Avainsana: kirjan sitominen

Itse sidottu Art Junk Journal

Ennen joulua ihailin Kalenterimanian Facebook-ryhmässä ryhmäläisten upeita joulubujoja ja muita jouluaiheisia journaleita ja plannereita. Vaikka en ole kovin jouluihminen, niin syttyi silti kipinä omasta joulukirjasesta. Lähinnä tahdoin sellaisen kuvakirja-tyylisen, jossa yhdistelisin ihania jouluisia kuvia ja jouluisia lehtileikkeitä. Ostin jouluisia papereita ja laitoin Facebookin roskalava-ryhmiin ilmoituksia, että otan vastaan jouluisia aikakausilehtiä. Sain kaikki materiaalit kasaan juuri ennen joulua. Olin suunnitellut käyttäväni tähän valmista vihkoa, joka minulla oli ylimääräisenä, mutta jokin siinä vaan tökki vastaan. Noh, joulu meni ja en ollut aloittanutkaan projektiani. Joulun myötä katosi myös inspiraatio jouluaiheiseen kuvakirjaan. Jäin hauduttelemaan asiaa.

Tammikuun lopussa sain idean! Meillä oli helmikuussa tulossa koulun lähijaksolla kirjonta ja kirjansidonta. Sain idean, että sidon itselleni kirjan, yhdistetyn Art ja Junk Journalin. Ja koska joulukirjan teko tuntui hassulta tähän aikaan vuodesta, niin päätin että tulen laittamaan kirjaan kaikki vuodenajat! Kirjanen on nyt sidottu ja odottelee enää vaan täytettä. (Siitä ehkä sitten joskus oma blogitekstinsä.) Mutta nyt kerron lyhyesti, ja hyvin suurpiirteisesti, miten A5-kokoinen kovakantinen Art Junk Journalini valmistui.

Ostin materiaalia kirjan kansia varten, koululta sain kansipahvit ja sisäsivut. Halusin yhdistää kirjontatyön kirjan kansiin.

Valitsin sisäsivuiksi paksumman paperin, joka oli A2-kokoa. Ihan ensiksi minun piti leikata paperit neljään osaan, että sain niistä A4-kokoisia. Ne piti taitella taittoluun avulla kaksin kerroin vihoiksi. 

Tein erillisen apupaperin (punainen), jolla merkitsin vihkoihin nidontareikien paikat ja painoin reiät piikillä. 

Nidoin (eli ompelin) vihot kiinni toisiinsa. Ensimmäistä vihkoa ommellessa pujotin nidontanauhat paikoilleen. Yhdessä kohdassa kiristin lankaa vähän liikaa ja paperiin tuli pieni repeämä, mutta se ei haittaa käytössä.

Seuraavaksi oli esilehtien tekeminen. Taitoin kaksi vihreää A4-kokoista paperia kahtia ja liimasin ne  vihkonipun molemmille puolille.

Sitten liimasin selkämyksen, nidontanauhat ja tukiharson. Välissä piti antaa liiman kuivua ja odotellessa suunnittelin kanteen kirjontakuviota.

Selkämyksen ylä- ja alareunaan liimasin violetit kapiteelinauhat.

Piirsin paperille mallikuvan kirjontatyöstä ja jäljensin sen mustalle kankaalle liitukynällä.

Kirjontatyön kuvion tein sashiko-kirjonnalla eli etupistoilla ja tekstin tikkipistoilla. Mustakangas on kirjottu kiinni vihreään kirjankansikankaaseen. Kansikankaan nurjalle puolelle silitin tukikankaan. 

Kansipahvit ja selkäpahvin leikkasin konepahvista ja liimasin ne kansikankaaseen. Lopuksi vihkonippu piti sovittaa kansien väliin tarkasti ja liimata esilehdet kansiin kiinni. Tässä vaiheessa minulla oli jo tosi kiire saada kirja valmiiksi ennen kuin koulupäivä päättyy, se oli nimittäin viimeinen koulupäivä! Kotona laitoin kirjan painon väliin odottamaan liiman kuivumista.

Tämmöinen minun Art Junk Journalista sitten tuli:

Kirjansidonta oli niin kivaa, että aion tehdä vielä monta kirjaa!
Helmikuun lopussa valmistuin käsityötaidon ohjaajaksi.

