Avainsana: kalenterimania mirppu

Masentava marraskuu

Ihanaa alkavaa viikkoa, vihdoin marraskuu vetelee viimeisiään ja päästään aloittamaan ihan virallisesti joulun odotus. Meillä joulua on kyllä odotettu rehellisesti taas läpi vuoden ja joulukuusi ja osa koristeista on kaivettu jo marraskuussa esiin. Kyllä vain, kaikki teistä sen varmaan jo tiesivätkin, minä rakastan joulua. Joulu on ihmisen parasta aikaa. Aloitan jouluvalmistelut yleensä hyvissä ajoin, etteivät ne aiheuta stressiä ja paineita. Joulun kuuluisi mielestäni olla kiiretön, rauhallinen, perhejuhla, jossa lapset ovat suurimmassa osassa. Meillä onkin joulunaika rakennettu aikatauluineen niin, että se sopii Mannalle parhaiten.

Mutta vielä, ennen kuin hypätään ihan täysin joulujunaan, niin jutellaan hetki menneestä syksystä. Syksyt ovat minulle vaikeita. Tai niistä on tullut vaikeita näin aikuisiällä. Nukkuminen vaikeutuu, Mannalla selkeästi sama homma. Syksyisin myös inspiraationi tekemiseen katoaa, väsymys vie sen mennessään. Olen koittanut vaikka mitä jippoja, mutta lopulta törmään samaan fiilikseen. Ei kiinnosta. Kiinnostukseni kalenterointiin varmasti välittyy tämän postauksen kuvista. Tiedättkö sen tunteen, kun inspistä ei vain ole? Tätä marraskuuta kuitenkin piristi edes yksi juttu, nimittäin uusi yhteistyö, josta vähän jo huhuilinkin ryhmän puolella ja kerron teille heti kaiken, kun vaan saan.

Muuten täällä on kulkenut pienen pieni Moleskinen kalenteri mukana, jossa ei ole siis tarran tarraa. Raukka ei ole ikinä edes kuullut mistään washiteipeistä tmv. Olen todennut, että töissä on turha kantaa mukana isoa kalenteria ja kuvitella tekevänsä sinne hienosti ja kauniisti merkintöjä. Se ei toimi. Ensi vuodeksi sain Solidaarisuuskalenterin, koska kuulun Rauhanpuolustajiin, joten se kulkee mukanani ensi vuonna. Sen rinnalle tuleekin sitten se uusi yhteistyöjuttu, josta kuulette ryhmässä läpi vuoden.

Nyt jään odottelemaan sitä maagista joulukuuta, jouluvaloja, lasten riemua ja lahjapaperin rapinaa.

-Mira

Kalenterivuosi 2021 – Mirppu

Huomenta! Tämän postauksen kirjoittaminen onkin aika jännittävää, sillä ensimmäistä kertaa vuosiin arjessamme tapahtuu oikeasti muutoksia. Sillä nimittäin, minä sain vihdoin töitä! Aikanaan kun muutimme takaisin Turkuun, tiedostin että teen valinnan. En kuitenkaan ikinä odottanut työttömyyteni kestävän pitkään ja olenkin tässä kerran jos toisenkin ehtinyt soimaamaan itseäni siitä, miten huono ihminen olen, kun en ole töitä saanut. No nytpä vihdoin sain. Tämän lisäksi vuoteen mahtuu toinen iso iso mullistus, tyttäreni aloittaa syksyllä esikoulun. Siitä ei vielä sen enempää, sillä en oikeastaan edes tiedä aiheesta paljoakaan vielä.

Aion jatkaa tänä vuonna standard kokoisen traveler`s notebookini käyttöä, sillä tiedän että työni on sellainen jossa haluan tehdä muistiinpanoja. Traveler`s notebook, eli tn, mahdollistaa helposti tämän. Tn:n sisään kun mahtuu vihko poikineen. Ostin töitä varten toki ihan omankin vihon, Priman Dailyn, jossa on toisella sivulla kellonajat ja toisella sitä muistiinpanotilaa. Ostin vihon itseasiassa jo ennen, kuin olin edes saanut kutsu työhaastatteluun, toivoen että näin loisin hyvää karmaa työhakemukseni ympärille. Ja niin siinä sitten kävi, epäilyistäni huolimatta minut valittiin!

Tn:n kansien välissä on työvihkoni lisäksi kalenterivihko, journaling-vihko, politiikkaan liittyvä vihko ja kasa tyhjiä vihkoja. Tyhjät vihot kulkevat mukana lähinnä niitä kuuluisia muistiinpanoja varten, mutta myös siksi, että kalenterivihkoni päättyessä voin saumattomasti siirtyä seuraavaan. Kaiken kaikkiaan koen, että minulla on aika hyvä, valmis paketti tässä ja se tuo tietynlaista turvallisuutta. Saa nähdä kuinka kaoottiseksi arki muuttu töiden myötä ja onko minulla ollenkaan aikaa tuunailla, tai edes energiaa.

Vuosi on siis alkanut hyvin, toivon sen jatkuvan samanlaisena. Hyväntuulisena ja onnellisena.

-Mira