Avainsana: instagram

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Inka

MAINOS, kuvissa näkyvä Project365-kalenteri saatu Ajastolta.

Helou helou! Carita, Suvi sekä Laura S. ovatkin jo ehtineet kirjoittaa omista harrastuksen peruspilareistaan, ja itse paneudun tänään samaan aiheeseen.

Ensimmäiseksi on mainittava se mistä kaikki alkoi – Instagram! Itselleni ensikosketus kalentereiden koristeluun täytenä harrastuksena tapahtui Instagramin ihmeellisessä maailmassa. Kyseinen sovellus on itselleni edelleen kovasti sydäntä lähellä, ja usean vuoden ajan olenkin saanut vastata myös Kalenterimanian tilistä. Nykyään Kalenterimanian kuvien ja etenkin reelsien sekä tarinoiden takaa löytyy häärimässä myös ihana Laura S., jonka kanssa yhdessä pyrimme luomaan inspiroivaa ja ilahduttavaa sisältöä teille!

Tästä pääsenkin luontevasti nimeämään seuraavaksi kulmakivekseni yhteisön, the #maniaperheen. Ajatellin asiaa sitten niin ylläpidon – jonka kanssa kaikkea tätä tehdään yhdessä ja yhteistyöllä – tai ryhmän koko jäsenistön kannalta, niin kyllä se yhteisöllisyys on tässä hommassa parasta. Kauniita tarroja olisi toki ihan kivaa liimailla yksinäänkin, mutta jos ei niitä hauskimpia kommelluksia, harmittavimpia mokia tai ilahduttavimpia oivalluksia voisi jakaa kenenkään kanssa, olisi tunnepuoli harrastuksessa aika autiota.

Konkreettisista, materiaalisista asioista on helppoa luetella läjä tärkeitä juttuja: kalenteri, art journalit, kynät, washit, tarrat, kaksipuoliteippi, lehtileikkeet ja maalit esimerkiksi. Koko kalenteriharrastamiseni ajan on käytössäni aina pysynyt vähintään yksi kalenteri. Joskus on käytössä ollut kaksi tai kolmekin kalenteria samanaikaisesti, mutta yhtään kokonaista vuotta et ole tainnut saada ylläpidettyä useammissa kansissa yhtä aikaa. Mutta hiljaisimpina ja vähiten inspiroivinakin kausina on aina joku kalenteri kuulunut elämään, vaikka sitten hieman harvemmin merkinnöin.

Koristelutarpeissa kulmakivien tyyli on elänyt vuosien saatossa, ja edelleenkin esimerkiksi washien ja tarrojen osalta makuni on melkoisen vaihteleva. Joskus iskee pinkki, glitteri ja yksisarviset, toisinaan kaipaan synkempää. Kynissä sen sijaan on vakiintunut käyttöön selkeämmin tietyt lempparit. Kirjoittamiseen Mujin mustat geelikynät (mieluiten 038-kärjelöä) ovat aivan ykköset, ja värikkäinä koristelukyninä Tombown Dual Brushit osuvat vuosi toisensa jälkeen käteeni kynätelineestä.

Sellaisia ajatuksia tuunailun kulmakivien pohtiminen allekirjoittaneella herätti! Onko tämä postaussarja saanut sinua pohtimaan oman harrastuksen tärkeimpiä elementtejä? Kerro ihmeessä omat ajatuksesi kommenteissa, tai vaikka Facebook-ryhmän puolella!

-Inka

Sadan päivän haaste

Helmikuun alkupuolella luin jostakin Instagram-julkaisusta #the100dayproject-haasteesta. Sen ideana oli tehdä jotain luovaa sadan päivän ajan, julkaista tuotos Instassa ja tehdä taiteellisesta toiminnasta päivittäinen rutiini. Hetken mietittyäni päätin osallistua. Toteutustavakseni valitsin ATC-kortin kokoiset pohjat, jotka koristelisin eri tavoin ja liittäisin yhteen saranarenkailla. Päätin leimailla jokaiseen korttiin myös jonkin sanan. 13.2.2022 tein haasteen ensimmäisen kortin, jonka sana oli ”kesken”.

Jossain vaiheessa päätin, että tekisin aina 25 korttia yhdellä kielellä ja sitten siirtyisin vaihtelun vuoksi toiseen. Koska olen kiinnostunut suomen sukukielistä, oli helppo valita suomen jälkeen seuraavaksi kieleksi viro, jota olen opiskellut pääaineenani. Yritin keksiä aina välillä jotain uusia tekniikoita, kuten kortissa ”võrk” (verkko), jossa ompelin nylonlangasta tähtimäisen verkkokuvion ympyrälävistäjällä tekemääni reikään. Kortista tulikin yksi suosikeistani. Kuitenkin huomasin jo melko alkuvaiheessa, että olen löytänyt oman juttuni, jota toistan – teen ennen muuta värikkäitä töitä, tykkään töpöttää pohjat akryylimaaleilla ja käyttää maalikyniä sekä vesivärejä.

Noin kolmenkymmenen kortin jälkeen haasteen mielekkyys alkoi epäilyttää. Sata päivää on hurjan pitkä aika. Rutiini alkoi kuitenkin muodostua. Tein kortin yleensä illalla ja julkaisin kuvan Instagramissa seuraavana päivänä. Sain joitakin seuraajia, jotka kannustivat ja kommentoivat kuvieni alle, sillä olikin todella suuri merkitys, että jaksoin jatkaa.

Viron jälkeen valitsin uudeksi kieleksi pohjoissaamen, jota yritän epätoivoisesti itseopiskella. Nyt kokeilin perunapainantaa kortissa ”áhkku” (isoäiti) ja kollaasitekniikkaa kortissa ”giehta” (käsi). Viimeiset 25 korttia tein vatjan kielellä, joka on lähes sukupuuttoon kuollut kieli. Sillä on tällä hetkellä maailmassa jäljellä enää muutama puhuja. Tein kortin, jossa oli kolmiulotteisia elementtejä: ”naizikko” (nainen), ja löysin alkoholimusteiden ihanuuden, kuten näkyy haasteen vihonviimeisessä kortissa ”lõppu” (loppu).

Sadan päivän haasteen aikana tunnelmat vaihtelivat alun innostuksesta turhautumiseen ja lopun voitonriemuun. Tätä ennen kaikki lyhyemmätkin luovuushaasteet olivat jääneet minulta kesken. Sadannen kortin sain valmiiksi 23.5.2022. Vannoin, etten tekisi vähään aikaan mitään ATC-kortin kokoista, mutta niin vain väkersin samantien kolme ATC:tä Kalenterimanian Kässäfestareiden vaihtoon! Ehkä luovasta toiminnasta tuli tosiaankin tapa? Nyt on kuitenkin tunne, etten ainakaan vähään aikaan näin mittavaan haasteeseen ryhdy.

Instagramista löytyy tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa julkaisua hashtagilla #the100dayproject. Monet ovat tehneet kuvataidetta eri tavoin, mutta joku on esimerkiksi virkannut nukkekodin sängynpeitettä, toinen kirjonut ja kolmas soittanut joka päivä kappaleen ukulelella. Yksi hullunhauskimmista projekteista on ollut tilillä @jarosmutna – tekijä on julkaissut sadan päivän ajan kuvan rinkelistä (pretzel) hyvin luovalla tavalla toteutettuna!

Kaikki omat haastekuvani löytyvät Instan tililtä @saksetjamaalia sekä hashtagilla #the100dayprojectkatja.

– Katja