Avainsana: horisontaali

HP Mini, eikä nyt puhuta tietokoneista

Kalenterimania-ryhmä sekä Kalenterimanian blogi voivat olla petollisia paikkoja harrastukseen hurahtaneelle ihmiselle. Minultahan löytyy Nuunaa, Filofaxia ja planneria eri tarkoituksiin, mutta ei auta: näin kuvia muiden Happy Planner Mini (Me and My Big Ideas-sarja) ryhmässä, ja jostain kumman syystä ostohousut livahtivat jalkaan nopeammin kuin ehdin sanoa ”kahvi”. Minut tuntevat tietävät, etten voisi elää ilman tuota mustaa elämän eliksiiriä, ja samanlainen tunne minulle tuli HP Ministä. Tsekkailin verkkokauppoja läpi päätyen tilaamaan Chic Companylta Happy Planner Minin, jonka kansi sopi minun tilanteeseeni paremmin kuin hyvin. Carpe Diemin A5-kokoinen planneri on ihana, mutta se ja L-kokoinen Nuuna yhdessä saavat tilan loppumaan laukusta. Sen vuoksi kaipasin pienempää versiota plannerista, joka kulkisi kivasti mukana S-koon Nuunan kanssa.

Lopulta HP Mini saapui postiin, ja revin paketin auki kuin lapsi joululahjansa konsanaan. Se oli AIVAN I-HA-NA. Sitä ei siis ollut kehuttu turhaan Maniaperheessä, ja minäkin innostuin täyttelemään ja tuunaamaan sitä. Kaveriksi tilasin Chic Companylta Happy Planneriin suunniteltuja opiskelijateemaisia tarroja, sillä HP Mini toimii samalla pääsykoetsempparina kulkien mukana myös kirjastoon.

Aikaisemmin olen ollut ehkä hieman viivakammoinen, mutta HP Miniin ne sopivat, eivätkä ne häiritse minua, vannoutunutta blanko- ja pistesivujen kannattajaa tippaakaan. Koristelulle on tilaa, ja lisäksi päivänäkymille on helppo tehdä pieniä muistiinpanoja.

Happy Planner on nimensä mukainen. Jokaisella aukeamalla on tilaa positiivisille ajatuksille, tai vaihtoehtoisesti valmiiksi jokin positiivinen ajatelma. Lisäksi välilehdillä on kannustavia ajatelmia unelmien ja suunnitelmien toteutukseen. Se sopii minulle, peruspessimistille, paremmin kuin hyvin. Toisinaan minua jopa oksettaa liika positiivisuus, mutta tässä plannerissa se vain kuuluu asiaan, eikä häiritse lainkaan.

Uskon tämän kannustavan minua myös miettimään, missä olen tällä hetkellä menossa, sillä jokaista kuukautta edeltää paitsi tärkeiden päivämäärien, muistettavien asioiden ja muistiinpanojen sivu, sinne voi myös kirjata muun muassa mitä lukee milläkin hetkellä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen HP Miniin, ja jo parin päivän tuttavuuden perusteella olen sitä mieltä, etten voisi koskaan luopua siitä. Uskon sen, CD A5 Floral Dotin kanssa, olevan jatkossa luottoystäväni. Se kulkee aina mukana, ja tuunaaminen sekä muistiinpanojen kirjoittaminen sujuvat erinomaisesti. En viitsi edes pahoitella mainontatyylistä tekstiä, sillä olen sitä mieltä, että jokaiselta itseään kunnioittavalta ja unelmiaan toteuttavalta ihmiseltä pitäisi löytyä ikioma Happy Planner. Erityisesti se sopii ihmisille, joilla on taipumusta negatiiviseen ajatteluun. Joten: ostakaa, ostakaa nyt ihmeessä omanne pois! Jollei verkkokaupasta tällaisia löydy, niin ei kun kauppiaalle viestiä, ja sellainen lähtee tilaukseen. (Samalla siis kehotan hankkimaan nämä jutut suomalaisten pienyrittäjien putiikeista.)

Ihania plannerihetkiä ja -innostusta itse kullekin toivotellen,

ilmeisen hurahtanut KM:n jäsenpostailija Anna

Ajatuksia erilaisista kalenterisivuista

Jokaisella meillä on jonkinlainen mielikuva unelmakalenterista ja jos sen sitten löytää, saavuttaa, ainakin hetkeksi, sen kuuluisan planner peacen. Käytettyäni paperikalentereita vuosia, olen pohtinut paljon millaiset asiat vaikuttavat siihen pidänkö jostakin kalenterista tai en. Itselläni jopa paperinlaatua suuremmaksi vaikuttajaksi näyttää nousevan layout, eli kotoisammin ne kalenterin sivunäkymät. Käytettävyyteen sitten vaikuttavat koko, kansien tyyppi sekä se paperilaatu.

