Avainsana: kalligrafian perusteet

Vasenkätinen ja sivellintussit

Kun aloittelin kalenteriharrastustani kaksi vuotta sitten, halusin tietenkin oppia myös kirjoittamaan kauniisti. Aloin etsimään tietoa erilaisista kynistä ja kohtasin termit lettering, brush pen ja sivellintussit. Ei kestänyt kauaakaan, kun mieheni sitten eräänä iltana haki minulle Suomalaisesta kirjakaupasta ensimmäiset sivellintussini, Sakuran Pigma Brush penit. Niissä on ohut ja todella joustava sivellinkärki.

Olen vuosia sitten yrittänyt opetella kalligrafia-kirjoitusta ihan oikean kynän ja hyvän opaskirjan kanssa. Huomasin kuitenkin erään merkittävän ongelman: en pystynyt ohjeiden mukaan tekemään yhtään mitään, koska olen vasenkätinen! Pidin kynää väärinpäin, liikutin sitä väärään suuntaan enkä saanut aikaiseksi kuin suttua. Siispä nyt olin sivellinkynieni kanssa samassa tilanteessa. Meinasin jo lannistua, mutta ajattelin, että sivellin on kuitenkin parempi, koska se taipuu myös vasenkätisen käteen. Päätin siis yrittää. Etsin (ja löysin) YouTubesta paljon opasvideoita vasenkätisille! Alkoi pitkäjänteinen opettelu, ja haluan jakaa oppimani vinkit myös teille.

Ensinnäkin paperin asento on tärkeä. Normaalisti kirjoittaessani paperi on vinossa, siis todellakin lähes poikittain edessäni. Sivellintusseilla kirjoittaessa sen on oltava suorassa. Käden on hyvä liukua paperin päällä, joten jonkinlaisen suojapaperin käyttö käden alla on suositeltavaa. Jotkin musteet kuivuvat hitaammin, joten on vaarana, että sotken jo kirjoitetun tekstin kädelläni. Malttia siis!

Myös kynän asento on tärkeä. Joidenkin kynien kanssa joudun vaihtamaan otetta joka vedon jälkeen, jotta saan haluamaani jälkeä. Kirjoittaminen on siis hidasta ja aluksi otteen vaihtaminen joka välissä tuntui turhan työläältä. Lopputulos kuitenkin palkitsee!

Vasenkätisenä kirjoittaessani myös työnnän kynää ennemmin kuin vedän, joten kynät ehkä myös kuluvat nopeammin, koska etenkin oikealla sivellinkärjellä varustetun tussin kärki alkaa hapsottamaan helposti. Kärjen rasitusta voi kuitenkin vähentää kiinnittämällä erityistä huomiota kynän asentoon kirjoittaessa.

Jokaisella on omat mieltymyksensä kynien suhteen, mutta omassa käytössäni pidän erityisesti Tombown Fudenosuke –tusseista. Niiden kiinteä kärki sopii hyvin minulle. Käytän sekä pehmeää että kovaa kärkeä. Myös Ecolinen brush penit ovat mainioita, mutta niillä ei saa kovin pientä jälkeä aikaan ja ovat melko märkiä, joten eivät sovellu kaikille papereille.  Tombown ATB -tussit tuottavat hankaluuksia, koska en saa niillä tarpeeksi tasaista jälkeä ja aivan alussa mainitut Sakuran sivellintussit ovat myös erittäin haastavia

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan YouTuben tutoriaaleihin vasenkätisille (hakusanoina esim. lettering for left-handers). Minä koin monta ahaa-elämystä ja huomasin, että ohjeista ja vinkeistä oli suuri apu. Sivellintusseilla kirjoittaminen on jatkuvaa oppimista ja edelleen tietyt kirjaimet tuottavat hankaluuksia, mutta eteenpäin on menty ja paljon! 

-Heidi

Sivellinkalligrafian ensiaskeleet

Sivellinkalligrafian ensiaskeleet

Viimeaikoina on sivellinkalligrafia nostanut hiukan päätään, kyniä on ollut enenevissä määrin uutuus-hyllyissä ja ihmiset ovat alkaneet puhua että mitäs näillä voikaan tehdä. Itse hurahdin sivellintusseihin ja kalligrafiaan jo reilu vuosi sitten, eli harjoitusta on kertynyt jo jonkin verran vaikka en vielä huippuhyvä olekaan. Mutta harjoitushan tekee mestarin niin haluankin siksi jakaa nyt omat vinkkini mitä olen kerännyt ympäri internettiä.

Ensimmäinen asia on tietenkin välineet. Tämä jos mikä on välineurheilua, ei riitä että on joku sivellin tai tussi, vaan niilläkin on eroja ja aloittelijan käteen toiset ovat parempia kuin toiset.

olen kerännyt tähän malliin 12 erilaista sivellintä. Osa näistä on huopakärkisiä, osa sivellinkärkisiä, ja on mukana yksi akvarellisivellinkin.

