Avainsana: kotimaiset yrittäjät

Pieneen kassiin mahtuu koko elämä, kunhan sydän kulkee mukana

Joka kerta, kun siivoan tuon kirjotuspöydän, maailmalle lähtee monta RAK-kuorta (random act of kindness) täynnä kaikkea itselle tarpeetonta tuunauskamaa. Miksi sitä sitten on mulla edelleen näin paljon? Ja miksi pitää ostaa uusia, vaikka käyttämättömiä tarroja ja washeja löytyy laatikkokaupalla?

Itsellä ainakin vetää ostohousut jalkaan, kun alan miettimään meidän ihania pienyrittäjiä. He tarvitsevat jokaisen sentin ja tilauksen, jotta saavat pidettyä kaupan auki. Mutta pakkohan se on ottaa järki käteen ja oma talous.

Kyniä on jo monta penaalia ja ylikin. Silti mun ostoskorista aina löytyy joku kynä. No ehtiikö tai muistaako niitä kaikkia käyttää? No ei! Vaihtelen omia kyniä penaaleihin, jotta kaikkia tulisi käytettyä. Ja saan sitä vaihtelua, jota uuden ostamisella haen.

Kalentereiden ja muistikirjojen kanssa on tullut jonkinlainen rauha. Muutama tyhjä muistikirja kyllä löytyy odottamassa aikaansa, mutta luulen että nekin löytää käyttötarkotuksensa.

Entäs washit sitten? Niitäkin kertyy ihan huomaamatta. Ja siltikin, ne omat lempparit on aina käytössä. Nykyään washeja ostaessa mietin, mihin tää washi sopisi ja kuinka usein sitä tulisi käytettyä. Tai sopisiko tämä mihin vaan teemaan, onko siis yleispätevä washi. Joskus kyllä tulee niin söpö ”ei niin yleispätevä” washi vastaan, ettei sitä voi olla ostamatta.

Ja joskus tulee mieleen, minkä takia tätä harrastusta tekee sen tavarapaljouden kanssa ja keskellä? Onko ne kaikki kalenterit ja muistikirjat oikeesti sun arjessa apuna? Onko tämä tapa rentoutua? Haluanko kuulua vaan johonkin yhteisöön ja päästä näyttämään muille omia tuotoksia? Luultavasti me kaikki tehdään tätä kaikkien näiden takia. Toiset enemmän arjen avun ja toiset enemmän yhteisöön kuulumisen takia. Kaikki on tärkeitä ja päteviä syitä! Varsinkin kun muistaa, että tätä tekee itselleen. Vaikka muiden kehut ja ihailut tuotoksiin tuntuu hyvältä, tee silti sitä sun omaan tyyliin ja tee sitä niin et siitä on sulle apua.

Viime syksynä opittua: Mun tuunauskamat, joilla pärjään ja joita tarvitsen, mahtuu yllättävän pieneen laatikkoon, ja kaikkein välttämättömin mahtuu pieneen kassiin. Sydämen kanssa <3

Tsemppiä kaikille lopputalveen! Kevättä kohti ollaan menossa!

Terkuin
Johanna

Päivä Yrittäjänä – Sannin Helmen Paperipuoti

Kaupallinen yhteistyö Sannin Helmen Paperipuodin kanssa

Klo 7–8.30 Herätys, kuopus viety hoitoon ja isompi tekee lähtöä kouluun. Välillä päivän ensimmäinen postitusreissu on jo heti aamusta, jos olen illalla ehtinyt pakata tilauksia. Kuopus rakastaa tiputella kuoria postilaatikkoon. 

Klo 9 aamupala syöty ja tulostettu saapuneita tilauksia. Tilausten kanssa menee vaihtelevasti aikaa, riippuen niiden määrästä sekä siitä, onko tarroja tarpeeksi varastossa. Leikkaan kaikki tarrat kotitoimistossa, ja varsinkin messukauden ollessa käynnissä leikkuri on käynnissä melkein aamusta iltaan. 

Klo 12–14 odottelen koululaista kotiin ja katsotaan läksyt yhdessä. Iltapäivisin on yleensä se aika, jolloin suunnittelen uutta. Paljon tarraideoita ja toiveita tulee asiakkailta, ja tietenkin niitä pyrin toteuttamaan. Suurimman osan tarroissa käytetyistä kuvista ostan Etsystä ja valitsen vain kuvia, joita saa käyttää kaupalliseen tarkoitukseen (tai ostan lisenssin). Kuvat ovat digitaalisia, ja ne vaativat aina useamman tunnin työn, ennen kuin ovat sellaisessa muodossa, että leikkurini ne leikkaa tarroiksi. Usein yhden arkin työstämiseen menee aikaa useampana päivänä, koska siihen kuuluu niin monta vaihetta. Jokaiselle kuvalle pitää mm. erikseen käsitellä leikkauslinjat, päättää, mitä kuvia missäkin arkissa käytetään, miten ne asetellaan, mikä on hyvä koko ja vaatiiko se lisäksi jotain tekstejä, tehdä testileikkaukset jne. Tykkään lisätä kuviin tai arkkeihin nimenomaan suomenkielisiä tekstejä (tai tehdä pelkästään suomenkielisiä tekstitarroja), ja tästä nimenomaan syntyi idea tehdä tarroja pian kolme vuotta sitten. Mikäli iltapäivään jää aikaa, teen tuolloin myös tuotekuvauksia, päivitän verkkokauppaa tai somea, tai ompelen uusia tuotteita. 

Klo 15–16 on lähdettävä postireissulle. Koska päivittäin tulee istuttua todella paljon koneella tai tehtyä yksipuolista seisomatyötä tilauksia pakaten, pyrin tekemään iltapäivän postireissun kävellen. Monesti kävellessä tulee pohdittua työasioita, ja välillä siellä on saanut ihan loistaviakin ideoita. Tässä vaiheessa nappaan kotimatkalla kuopuksen hoidosta.

Klo 16–20 menee perheen kanssa.

Klo 21–23 kun talo on hiljentynyt, saatan vielä tehdä paperihommia, kuten maksaa laskuja, tehdä tukkutilauksia, jatkaa tarrojen suunnittelua tai pakata tilauksia, joita sitten päästään taas aamulla kuopuksen kanssa viemään postilaatikkoon. 

Tämmöinen on minun päiväni yrittäjänä
Terkuin Paperipuodin Sanni
www.sanninhelmi.fi