Avainsana: kortit

DIY-paperi

Mainos: viira ostettu Suomalaisesta kirjakaupasta.

Ostin jokunen aika sitten Suomalaisesta kirjakaupasta viiran eli paperinvalmistukseen käytettävän A5-kokoisen muotin. Se jäi kuitenkin useaksi kuukaudeksi odottamaan parempaa päivää hyllylleni, kunnes vihdoin päätin, että haluan tehdä tämän vuoden joululahjoihin kortit ihan alusta loppuun itse.

Paperin valmistukseen tarvitset seuraavat työkalut:

  • Viira eli kehikko, jolla paperimassa nostetaan vedestä
  • Laakea vesiastia, jossa viira mahtuu liikkumaan
  • Alusta, esimerkiksi pyyhe tai lakana
  • Pesusieni
  • Sauvasekoitin ja pieni astia tai vaihtoehtoisesti blenderi
  • Kierrätyspaperia (itse käytin mainoksia ja sanomalehteä, valkoisempaa paperia saa esimerkiksi flush&go paperihylsyistä tai ihan kopiopaperista, mikäli sitä raaskii tähän tarkoitukseen käyttää) tai valmista paperimassaa
  • Halutessasi voit lisätä paperimassaan myös esimerkiksi elintarvikeväriä, glitteriä tai kuivattuja kukkia

Huomautan heti alkuun, että vaikka paperin tekeminen itse oli yllättävän helppoa, se on myös erittäin sotkuista puuhaa. Koska käytin sanomalehtipaperia, käyttämäni kulhot imaisivat sanomalehden värit heti naarmuihin, eivätkä usean pesukerran jälkeen enää lähteneet puhtaaksi, joten en suosittele kulhoiksi mitään perintöastioita. Myös paikka kannattaa valita hieman sen perusteella, että pientä sotkua on tiedossa.

Mikäli sinulla ei ole käytössä valmista paperimassaa, tehdään massa ensi alkuun. Minä hyödynsin tähän tarkoitukseen paperisilppuria, mutta riittää kun paperi revitään käsin pieniksi, noin postimerkin kokoisiksi paloiksi. Tämän jälkeen paperi peitetään vedellä ja annetaan olla ja tekeytyä mieluusti yön yli. Varmasti hätäisemmille tekijöille muutaman tunnin likoaminenkin toimii, mutta massa kannattaa tehdä hieman pienemmissä erissä.

Kun paperit ovat lionneet yön yli, voi aloittaa itse massan teon. Lionneet paperit nostetaan pieneen kulhoon, jossa ne sauvasekoittimella muussataan ihan hienoksi. Tässä voit myös käyttää esimerkiksi blenderiä isomman määrän hienontamiseen tai jos sauvasekoittimessa ei riitäkään teho. Itse otin noin kourallisen per survomiskerta, jotta terä ei menisi missään välissä tukkoon paperimassasta.

Kun massa on valmista, päästään itse paperin tekoon! Vesiastiassa olisi hyvä olla vettä sen verran, että viira peittyy helposti ja sitä pystyy siellä liikuttelemaan (itsellänihän kävi niin, ettei viira mahtunut koko kehikon kanssa astiaan, mikä oli isoin talostamme löytyvä, joten jouduin hieman improvisoimaan tässä vaiheessa). Veteen sekoitetaan massaa ja hämmennetään sen verran, että massa on tasaisesti levinnyt koko astiaan. Oikean määrän massaa suhteessa veteen kyllä huomaa muutaman ensimmäisen yrityksen jälkeen. Ja totta kai mitä paksumpaa paperia haluat tehdä, sitä enemmän massaa pitää olla suhteessa ohuempaan paperiin.

Huljuttele viiraa hieman vedessä ja nosta se sen jälkeen ylös, niin että massa on asettunut tasaisesti kehikolle. Itse jouduin tässä vaiheessa siistimään reunoille jääneet massat, sillä kehikko ei tosiaan kokonaisuudessaan mahtunut vesiastiaani. Valuttele suurimmat vedet pois, jonka jälkeen kippaa paperi kuivumaan lakanan päälle: käytin itse huonossa kunnossa olevaa lakanaa, jonka alle laitoin vielä muutaman pyyhkeen imemään kosteutta. Ennen kehikon nostamista pois, taputtele sienellä suurimmat kosteudet pois, jonka avulla paperi myös irtoaa helpommin viirasta.

