Avainsana: kotiäitiys

Maijun bujo

Aloitin ensimmäisen kerran bujoilun vuosia sitten silloin, kun Ryderin kirjan myötä bujobuumi iski koko internetkansan tietoisuuteen. Ensimmäisen bujoni myötä olin aivan koukussa. Oli niin upeaa tehdä juuri omannäköistä kalenterin, päiväkirjan ja tehtävälistojen sekoitusta, että en osannut enää kuvitella tekevänikään mitään muuta. Joitain kalentereita yritin välillä pitää bujon sivussa, mutta ne jäivät aina ”kesken”, kun taas bujo pysyi sitäkin tiukemmin mukana.

Vuosien saatossa bujoiluni on kehittynyt pelkästä huvikseen koristelluista ja piirroksia täynnä olevista aukeamista siihen, että sullon bujoni täyteen muistoja. Muistojen tallentamisen tärkeys on eritoten teroittunut esikoiseni menehtymisen myötä. Kuukausien päästä hänen kuolemastaan luin tippa silmässä vanhoja bujojani ja kaikkia niitä häneen liittyviä merkintöjä, jokainen yhtäkkiä kultaakin arvokkaampi välähdys menneestä ja nyt saavuttamattomasta ajasta. Siten tänä vuonna aloittamani bujon olen nimennyt ”Muistojen Hamstraajaksi”.

Valitsen kuukauden teemat sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä on lapsistani ”trendikästä” ja hurjan mieluista. Jokainen bujoon tehty piirros onkin oma muistonsa lapsistani ja arjestani. Tähän mennessä teemat ovat olleet:

Tammikuu: Bluey -tv-sarja. Tätä Disney+:lla näkyvää tv-sarjaa meillä katsotaan päivittäin.

Helmikuu: Cinnamoroll. 8-vuotias tyttäreni on aivan hullaantunut kaikkeen Sanrio-aiheeseen liittyvään, ja hän itse toivoi Cinnamorollia helmikuulle.

Maaliskuu: Pokemon Go. Pelaamme tätä niin lasten kuin kavereiden, perheen ja suvun kanssa. Piirtämäni Pokemonit liittyvät joko täysin peliin, kuten Sprigatito, johon liittyi yksi pelin sen hetkisistä tehtävistäni, tai sitten tyttäreni oli toivonut tiettyjä Pokemoneja bujooni.

Huhtikuu: Futurama. Edesmenneen tyttäreni ikisuosikki tv-sarja. Huhtikuu on hänen syntymäkuukautensa, miksi Futurama pääsi huhtikuun teemaksi.

Toukokuu: Miraculous Ladybug & Cat Noir. 8-vuotiaan tyttäreni yksi suosikkielokuva ja tv-sarja, josta hän katsoo jatkuvasti editoituja videoita YouTubesta. Hän valitsi kuukauden teeman Miraculous -sarjan ja Encanton välillä.

Rakennan bujoni hyvin systemaattisesti. Ensimmäisillä aukeamilla on ”tulevaisuusloki”, jonne kirjaan kaikki tapahtumat ja vastaanottoajat ylös eritoten silloin, jos kyseiselle kuukaudelle ei ole vielä omia sivuja tehtynä. Bujostani löytyy myös vuoden tavoitteet ja toiveet sekä listaukset luetuista kirjoista ja kuunnelluista äänikirjoista, siivousträkkerit, ”milloin viimeksi” -sivu, katsotut elokuvat ja niin edelleen. Yksi tärkeimmistä alkupään aukeamista on ”vuosi kuvina” -sivut, jonne jokaiselta kuulta valitsen yksi tai kaksi muistorikasta kuvaa jostain erityisen ihanasta hetkestä. Tämä on aiemmissakin bujoissani noussut yhdeksi arvokkaimmista bujoni sivuista. Kuukaudet rakennan niin, että en käytä arvokkaita sivuja kuukauden ”kansisivun” tekemiseen, vaan aloitan suoraan kuukausiaukeamalla. Sen jälkeen tulee kuukauden ”tee nämä” -lista, ostoslista ja tapamonitori, jonka moni tuntee sanalla ”habit tracker”. Sitten päästään jo itse viikkoaukeamiin. Sivuja säästääkseni piirrän aina kaksi viikkoa per aukeama, sillä niihin aukeamiin täytän vain tarkemmat tehtävälistat kyseisille päiville ja sovitut menot.

Tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeimmät bujoni sivut tulevat viikkoaukeamien jälkeen, sillä kirjoitan joka ilta niille ”päiväsivuille” kaiken sen, mitä siltä päivältä haluan muistaa. Oli se sitten luetteloa kaikesta, mitä olin sinä päivänä saanut aikaiseksi tai niitä hauskoja juttuja, mitä olimme lasten kanssa sinä päivänä tehneet. En ikinä rajoita sitä, kuinka paljon pitää jokaiselta päivältä kirjoittaa. Joskus tekstiä tulee vain parin rivin verran, joskus täyttyy kokonainen sivu ja enemmänkin. Mutta näiden merkintöjen takia olen säästellyt muissa sivuissa, sillä juuri näitä ”päiväjuttuja” on ihana lukea myöhemmin.