Aikanaan, tyttären ollessa pienempi, tälläinen aikalailla tavallinen kalenterinäkymä sopi minulle. Silloin oli tärkeintä saada ylös missä milloinkin piti olla. Niiden merkintöjen väleihin tai tapaamisten alle kirjoittelin sitten, mitä oli tarkoitus saada aikaan. Myös työkalenterina tämä näkymä toimii itselläni erinomaisesti. Tosin nykyisin aikataulutuksia tarvitsee laittaa itselle ylös aika vähän, joten vähemmän kellotetulla näkymälläkin selviän. Tätä näkymää koristelin usein tarroin, washeja en silloin omistanutkaan. Se myös toimi loistavasti värikoodattuna, eri asiat eri värein.  Aluksi merkinnät mustalla ja puuvärein laatikot ympärille. Myöhemmin, löydettyäni Frixion- kynät, jokainen asia omalla värillään kirjoitettuna.

Päivä per sivu aukeamaa en oikein koskaan ole oppinut käyttämää muuten kuin päiväkirjamaisesti. Minulla kulki aikanaan Ajaston versio pari vuotta mukana, vaan huomasin tarvitsevani kalenterikäytössä itselleni viikkotasolla helpommin hahmotettavan muodon, vaikka vuosisivut ja joka kuukauden alussa ollut kuukausinäkymä paljon auttoivatkin. Itselläni ei ole päivittäin niin paljon tapahtumia tai tehtäviä, eikä sen kaltaisia projekteja menossa, joissa päivänäkymä olisi toimivin. Se kyllä toisinaan himoittaisi nimenomaan taas sitten suuren koristelutilan vuoksi.

Horisontaalisia eli vaaka-aukeamia on erilaisia ja erikokoisia. Huomaan itse tarvitsevani selkeän jaon päähäni missä kohdassa boxia ovat aikataulut ja missä muut muistettavat asiat, joten rakennan sen leimoilla tai asioiden sijoitteluilla. Päiväkirjamaisessa käytössä taas tämä on yksi suosikkejani. Tila antaa mahdollisuuden varioida koristeluja, ja sivuja löytyy sekä viivoilla (Carpe diem A5, Mini HappyPlanner) että ilman (Ajaston personal-koon planner, Webster’s page eli Colour Crush A5).

Vertikaalisessa eli pystysuuntaisessa näkymässä yksi malli ovat boxilliset. Niitä löytyy tällä hetkellä Recollectionin spiraleissa, HappyPlannereissa, Carpe Diemiltä rengasplannereihin ja Ajaston Project365:sta. Näiden boxien käyttöön on varmaan yhtä monta tapaa kuin on käyttäjiäkin. Itselleni tuttuja ovat aamu-, päivä- ja iltasarakkeiden lisäksi jaot työhön/koulutukseen, vapaa-aikaan ja päiväkohtaisiin hoidettaviin asioihin, töihin, itseen ja perheeseen/kotiin, onnistumisiin, kiitollisuuteen ja ajatuksiin sekä tehtäviin, aikatauluihin ja koristeluun. Boxillisia löytyy sekä värikkäinä että aikalailla musta-valko-harmaina, jolloin jokainen voi miettiä myös itselleen sopivaa suhteessa omaan haluun ja jaksamiseen koristella. Itse pidän boxillisista kalentereista, ja se käy kovaa kilpailua suosikin sijasta, vaan suurin osa boxillisista kalenterimalleista on harmittavasti sen kokoisia, etteivät ne ole kätevimpiä mukana kuljetettaviksi.

Tämän hetkinen oma suosikkini on viikko muistiinpanosivulla-näkymä. Tutustuin siihen TeNeussin kalentereissa ja nyt, parin vuoden jälkeen, huomaan, että tämä on itselleni erittäin toimiva. Minulla ei tällä hetkellä ole päivittäisiä menoja, esim. tapaamisia ja kokouksia, paljoa, joten ne mahtuvat päiväsarakkeen toiselle laidalle. Toisella laidalla ovat ne ”juuri tänään-tehtävät ja muistettavat”. Muistiinpanosivulle merkitsen viikon to-do:t ja selviteltävät asiat. Tulevan vuoden Gemma Correllissa yhdistyvät loistavat kuukausinäkymät ja tämä suosikkinäkymäni, joten odottelen siltä osin innoissani vuodenvaihdetta.

Summa summarum eli mitä olen oppinut käyttämistäni kalentereista ja mitä kysyn itseltäni ennen uuden kalenterin hankintaa:

  • Mihin käyttöön olen hankkimassa kalenteria? Mukana kulkevaksi, koristeluun, kodin ”pohjamuistiksi”, päiväkirjaksi, kaikkeen tähän?
  • Onko minulla nyt paljon päivittäisiä merkintöjä? Tarvitsenko niihin kellonaikoja? Pitääkö samassa kalenterissa olla paljon muistiinpanotilaa, päivittäin tai viikottain?
  • Onko ajatuksenani koristella tässä tarkoituksessa olevaa kalenteria? Miten ja paljonko?
  • Haluanko pystyä lisäämään sisältöä tai sivuja?
  • Tarvitseeko kalenterissa olla taskuja tai muita ominaisuuksia?
  • Paljonko kalenteri saa maksaa?
  • Haluanko ns. kertakäyttöisen vai vuosittain uusittavat sivut?
  • Tarvitsenko vai haluanko tätä?

Jokaisella meillä on omat tarpeemme. Onnea sen täydellisen kalenterin löytymiseen juuri tähän elämäntilanteeseesi 🙂

Raija