Hyvää huomenta ja ihanaa uuden viikon alkua. Tuntuu, että alkuvuosi on mennyt silmänräpäyksessä ja hetkittäin on vaikea uskoa meidän todella elävän jo huhtikuuta. Kevätaurinko tuntuu lämpönä kasvoilla ja sulattaa hiljalleen lumet kaduilta sekä metsistä. Aamulla parvekkeella seisoskellessa on rauhoittavaa kuunnella lintujen sirkutusta ja veden lorinaa räystäältä.
Nautin niistä päivistä, kun saan valita nurkkapöydän lempikahvilasta ja uppoutua pehmeään penkkiin. Kupissa höyryää tuore kahvi ja kuulokkeissa soi sen hetken fiilikseen sopiva musiikki. Kanssakahvittelijoita seuratessa ehtii täyttää kalenteriin viikon menot ja vain nauttimaan omasta ajasta ilman kiirettä. Parhain aika on mennä juuri ennen aamupalan loppumista, ennen lounashälinän aiheuttamaa ruuhkaa.
Haluaisin kiertää kalenterini kanssa kaikki Tampereen söpöt kahvilat ja löytää sen täydellisen vaniljalatten, jonka luokse on pakko palata kerta toisensa jälkeen.
Hellou! Tosiaan oon viimeksi tainnut kehuskella, että oon löytänyt mun THE kalenterin, kun hommasin Happy Planner Classicin. Meidän taival taisi kestää noin puoli vuotta, kunnes siirryin takaisin bujon pariin. Bujoakin täytin ja käytin eniten kuin mitään muuta koko kalenterimania”urani” aikana. Oli siinä tosiaan aikaa, jaksamista ja intoa ja tulihan siihen kuukausia kesäkuusta lokakuuhun, kaikki taisi olla jopa viikkoaukeamia ja lisäksi oli kuukausiaukeamia ja muuta lisuketta.
Mutta entäs nyt? Vauvani syntyi elokuussa. Yllättäen bujoiluun ei jäänyt aikaa, joten päätin tilata itselleni Personal Plannerin, tosin pienempänä kuin yleensä.
Ajatuksena oli, että saan tähän sitten merkattua kaikki neuvolat yms. ja päiväkirjamaiselle käytölle on myös tilaa. Minullahan on yleensä Personal Planner toiminut loistavasti, on ollut kierteet ja renkaat.
En muista punnitsinko ostamista kauan vai olinko heti että ”tämän minä haluan”. Taisin kyllä vähän katsella netistä speksejä ja sain messengerissä esittelyvideon. Olin miettinyt Weeksin hommaamista kokeiluun jo jonkin aikaa, tämä oli selkeästi merkki. Kun Hobo vihdoin tipahti postiluukusta, se oli rakkautta. Kalenterirakkautta. Lähes joka päivä hypistelin kalenterin sivuja ja suunnittelin miten tämän voisi koristella, ja mitä kaikkia mahdollisuuksia minulla on. Hobo alkoi siis joulukuusta 2023 ja oli ehkä loka-marraskuu. Oli pitkä odotusaika. Jälkeenpäin tilasin Etsystä hänelle (kyllä puhun kalenterista kolmannessa persoonassa) kannet. Ihanat tummanvihreät nahkakannet. Kalenterini on täydellinen.
Tämä se oli, tämä on minun THE kalenteri. Sain myös joululahjaksi Weeksin kaveriksi Hobonichin A6 plannerin, se toimii minulla lähinnä päiväkirjana ja pyrin kirjoittamaan päivittäin. Nämä ovat minun tehokaksikkoni.