Lisää veteen taas massaa tarvittaessa, sekoita hyvin ja upota viira taas astiaan. Toista niin pitkään, kun massaa riittää tai olet tehnyt tarpeeksi itsellesi paperia. Ylijääneen massan voit kuivata ja jättää odottamaan seuraavaa kertaa! Anna paperien kuivua rauhassa yön yli.

Valmiin paperin väri riippuu tosiaan paljolti siitä, millaista kierrätyspaperia massa on lähtökohtaisesti ollut. Koska omassa massassani pääpaino oli sanomalehtipaperilla, väri on vahvasti harmaa. Itse tehty paperi on kuitenkin aina joka kerta eri näköistä, mikä tekee koko projektista hauskaa ajanvietettä. Osan tekemästäni paperista käytin tosiaan joulukorttien tekoon ja osa jää odottamaan käyttöä kaappiini.

Oletko joskus tehnyt itse paperia? Jos et ole, niin suosittelen kokeilemaan! Tätä voi tehdä jopa koko perheen voimalla. Leppoisaa loppuvuotta kaikille!

– Laura S.

Heitä kamua kirjeellä!

Muistatko, milloin viimeksi sait oikean käsin kirjoitetun kirjeen? Entä milloin kirjoitit itse?

Innostuin viime kesänä pitkästä aikaa kirjoittamaan kirjeitä. Oli paljon aikaa. Ystäväni sairastui ja oli viikkoja sairaalassa ja sen jälkeen kotona toipilaana. Kirjeiden välityksellä hän pääsi käymään rannalla, näyttelyissä ja salakuuntelemaan kahvilakeskusteluita.

Muutama vanha ystävä on innostunut vastaamaan kirjeisiin, osa ei ollenkaan, osa tekstarilla tai kortilla. Nyt marras-joulukuussa itsellänikin tahti on harventunut erittäin paljon mörkömäisen pimeysväsymyskiireen takia. Aion kuitenkin taas toisinaan kirjoittaa kirjeitä. Käsin kirjoitettu (tai piirretty, askarreltu) kirje on tapa antaa aikaa kirjeen saajalle. Kirje tuo kuulumiset lähelle tai kauas: missä kävit, mitä ajattelit? Minkälainen ilma on? Millaista oli, kun lapset olivat pieniä?

Monet ovat varmaan lapsena ja nuorena kirjoittaneet kirjeitä ystäville, luokkakavereille tai ehkä kauempana asuvalle serkulle tai toisessa maassa asuvalle kirjekaverille. Omassa koulussani enkun ope organisoi liittymisen johonkin kirjekaverisysteemiin. Jostain syystä emme kirjoittaneet kovin kauan englantilaisen Karenin kanssa. Ehkä hänen osoitteensa muuttui. Vielä noin 30-vuotiaaksi kirjoitin säännöllisesti muutaman ystävän kanssa. Osa kirjeistä on edelleen tallessa, ehkä luen niitä jonain päivänä.

Jaoin kesällä Kalenterimanian Facebook-ryhmässä lyhyen vinkin ja kuvan kirjeiden kirjoittamisesta, tässä vielä vinkit uudestaan:

Haastan juuri Sinut:

– Kirjoita kortti tai kirje ystävälle, sukulaiselle, työpaikan kahvihuoneeseen tms.

– Ota rennosti. Istu mukavasti kotona, parvekkeella, pihalla, puistossa, kahvilassa tai vaikka museossa.

– Pidä osoitemuistio ajan tasalla, varaa mukaan retkille kynä, kirjepaperia, kortteja, kuoria ja postimerkkejä. Ei paina paljon laukussa.

– Kirjoita tai piirrä. Lähetä ja jää odottamaan oikeaa etanapostia, ei aina someviestejä. Esimerkiksi EMMA-museosta lähetettyihin tulee erikoisleima, wau!

– Erityiskiitos kirje- ja korttiperinteen ylläpidosta ystävilleni K, K ja K ja inspiraatiosta Terhi Rannela: Kirjeiden lumo. Karisto 2021.

PS. Ei ole pakko. Ei ole pakko ainakaan lähettää 100 loma- tai joulukorttia. Totta kai saa, voi. Tai sitten ei.

– Tuulikki