Avainsana: Kalenterimania

Kun kaupasta ei löydy mieleistä…

Useampi vuosi sitten, tarkemmin ottaen syksyllä 2011, en löytänyt mieleistä (tai edes välttävää) kalenteria mistään. Kiersin kaikki Helsingin kirja- ja askartelukaupat tuloksetta ja mietin, että mitäs nyt. Olin tuolloin luova 19-vuotias taidelukiolainen ja päätinkin ostaa tyhjän muistikirjan ja tehdä ihan oman kalenterin. Tämä Muumikansi puhutteli silloin jostain syystä, sekä valkoiset hieman peruspaperia paksummat sivut.

Hullun hommaa, sanon näin jälkeenpäin! Tein suuremmat linjat vesiliukoisilla puukynillä sekä vesiväreillä, välillä hieman kiireessäkin. Viikolla oli aina tietty väri, ja värit kiersivät niin, että jokaisen kuukauden viikot olivat aina tietyn väriset (olipas hankalasti selitetty)! Muistin siis, mitä ”punaisella viikolla” tapahtui ja siten oli helpompi jäsennellä suuria kokonaisuuksia. Näin jälkikäteen katsottuna tämä oli vasta pientä alkusoittoa nykyiselle manialle, mutta kyllä vaan vanhojen merkintöjen, väliin liimattujen kuvien ja teipattujen lipukkeiden katseleminen herättää lämpimiä ajatuksia. Mukana oli erilaisia osioita mm. lukujärjestyksille, bussiaikatauluille, katsotuille oopperoille (voi kyllä!), erilaisten korkeakoulujen pääsykoemateriaaleille ja pääsyvaatimuksille, kavereiden kotiosoitteille, tulevien lasten nimille (tää on ollu vakkari jo pitkään), lahjalistoille…

Tässä teillekin muutama kuva, koitin katsoa asiallisimmat aukeamat, heh! Nää olkoon rohkaisuna kaikille, jotka miettii osaako tehdä itse! Antaa mennä vaan!

Olipa kerran..

..olipa kerran hetki, päivä, viikko, vuosi ja kokonainen elämä..
..elä tässä ja nyt..
..älä eilisessä, älä huomisessa..
Näillä sanoilla alkoi minun taipaleeni Kalenterimania-maailmassa. En pysty palauttamaan mieleeni, että mitä kautta asiaan oikeastaan ensimmäisenä törmäsin, mutta fb-ryhmään liityttyäni, olen löytänyt jotain, jonka luulin jo kadottaneeni.
    image1
Helmikuussa jouduin jäämään työuupumuksen vuoksi virkavapaalle. Väsymys ja voimattomuus tuntuivat vievän värit, ilon ja positiivisen elämänasenteeni kokonaan. Ristipistoilu oli ollut jo useamman vuoden tärkeä osa elämääni, mutta sairaslomani aikana valitettavasti neulakin tuntui liian painavalta.
image2
Huhtikuun alkupuolella iski sitten tämä Kalenterimania. Ensimmäiseksi tilasin itselleni Personal Notebookin (Persoonallinen kalenteri), vaihdoin siihen avattavat metallirenkaat ja suunnittelin itse omat kuukausi- ja viikkoaukeamat. Skräppäys-harrastuksen tiimoilta kotoa löytyi valmiiksi jo melkoisesti tuunailuun sopivia tarvikkeita, mutta paljon löytyi myös uusia tarpeita – se kun taitaa olla yksi tämän manian sivuvaikutuksista! Metallirenkaat vaihtuivat melko pian HP:n kiekkoihin ja lopulta päädyin vielä siirtämään tekemäni sivut Happy Planneriin.
image3
Kalenteriin aloin kirjoitella ’päivän positiiviset’-ajatukset ja asiat. Pienin askelin, pieniä hetkiä kerrallaan – sitä kautta värit, tekemisen ilo ja perus-positiivisuuteni alkoi ottaa vallan uupumuksestani. Toukokuun puolella olin valmis palaamaan takaisin töihin.
image5
Mottoni on aina ollut: ’Asioilla on tapana järjestyä!’ Nyt ja tulevaisuudessa asiani järjestyvät myös kalentereiden muodossa. Työnkuvani muuttuu syksyn tullen, pääsen palaamaan minulle rakkaaseen luokanopettajan työhön. Siihen liittyen suunnittelen itselleni syksyksi opekalenteria isosta HP:sta. Ehkäpä ensi syksynä luokallinen oppilaita pääsee tuunailemaan itselleen lukujärjestyksiä – teippejä, leimoja, tarroja tällä opella taitaa riittää nyt jo vaikka vähän isommallekin joukolle.
image4
Toivotan onnellista eloa ja oloa teille jokaiselle! Kiitos, että saan olla yksi Kalenterimanialainen!
..sirpa