Avainsana: janita

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa

Oma aika palautumiseen

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tuuliplans kanssa.

Ihanaa toukokuun viimeistä maanantaita. Enää muutama hassu päivä ja ollaan kesäkuussa, kesäloman ensimmäiset kaksi viikkoa häämöttävät jo nurkan takana. Viikosta ei voi tulla muuta kuin hyvä.

Kolmivuorotyössä viikot eivät koskaan ole samanlaisia. Vietät vapaapäivää yleensä silloin, kun muut ovat töissä ja olet töissä silloin, kun muut ovat vapaalla. Joudut suunnittelemaan elämää viikkoja eteenpäin, vaikka todellisuudessa et ole varma mitä huomenna tapahtuu. Et aina tiedä mitä viikonpäivää elät ja saatat toivottaa hyvää viikonloppua maanantaina. Kuulostaa kaaottiselta, sitä se välillä onkin. Alkuvuosi on töiden osalta ollut melkoista pyöritystä ja toivon todella, että kesää kohti kaikki helpottuu.

Silloin, kun tunnen tarvitsevani nollausta istahdan työpöytäni ääreen, käännän kalenterista tyhjän aukeaman eteeni ja laitan lempisoittolistan soimaan. Voisin viettää tunteja kalenteriani hypistellessä ja välillä näin todella tapahtuukin. Musiikki vaihtuu taustalla pyörivään sarjaan samalla, kun pinsetit irroittaa tarran arkista ja katse etsii sille sopivaa paikkaa. Pienikin hetki kalenterin kanssa vaikuttaa suuresti omaan mieleen ja töistä palautumiseen.

Oma aika voi olla mitä tahansa mielekästä tekemistä joka vie ajatukset pois sen hetken kaaoksesta. Mieli tarvitsee aikansa palautumiseen ja se palkitsee, kun aikaa antaa.

Bisous Janita

Ps. Koodilla NANNA20 saat -20% Tuuliplansin tilauksesta ja mainitsemalla (Nanna) viestikentässä saat vielä mukaasi mun ihanan freebien.