Avainsana: kalenterimaanikko

#kmkesämiitti20 – Jennin päivä

Vihdoin oli koittanut kauan odotettu miittipäivä. En ollut aiemmin ollut Kalenterimanian suurmiitissä ja olin todella innoissani, mutta minua myös jännitti. Odotin kovasti monien Facebookista tuttujen ihmisten tapaamista livenä sekä miitin tunnelmaa ja haasteita.

Lähdimme Nannan, Sadun ja Sinnan kanssa matkaan kello 7. Karkkilassa olimme perillä yhdeksän aikaan. Minä, Satu ja Sinna lähdimme tutustumaan Karkkilan tarjontaan. (Kiitos Jaanalle kyytien järjestämisestä.) Karkkila vaikutti hauskalta pieneltä kaupungilta. Eniten mieleen jäi ihana PikkuLeppis sekä tunnelmallinen KäsityöKahvila.

Palasimme takaisin miittipaikalle ennen kello 12. Ihana Mira toivotti meidät ovella tervetulleeksi. Sisällä meidät ohjattiin käsienpesulle ja sitten omaan pöytäämme. Olin innoissani. Iso konepajahalli oli täynnä pöytiä ja se oli koristeltu kauniiksi Kalenterimanian tyyliin. Tunnelma oli mahtava. Paikoille oli jaettu yritysten sponsoroimat miittikassit. Tutkimme niitä ja huomasimme, että sisältö oli todella runsas ja monipuolinen.

Ensimmäisenä haasteena oli tuunata ATC-kortti miittikassin sisällöllä. Haasteen jälkeen oli vapaata tuunailua. Myöhemmin oli toinen haaste, siinä piti tehdä unelmakartta loppuvuoden 2020 unelmista. Osallistuin molempiin haasteisiin. Tämänkin haasteen jälkeen oli vapaata tuunailua.

Miitin lopuksi oli arvonnat. Yritykset olivat lahjoittaneet todella runsaasti palkintoja ja moni osallistuja sai kassin lisäksi muutakin kotiinviemistä. Itse voitin penaalin ja One Line a Day viiden vuoden päiväkirjan. Olin pohtinut sellaisen hankkimista jo pidempään, joten palkinto osui nappiin. Lopuksi siivosimme yhdessä tilan.

Kotimatkalle lähdin monta upeaa kokemusta ja montaa uutta ystävää rikkaampana. Kiitos kaikille, jotka teitte tämän miitin mahdolliseksi.

T. Jenni

Traveler’s notebook -vihkojen vahvikeompelu

Löysin itselleni mieluisan kalenterimuodon heti aloittaessani tätä harrastusta uudestaan aikuisiällä; koko ikäni olen ollut jollain tavalla kalenterimaanikko mutta kun törmäsin Kalenterimania-ryhmään netissä, harrastus virkosi uudelleen henkiin ja tällä kertaa todella voimallisesti.

Traveler’s Notebook valikoitui heti minulle sopivaksi, olen rakastanut vihkoja (ja muitakin muistikirjoja) aina. Ensimmäisen tn-vihkon täyttyessä huomasin, että pelkästääm nidottu malli ei kestä kaikkea sitä, mitä sen sivujen väliin keräsin. Jostain onnistuin saamaan käsiini ommellun mallin ja se oli ihana! Sivut eivät irronneet vaan pysyivät kauniisti paikallaan. Vihko täyttyi ja aloin etsiä uutta tilalle, kriteereinä ommeltu selkämys, kannet ilman kuvia ja joko piste-, ruutu- tai blankosivut. Tehtävä osoittautui vaikeaksi. Kolusin läpi nettikauppoja mutta en löytänyt mieleistäni. Jatkoin nidotuilla mutta tekemisen iloa söi irtoilevat sivut ja niiden ainainen kiinni teippaaminen. Siirryin ulkomaisten tarjoajien pariin ja onnistuinkin saamaan muutaman haluamani kiinalaisesta kaupasta. Se onnistui vain kerran, sillä seuraavalla kerralla tilaus sisälsi nidottuja vihkoja…

Niinpä päätin tehdä itse: ompelukone esille ja toimeen. Säädin tikin pituuden melko pitkäksi ja aloitin ompelun vihkon sisäpuoli ylöspäin. Koska aluslanka eli välillä omaa elämäänsä muodostaen omituisia lankamyttyjä, säädin aluslankaa ja päätin ommella kannet ylöspäin, näin ollen mahdolliset kauneusvirheet jäisivät sisäpuolelle ja peittyisivät kuitenkin kuvien yms alle.

Neulavalikoimani oli suppea. Luulen, että paksummalla neulalla olisin saanut parempaa jälkeä, kokeilen sitä seuraavassa ompelusessiossa, samoin kuin vähän paksumpaa ompelulankaa.

Ompelunopeus ei voinut olla kovin kova, jotta sain ommeltua mahdollisimman suoraan ja neulalla oli aikaa päästä paperinipun läpi. Niitin kohdalla nostin neulan ylös ja siirsin varovasti käsin vetämällä vihkoa sen yli, sitten jatkoin ompelua. Lopuksi solmin langat muutamaan kertaan sekä alku- että loppupäästä.

Nyt on varastoa vähäksi aikaa, ensimmäinen vihko lähtee käyttöön heinäkuun alusta. Silloin vasta oikein käytännössä näen, miten selkämys kestää käyttöä.

Kirsi