Aiemmissa bujoissani olin muun muassa pitänyt ”One line a day” -tyyppisiä juttuja, eli ”yksi rivi päivässä”, ja juuri ne olivat niitä antoisimpia muisteluhetkiin herkistäviä asioita. Oma yksityiskohtansa päiväsivujen ja tapamonitorin välillä on se, että jokaisella päivällä on oma yliviivaustussivärinsä päiväsivuilla, ja käytän samaa väriä tapamonitorissa kuin mitä sinä päivänä yliviivaustussina päiväsivuilla.

Kun minä haluan muistaa. Haluan muistaa kaiken, mitä lapseni ovat tehneet ja mistä he ovat milloinkin olleet kiinnostuneita. Ajattelen, että sitten aikanaan nämä minun kirjaset tulevat olemaan hyvin arvokkaita lapsilleni. Hehän pääsevät lukemaan näiltä sivuilta omasta lapsuudestaan minun näkökulmastani. Jo nyt he tykkäävät selata bujoani ja lukea merkintöjä, katsella kuvia ja hihkua, että tuo päivä se muuten oli äiti se paras päivä ikinä, kun me teimme sinun kanssasi sitä ja tätä… Tällaiseksi bujoni on vuosien saatossa kehittynyt. Yhdeksi muistojen laariksi. Inspiroiko sinua jokin minun tavassani pitää bujoa ja miksi? Haluaisin mielelläni kuulla siitä, mitä ajatuksia minun bujoni juuri sinussa herätti!

-Maiju

Maiju on kirjailijan urasta unelmoiva kotiäiti, joka on 7-vuotiaasta saakka pitänyt päiväkirjoja ja on aina tuunannut kalenterinsa. Kalenterimanian rivijäsen hän on ollut vuoden 2016 lokakuusta lähtien. Hän postaa Instagramiin silloin tällöin materiaalia bujoistaan nimimerkillä @meriannenbujo.

Kesän kynnyksellä

Keltainen toukokuu on täällä ja melkein jo ohikin! Voi, miten olenkaan odottanut lämpeneviä ilmoja ja ulkovaatteiden kaappiin jättämistä. Sadekeli ei enää tarkoita luihin ja ytimiin hyökkäävää kurjaa kylmyyttä, vaan lempeää raikastusta auringonkuivattamaan miljööseen. Mielen ovat vallanneet kaikenlaiset seikkailuideat, ja auringon paistaessa jokainen sisällä vietetty minuutti tuntuu haaskatulta ajalta, hukkaan heitetyltä. Olemme siis viettäneet – ja tulemme viettämään – kesää pitkälti ulkona nautiskellen. Sadesään yllättäessä voi sitten palata sisätiloihin ihmettelemään, mistä kaikki villakoirat ovat ilmestyneet. Pikkulapsiarkea elävät tai eläneet tietävät, mikä on paras aika päivästä – nukkumaanmenoajan lisäksi – nimittäin päiväuniaika. Okei, myönnetään. Nukun sen aika usein itsekin tällä hetkellä, mutta silloin kun jaksan itse valvoa, pyrin istumaan ulkona kahvikupin, itkuhälyttimen ja kirjan kanssa.

Mutta Suvi, entäs kalenterituunaus ja askartelu? Ei hätää, mukana roikutaan edelleen. Touhua ja puuhaa riittää vaikka olenkin vanhempain”vapaalla” ja kalenteri täyttyy kyllä merkinnöistä. Kalenteri on siis pidettävä aina mukana ja ajantasalla. Ottaen huomioon, että meidän kuopus on nyt 2,5 kuukautta vanha, on pikkiriikkisessä Note Minissäni vain muutama lähes kalju viikko. En tietenkään ehdi panostamaan harrastukseeni niin paljon kuin ennen, mutta Minin hyviä puolia on juurikin sen pieni koko. Siispä useimmiten, kun pääsen istumaan paikoilleni ja aloitan tuunaamisen, saatan tuunata kolme tai neljäkin viikkoa eteenpäin kerralla. Useimmiten taltioin tämän hetken myös Kalenterimanian YouTube-tilille.

Sitten, kun saan ulkokalusteet pestyä tätä kesää varten, voin taas tuunaillakin ulkosalla ja sitä odotankin jo kovasti. Ja ne seikkailut – meidän perheelle ne tarkoittavat retkiä lähialueiden puistoihin, takapihan aidan taakse tai Saija-tädin puutarhaan. Nyt on aikaa löytää seikkailut läheltä – ja tarttua hetkeen, tai sitten retkeen.

Halauksia ja auringonsäteitä just sun kesään!

-Suvi ja muksut