossa käytössä vielä Jetstream-kynä). PET-teipit, tarrat, siirtokuvat ja washiteipit ovat myös kovassa käytössä, ja olenpa kokeillut aukeamiin vesivärejä, gessoa ja servettejäkin. Tuoreimpaan sivuun tein vähän kollaasia vanhoista kirjansivuista ja muista lippulappusista. En oikein osaa vielä arvioida, miten paksu kirjasta tulee tällaisella käytöllä, mutta sen näkee sitten. Ilmeisesti hoboissa on ainakin kestävä sidonta.

Olen miettinyt, rupeaisinko tekemään jotain myös viikko- ja kuukausisivuille. Luen paljon, joten voisin merkitä lukemani kirjat kuukausinäkymään kansikuvatulosteilla. Viikkonäkymään taas voisin tulostaa viikon aikana ottamiani kuvia memory planning -tyyliin. Varsinaisena kalenterina minulla on pitkään ollut Google, mutta saa nähdä, mihin tämä hoboharrastus tästä vielä kehittyy!

Tanja

Paperiholistin kuulumisia

Pienestä pitäen kaikki kynät, vihkot, muistikirjat, kalenterit ja sekalaiset paperitilpehöörit ovat olleet mulle tärkeitä. Olen Tiimarisukupolvea ja paperikaupat ovat edelleen mun suosikkikauppoja. Kouluiässä ”tein vihkoja”, joihin piirsin kuvia ja kirjoitin jotain pientä. Vihkojen lisäksi olen pitänyt päiväkirjaa siitä lähtien, kun opin kirjoittamaan ja ensimmäiset kalenterit ovat luultavasti samoilta ajoilta. Kalenterirakkaus löytyi rengasplannereista parikymppisenä, kun sain kesätöistä riittävästi rahaa ensimmäiseen viininpunaiseen Filofax Cross-kalenteriin. Ostin sen Turun Akateemisesta kirjakaupasta, jossa olin käynyt silittelemässä sitä aina tilaisuuden tullen. Se maksoi valtavan paljon, mutta oli rahansa arvoinen. Kuljin sen kanssa useamman vuoden ja silloin siihen sai vielä suomenkielisiä Filofaxin inserttejä.  

Tämän vuoden kalenteripakan viimeistely meni lopulta vuoden 2023 viimeiseen päivään, ennen kuin olin kokonaan tyytyväinen. Mukanani kulkee kaksi eri kalenteria, riippuen siitä millä laukulla/repulla olen liikenteessä. Olen vaihtelunhaluinen ja juuri rengasplannerit ovat ongelman ratkaisu. Vaihtelen kansia fiiliksen mukaan. Tällä hetkellä isompien laukkujen kalenterina kulkee Gillion medium compagna 30mm renkailla. Palasin tämän vuoden myötä myös takaisin viikkonäkymään päivänäkymästä. Päivänäkymäkin oli ihan hyvä, mutta vei mielestäni paljon tilaa. Kansissa oli aina vain osa vuodesta ja siitä tuli välillä ongelma, kun jotain tärkeää olisi pitänyt saada kirjattua ylös, mutta kyseisen kuukauden sivut olivatkin kotona. Nyt nämä uudet viikkoinsertit ovat selkeät, tyylikkäät ja kalenteriin mahtuu koko vuoden lisäksi hyvin muutakin.  

Syksyllä ostin itselleni pienemmän laukun ja luonnollisesti tarvitsin sinne mukana kulkevan siromman kalenterin, joten palasin vuoden tauon jälkeen takaisin Hobonichi Weeksiin. Rakastan Tomoe River -paperia ja tämän vuoden Tiny dragons – teema alkavan lohikäärmeen vuoden kunniaksi on upea. Kalenteria varten päätin tilata Motermin nahkaiset kannet ja käyttää niitä samalla lompakkona pikkulaukussa. Weeksissä on kaikki tarvittava kompaktissa koossa ja siinä on riittävästi muistiinpanotilaa.  

Pidempien tarinoiden päiväkirjana mulla on erillinen muistikirja, mutta palasin tänä vuonna myös Hobonichi Cousiniin, joka on päivittäisiä oivalluksia ja havaintoja varten. Tavoitteena on kirjoittaa siihen joka ilta jotain päivän aikana tapahtunutta ja reflektoida sitä tarkemmin. Ensimmäinen Cousin mulla oli pari vuotta sitten vastaavassa käytössä, mutta silloin väliin jääneet tyhjät päiväsivut harmittivat ja siirryin pariksi vuodeksi Hobonichi day-freehin, jossa on päivätyt kuukaudet ja tyhjät muistiinpanosivut. Cousinissa kuitenkin viehättää ne päivätyt päiväsivut ja niiden kautta muodostuva iltarutiini. Arki on täyteläistä tällä hetkellä, joten illan kirjoittamishetki tuo päivään selkeyttä ja antaa syyn pysähtyä. Ja sivujahan voi tietysti koristella ihanilla tarroilla, washeilla tai jopa piirtämällä. Päätin tehdä vuodesta 2024 oman hyvinvoinnin vuoden ja tämä on sopivan kokoinen hyvinvointia lisäävä iltarutiini. Ja jos kirjoittaminen joskus jää välistä, se ei kaada maailmaa vaan olen oppinut, että tyhjät sivut kertovat omaa kieltään omasta arjestani. Tyhjä sivu voi joskus puhua enemmän kuin täyteen kirjoitettu.  

Ihanaa vuoden alkua kaikille paperiholisteille, kirjoitetaan sivu kerrallaan omaa tarinaamme tulevien päivien muistoksi.  

Johanna