Avainsana: kalenterimanian janita v

Kalenterimatkani – Janita V.

Leuchtturm1917 Bullet journal -muistikirja saatu yhteistyössä Suomalaisen kirjakaupan kanssa

Hei ja oikein ihanaa torstai päivää kaikille. Tämän kertaisessa torstaihaaste-postaussarjassa pääsette lukemaan pohdintaa siitä, miten meidän ylläpidon plannerointityyli on vuosian aikana muuttunut.

Aivan ensimmäisistä kalentereistani ette valitettavasti saa kuvaa, koska en ole lainkaan varma ovatko ne enää tallessa varastossa. Muistan kuitenkin ensimmäisen kalenterini olleen Suosikin lukuvuosikalenteri, jonka kanssa yhteistä matkaa taittua peruskouluaikana muutama vuosi. Välillä käytössä oli myös Demi– ja Sooda -lukuvuosikalenteri. Muistan merkinneeni peruskouluaikoina kalenteriin lukujärjestykset, harrastukset ja syntymäpäivät. Muistikuvat kalenterin koristelusta ovat luokkakavereiden tekemät post-it laput, valokuvat ja lehtileikkeet. Koristelun pääpaino ei niinkään ollut viikkosivuissa vaan kalenterissa kokonaisuudessaan. Peruskoulun jälkeen olen käyttänyt paperista kalenteria enemmän ja vähemmän huonolla menestyksellä myös ammattikoulussa ollessani. Lopulta kalenterit jäivät vuosiksi, kunnes löysin puolisoni avulla Suomen kalenteriyhteisöt.

Kalenterimanian -Facebook ryhmän löysin maaliskuussa 2016, kun vaimoni innostui YouTube-videoiden kautta kalentereiden koristelusta. Tuohon aikaan ensimmäiseksi kalenterikseni valikoitui Vallilan -vuosikalenteri. Hatara muistikuva on, ettei kyseinen kalenteri kauaa ehtinyt palvella käytössäni, kun vaihdoin sen Personal Planneriin.

Vuosien aikana olen kokeillut lukuisia eri kalentereita ja myös hylännyt niistä yhtä monta. Käytössäni on ollut A5 kokoinen rengasplanner ja lukuisia personal kokoisia eri kansilla. Välillä olen hypännyt Traveler’s notebookin matkaan, kokeillut yhteiseloa useaan kertaan eri kokoisten Happy Plannereiden kanssa ja syöksynyt syvään päähän bullet journalin matkassa. Tietyt kalenterit ovat vuosien aikana olleet sellaisia, joiden pariin palaan hetken jotain muuta kokeiltuani. Nämä ovat olleet personal kokoinen rengasplanner, Happy Planner ja TN. Jokainen edellä mainittu kalenteri löytyy edelleen hyllystä ja osassa on sisällään valmiit tyhjät viikkosivut, jos halu palata iskee.

Viimeiset kolme vuotta yhtäjaksoisesti pääkalenterina on onnistuneesti palvellut Hobonichi weeks. Kalenteri on ensimmäinen laatuaan, jota en ole kertaakaan hylännyt tuona aikana, vaikka väliin on elämän yllättäessä jäänytkin tyhjiä viikkoja. Pääkalenterin rinnalla kulkeva memory planner puolestaan on vaihtunut tiuhaan vuosien aikana. Tällä hetkellä sitä toimittaa Hobonichi cousin avec, mutta ensivuodelle on tulossa Happy Planner mini. Olen yhtä aikaa pelokas ja innossani hypätessäni jälleen HP:n matkaan.

Millainen sinun kalenterimatkasi on ollut? Kuulisin siitä mielelläni postauksen kommenteissa.

Halauksin, Janita V.

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa