Avainsana: Kalenterituunaus

Perjantaipäiväkirja – Suvi

Kukkuluuruu! Viimeksi kerroin että viime perjantaipäiväkirjasta oli yli vuosi aikaa, niin nytpä sain kuin sainkin kirjoittaa teille vähän nopeammalla aikataululla uudelleen! Ja vaikka viime kerrasta on niin pieni hetki aikaa, oli pakko palata kertaamaan mitä kirjoittelin neljä viikkoa sitten. No, ylläri, paljon mitään ihmeellistä ei ole neljässä viikossa tapahtunut; etenkään, kun meillä jylläsi ensin vatsatauti ja sitten infernaalinen nuhakuume. Kuopuksen synttärit ja suunnitellut koko perheen aktiviteetit siirtyivät ja siirtyivät. Vielä tätä postausta kirjoittaessa hypistelen toisessa kädessä nenäliinaa. Energiat tuntuu olevan edelleen tosi matalalla, odotan vaan että joku päivä hoksaan tämän menneen ohi (sighs).

Olen vaihtanut kalenteria. Kyllä – niin paljon kuin rakastankin Note Miniä, on tässä uudessa kalenterissa vähän väljempi olla. Otin käyttööni ilmaiskalenterin, jonka olen tuunannut omannäköiseksi. Niin vaan tilaisuuden tullen otin ja loikkasin. Arjenhallinnan kannalta parempi vaihtoehto, koska nyt saan enemmän muistiinpanoja viikkokohtaisesti esille. Vaikka päivittäisellä tasolla muistettavaa ei juuri olisi, huomaan helposti, että olisipa ollut kiva jos vaikka jokin knoppitieto vaikka työviikkoon liittyen olisi vilkaisun päässä. No, nyt on!

Neljässä viikossa myös kevät ehti jo ottaa aimo harppauksen tännepäin ja niin vain huomaan haaveilevani lämpimästä kelistä, vähemmästä vaatemäärästä ja loputtomista ulkoleikkien täyttämistä päivistä. Mieli harhailee myös retkisuunnitelmien ja -haaveiden parissa varsinkin kun nyt lopputalven/alkukevään suunnitelmat lensi romukoppaan tautikuorman mukana. Olen myös toivonut kesäloman ajankohtaa! Se jos joku kutkuttaa sisintä, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että kolmipäiväinen työviikkoni jää aina kesken. Itseasiassa täältä sairastuvalta töihin päästessä ihan tavallinen arki tuntui jo ihan juhlalta – vaikka kaikki spesiaali ohjelma jäi vetämättä. Aikuisuus on kummallinen taiteenlaji, koska vähemmän tuntuu totisesti olevan enemmän. I <3 Arki, vai miten se meni?

Olenko sittenkin aikuinen?

Suvi

Piirtelyhulluutta pienen muistikirjan kanssa

Helou helou helou! Täälläpä rustailee täksi maanantaipostaukseksi Inka, ja otsikon mukaisesti piirtelyhommat mielessäni. Viime kuun puolella kävimme koko perhe risteilemässä talviloman kunniaksi ja vietimme päivän myös maissa ruotsin puolella. Sää helli aurinkoisena ja lumettomana, ja oli mukava tallustella naapurimaan pääkaupungin katuja liikkeisiinkin piipahdellen. Omalla pakko käydä -listallani oli vuoden takaiselta reissulta tuttu Panduro. Sinne suunnistaessamme (google mapsin armollisella avustuksella) osui kohdalle myös Kreatima. Itselleni tämä taidetarvikeliike oli uusi tuttavuus, mutta olihan siellä poikettava. Sieltä löytyikin tuliaisena itselleni se ostos, josta tämä postaus sai alkunsa: pieni neliönmuotoinen luonnoskirja.

Ja siitähän se ajatus sitten lähti, tai oikeastaan lähti piirtely ja doodlailu lapasesta! Tätä kirjoittaessani on kyseinen kirjanen ollut hyppysissäni aikalailla tarkalleen viikon verran, eikä siinä ole kuin reilu 10 sivua tyhjänä. Ja pienestä ja kompaktista koostaan huolimatta on tässä kuitenkin 80 sivua sidottuna.

En tiedä mikä hulluus tämän kanssa oikein pääsi iskemään, mutta simppeleitä kuvia se on saanut tuottoisasti piirrustamaan. Sieniä, erilaisia ruokia ja hedelmiä, hyvin satunnaisia esineitä, kukkasia… Ja aaaikas monta ilmapalloeläintä! Ilmapallokoirien piirtäminen on tuntunut niiiin rentouttavalta. Niiden pyöreiden muotojen värittelyssä ja varjostamisessa on ollut jotain mukavan zen-henkistä.

Myös maaliskuun doodle-haasteeseen osallistuin piirtelemällä tämän neliskulmaisen aarteen sivuille. Rustasin muunmuassa elämäni ensimmäistä kertaa ompelukoneen kuvan! Tämä on muistaakseni ensimmäinen kerta kun olen käyttänyt tämän muotoista muistikirjaa tai luonnosvihkoa. Uusi muoto ja pieni koko ovat herätelleet uinuksissa ollutta piirtämisintoa kovasti, ja olen siitä iloinen. Nyt jännitän vain sitä, onko loputkin tyhjät sivut saaneet täytettä tämän postauksen tullessa ulos, vai lopahtaako tämä intensiivinen innostus vielä salakavalasti yhtä nopeasti kuin alkoikin…