Avainsana: jäsen

Minun vuoteni kulmakivet

Rakastan uutta vuotta, sillä minulle se tarkoittaa aina jonkinlaista uutta alkua. On ihanaa suunnitella mitä kaikkea tänä vuonna haluaisi tehdä, nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Kokea luonnon heräämisen pikkuhiljaa kevään myötä sekä aloittaa elämä puhtaalta pöydältä, jos ei muuten, niin ainakin kalenterin kanssa.

Pohdin pitkään mistä kirjoittaisin. Juttua riittäisi vaikka kuinka, mietteitä edellisestä vuodesta, tämän vuoden suunnitelmista ja siitä kuinka ihanaa on taas keskittyä tuunailuun täysillä. Siitä mikä inspiroi tällä hetkellä. Päätin kertoa siitä miltä MINUN vuoteni 2024 tulee näyttämään. Listasin neljä kulmakiveä, joiden ympärille tämä vuosi kalenteri-harrastuksessani kulminoituu. Ehkä myös muussakin elämässä. Tässä siis pieni katsaus vuodestani!

1. Kalenterirauha
Edellisvuodet ovat olleet aika myrskyäviä kalenterirauhan osalta. Kalentereita on tullut vaihdettua likipitäen kuin sukkia ja aina jostain nurkan takaa on ilmestynyt edellistä parempi ja hienompi. Tänä vuonna mennään Jibun B6:lla sekä Ajaston Note Minillä. Olen päättänyt kynsin ja hampain pitää nämä mukana koko tämän vuoden, ja olla kurkkimatta vihreämpää ruohoa aidan toisella puolen. Luulen että enimmäkseen syynä kalententereiden tiuhassa vaihtamisessa on ollut vain ostamisen ilo, ei niinkään todellinen tarve. Ainakin itsellä. Tämän ymmärtäminen luullakseni hieman auttaa uusien kalentereiden himoitsemiseen.

2. Hyödynnän vanhaa ja teen uutta
Sain eräässä joulukalenterivaihdossa älyttömän määrän tosi ihania tarroja ja washeja ja entuudestaankin tuunausmateriaalia toki löytyy yli oman tarpeen. En siis varsinaisesti tarvitse mitään enempää enkä tällä hetkellä oikeastaan haluakaan. Onneksi olen myös kätevä käsistäni, sitä mitä en osaa tehdä, sitä tuskin lopulta tarvitsenkaan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan mennä koko vuotta ehdottomalla no spendillä, vaan ostaa vain todelliseen haluun ja tarpeeseen, ei vain siksi, että ostaminen on hauskaa ja uutuudenviehätys koukuttaa.

Joulukalenterivaihdon washeilla tein jo Jibuniin söpöt kuukausi-tabit.

3. Järjestys
Tykkään materiaalista, mutta liika tavaramäärä myös ahdistaa, paljonkin. Tästä syystä myin ja annoin pois syksyllä huomattavan osan tuunauskamoistani, niistä jotka eivät enää tuntuneet omalta jutulta. Silti jäljelle jääneillä ”eläisi” vielä kevyesti pari kolme vuotta. Karsittavaa siis riittää. Yritän tähdätä siihen, että tänä vuonna kaikki askartelutarvikkeeni mahtuisivat yhteen isompaan pahvilaatikkoon.

Tarra-arkit tyhjensin jo yhteen pieneen tarravihkoon, ja se olikin erittäin hyvä ratkaisu! Hirveesti tarroja on jäänyt unohdetuksi, kun en ole joko löytänyt niitä tai vain unohtanut niiden olemassa olon. Nyt arkki-tarrat ovat samassa paikassa, löydän ne helposti ja ne vievät tilaa vähemmän.

4. Positiivista energiaa ympärille
Olen hyvin impulsiivinen ihminen, tuuliviiri joka innostuu sata lasissa kaikesta, mutta yhtä nopeasti myös kyllästyy. Kuitenkin koen, että tuunaus-moodissa olen eniten balanssissa, ajatus on kirkas ja mieli tyyni. Kalenterimanian ihanat ihmiset luovat ympärilleen inspiraatiota, seesteisyyttä ja paljon positiivisia viboja, siksi päätin tänä vuonna viihtyä ryhmässä enemmän kuin esimerkiksi viime vuonna ja ammentaa sieltä kaikkea edellä mainittua itseeni. Toivon pystyväni osallistumaan enemmän liveihin ja haasteisiin, sekä perehtymään oikein ajan kanssa albumeihin, siihen mitä kaikkea ihanaa ihmiset ovat kalentereihinsa taikoneet.

Siinä pieni kooste minun vuodestani 2024. Yllä olevat eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan pikemminkin suunta, jota pitkin haluan tänä vuonna edetä. Toteutuuko nämä, en voi sanoa varmaksi, mutta aion kuitenkin yrittää.

Tuunailun iloa ja onnea kaikille!
Terveisin: Piritta

Kun mania oman lukuhaasteen sai

Jossain ketjussa, joskus alkutalvesta, mietittiin lukutavoitteita ja kuinka niitä seurailla. Siitä sitten asia rönsysi toiseen ja tuli puhetta omasta lukuhaasteesta. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kasaamaan haasteen, onhan kirjat ja lukeminen ollut rakkain harrastukseni jo vuodesta -88 kun opin lukemaan. Haastekohtia alkoi kertyä ja kertyä ja lopulta niitä olikin sata. Kaverin olkkarin pöydän ääressä niitä yhdessä keksittiin ja nauraa räkätettiin muun muassa Fabiolle, joka sai myös oman haastekohdan. Osa kohdista näyttää osoittautuvan yllättävän hankalaksi, mutta esteet on tehty voitettaviksi.

Eletään helmikuun ensimmäistä viikkoa ja omalta kohdaltani menossa on kirja nro 13 joka haasteeseen sopii. Olen selaillut Storytelin kirjapalvelua edestakaisin moneen otteeseen ja digitaaliseen kirjahyllyyni on tullut sen myötä varmaan satakunta kirjaa lisää, niiden siellä olevan jo liki 500 kirjan lisäksi.

Itse otin haasteen suorittamiseen asenteen, että nyt ei mennä vanhoilla tutuilla, vaan ravistellaan tottumuksia ja karataan mukavuusalueen ulkopuolelle. Omat lukutottumukseni ovat hieman kalkkeutuneet viime aikoina, palaan vanhojen hyväksi havaittujen kirjailijoiden pariin aina uudelleen, ja koska osa heistä on jo kuolleita eikä loput ole yhtä nopeita kirjoittamaan, kun minä lukemaan, niin varasto on aika rajallinen. Siis aika tutustua uusiin kirjailijoihin, heistä voi tulla uusia luottoystäviä. Se reviirin laajentaminen kannatti, olen nyt jo löytänyt pari kirjailijaa, joiden teokset tulee jatkossakin pääsemään mun lukulistalle.

Ja koska olemme kalenterimaniassa, niin ne kalenterit pitää saada mukaan. Itse olen bujoilija, mulla on bullet journal siihen ja tähän ja tuohon asiaan, eli luonnollisesti mulla on myös kirjabujo. En ole erityisen hyvä piirtämään, tai siis en osaa piirtää yhtään, niin mun vihot tuppaavat olemaan aika pelkistettyjä. Koristelut lähinnä tarroja ja washeja, joskus innostun leimailemaan. Ja armoitettuna listaajana tämä haaste on kuin minulle tehty. Sain tehdä taas yhden listan lisää!

Toivon teille kaikille hyviä kirjalöytöjä, käänteentekeviä kirjoja ja ennen kaikkea sitä siirtymistä oman totutun ulkopuolelle, se voi olla pelottavaa, mutta takuulla antoisaa.

Kirjallisuuden maailmaan upoten, Sini