Lisäksi minulla on ZIG wink of stella brush sivellinkärkinen säiliökynä kirkkaalla musteella. Sillä saa kauniisti lisättyä kimallusta mihin tahansa kynän jälkeen, eli ei tarvitse olla glitterkyniä välttämättä erikseen.

Tässä kuvassa on suuria huopakärkisiä sivellintusseja. Näihin lukeutuvat esim Tombow dual brush pen ja Ecoline brush pen. Nämä ovat aloittelijalle hyviä kyniä suuren kokonsa vuoksi. Ohuen ja paksun viivan erottelu on helppoa ja kynän kärki ei ole liian pehmeä. Pientä jälkeä näillä ei kuitenkaan saa aikaiseksi, eli jos haluaa kirjoittaa vaikka tapahtuman pieneen kalenterin lokeroon niin nämä eivät ole välttämättä paras vaihtoehto.

Pienempiin kirjoitteluihin hyviä ovat pienikärkiset kovat sivllintussit. Tällainen on esimerkiksi ZIG
mangaka flexible. Näillä pienen tekstin kirjoittaminen on helppoa mutta suuremmasta tekstistä tulee helposti huterahkoa, koska paksu viiva on aina kuitenkin hyvin ohutta.

Edellisten välimuoto on pienet mutta pehmeät huopakärkiset sivellintussit. Näitä ovat esimerkiksi STA metallic brush pen ja Pigma brush kynät. Nämä ovat aloittelijoille aika hankalia kyniä, sillä paksuinkin viiva on melko ohutta mutta kynän terä on kuitenkin pehmeä ja ohuen viivan teko on todella hankalaa. Harjoittelemalla kuitenkin näillä saa aikaan erittäin kaunista jälkeä joka on vähän pienempää kuin suurikärkisillä huopakynillä.

Viimeisenä kategoriana on aidot sivellinkärkiset kynät. Näitä löytyy esimerkiksi Penteliltä ja Zigiltä. Tähän kategoriaan kuuluvat myös akvarellisiveltimet. Aito sivellin koostuu harjaksista ja saattaa siksi tehdä epätasaista jälkeä, mutta jos haluaa jotain ei niin siloiteltua niin nämä ovat erittäin hyviä vaihtoehtoja. Aito sivellin ei käytössä eroa kovinkaan paljon huovasta, se ei ole varsinaisesti pehmeä, mutta arjasten takia se ei myöskään pysy kasassa ihan samalla tavalla kuin isommat huopakärkiset sivellintussit. Kannattaa kuitenkin kokeilla, itse ainakin rakastuin näihin heti kun uskalsin yrittää.

Aloitetaan sitten kirjoittaminen!

Ensin harjoitellaan perus vetoja. Ylöspäin mentäessä viiva on ohutta ja alaspäin paksua. Kannattaa harjoitella vaikka viivoitetulla paperilla ja halutessaan voi vetää vinoja apuviivoja. Näin saa kaikkiin kirjaimiin ja viivoihin harjoiteltua saman kallistuskulman. Kun perus vedot alkavat luonnistua on aika harjoitella mutkia. Näitä on kolme erilaista, ja niillä saadaan rakennettua suurin osa kirjaimista. Tärkeintä on muistaa pitää vauhti rauhallisena, mihinkään ei ole kiire vaan jokainen veto on tarkoitus tehdä rauhassa.

Seuraavaksi harjoitellaan vähän edistyneempiä kirjainten muotoja. Näihin kuuluvat esim o-kirjain ja j-kirjaimen alakoukku. Sivellinkalligrafiasta saa myös helposti kaunista kun tekee esimerkiksi l- ja k-kirjaimiin ylös menevään vetoon pienen lenkin.

Kun nämä alkavat sujua niin on aika yhdistää erilaiset vedot! Tässäkin tärkeintä on rauhallisuus ja jokaisen erillisen vedon tekeminen sellaisena – erillisenä.

Tästä mallikuvasta näkyy hyvin harjoitus jolla vauhtia voi hidastaa jos tuntuu että kirjaimet menevät vinksin vonksin tai muuten teksti näyttää kummalliselta. Tässä jokaisen erillisen vedon jälkeen vaihdetaan kynää, eli kynä on pakko irrottaa paperista kun edellinen veto loppuu ja toinen alkaa.

Tässä vielä muutamia esimerkkiaakkosia, jokaisen käsiala on tietenkin erilainen mutta perus muodot ovat aika pitkälti kuitenkin samat.

Toivottavasti tästä inspiroituneena kaikki uskaltavat koittaa sivellinkalligrafiaa, se ei ole niin vaikeaa miltä näyttää ja tärkeintä on pitää hauskaa samalla kun oppii uutta!

 

Teksti ja kuvat: Karo Parikainen