-Heli

Tarrojen säilytys

Jokainen askartelija ja tuunaaja taatusti tietää sekä ymmärtää miten tarroja (jostain) vain kerääntyy. Ajan myötä ne valtaavat sen pienen laatikon mihin ne aikaisemmin sopivat passelisti, ja sen jälkeen niitä löytyykin kaikkialta. Näin ainakin kävi itselleni. Yritin löytää hyviä keinoja säilyttää tarrojani kätevästi, mutta myös nätisti. Kokeilin kirjekuoria, muovitaskuja, haitarikansioita ja mitä vielä, ilman tyytyväisyydentunnetta. Elän myös todella pienellä budjetilla, joten ratkaisun täytyi olla myös edullinen. Vihdoinkin ne omat järjestelykeinot löytyivät, ja tässä niistä nyt kolme!

Se perinteinen tarravihko! Kuinka monella meistä oli sellainen lapsena? Synnyin 90-luvun puolella, ja minun ala-asteaikoinani ei ollut epätavallista nähdä luokka välitunnin jälkeen kaaoksessa, kun tarroja, geelikyniä tai eläinkuvioisia pyyhekumeja vaihdeltiin. Tarravihko tuntui kuuluvan meistä jokaisen koulurepun perustarvikkeisiin.

Silikonipäällysteiset sivut mahdollistavat tarrojen keräilyn ja säilyttämisen ilman tarrapinnan menettämistä. Hintaa olen halvimmillaan nähnyt näillä olevan 2-5€. Valikoimaa tarravihkoille tuntuu olevan todella suppeasti, mutta älä huoli! Askartelija voi napata pari arkkia leivinpaperia ja askarrella oman tarravihkonsa. Kyllä, luit oikein. Leivinpaperi on lähes yhtä hyvää kuin silikonipäällysteinen paperi, mutta suosittelen testaamaan toimiiko sinun leivinpaperisi tähän tarkoitukseen. Testaa jollain vähemmän mieluisalla tarralla.

Kuvassa näkyvä tarravihko on useammasta tarravihkosta askarreltu. Kooksi muokkautui A6, mikä on itselleni sopiva. Kiinnitystapana käytin kirjansidontaa johon löytyy youtubestakin mainiot ohjeet hakusanalla ”book binding”.

Albumit! Ne ovat mahtavia A6- ja A7-kokoisten arkkien säilyttämiseen. Olen käyttänyt tavallisia valokuva-albumeja, mutta löydettyäni nämä MUJIn PP-valokuva- ja postikorttialbumit, vaihdoin niihin.

Albumeihin mahtuu iso läjä tarroja. Taskuja on 60 kappaletta, ja ne on jaettu neljään osioon 15 sivun nipuissa. Taskut ovat 12 cm leveitä, joten isompia arkkeja joutuu hieman kaventamaan tai leikkaamaan puoliksi. Taskut ovat ylhäältä auki, joten arkkien pituudella ei ole niin väliä. Albumeilla on hintaa 2,50€/kpl.

No mites sitten irralliset tarrat? Sivukysymys, MISTÄ NIITÄ EDES KERÄÄNTYY? Aloitat yhdestä ja päädyt 100 kappaleeseen. Tähän mainio säilytyskeino (ja jopa helppo kuljetettava) on tämä Clas Ohlsonilta ostamani CoCraftin säilytyslaatikko. Kokoja on useampia, mutta itselleni ostin tämän pienimmän koon. Hintaa oli 3,49€ ja kuten näkyy, tarroja mahtuu paljon. Säilytyslaatikko on läpikotaisin läpinäkyvä, joten näet hyvin missä mitkäkin tarrat ovat. Laatikolla on kansi hyvällä sulkumekanismilla, joten sitä on turvallista kantaa vaikka miitteihin laukussa mukana. Korkeutta on 5,2cm eli miksei sopisi jopa teippien säilytykseen.

Olen erittäin tyytyväinen näihin säilytysratkaisuihini, koska ne eivät maksaneet paljoa, mutta sopivat silti sisustukseen ja ovat helposti saatavilla askartelupöytäni äärellä. Toivottavasti sait tästä inspiraatiota omien tarrojesi järjestelyyn!

Jäsen kuittaa.

-Roosa