Avainsana: leimasinmusteet

Leimoista leikekuviksi

*Postauksessa näkyvät Tombow on ostettu alennuksella Teippitarha.fi *

Heippa hei! Mä olen jo pidemmän aikaa tykännyt tehdä suurimman osan leimoista leikekuviksi, koska pelkään aina työn/ taustan menevän pilalle leimatessani suoraan siihen. Aina ei myöskään tiedä, että meneekö leimamuste paperista läpi vai ei. Tästä syystä leimaan suurimman osan kuvista aina erilliselle paperille ja usein jopa väritän niitä. Käytän myös paljon vettä värien levittämiseen ja sekin on yksi syy olla leimaamatta suoraan kalenteriin.

Parhaiten tähän tarkoitukseen sopii ääriviivaleimat, joissa ei aivan älyttömästi ole yksityiskohtia. Silloin kuva on helpointa värittää, eikä se muutu tummaksi mössöksi. Esimerkiksi mulla oli yksi nätti leima, jossa oli kirsikankukkia. Kukissa oli kuitenkin niin paljon yksityiskohtia, että sitä oli aivan mahdoton värittää.

Useasti teen jo valmiiksi ennakkoon leikekuvia. Niistä on sitten helppo napata vain juuri siihen työhön sopiva mitä on tekemässä. Aina kun teen leikekuvia teen isomman kasan kerralla, jotta ne eivät heti lopu sitten kesken. Käytän paperina 120g Mixed media paperia koossa A5, joten teen vähintään aina yhden arkin verran leikekuvia, useimmiten jopa enemmän.

Itse tykkään käyttää leimojen väritykseen erialisia sivellintusseja ja levittää vielä sitä vedellä, jotta siitä tulee mahdollisimman vesivärimäinen pinta. Olen huomannut Ecolinen ja Tombown tusseissa hieman eroa, miten ne levittyy vedellä. Ecolinen tussit ovat huomattavasti kosteampia ja samalla niistä tulee enemmän pigmenttiä. Tombow taas ei ole niin kostea ja sitä saa kerrostaa enemmän halutessaan voimakkaamman värin.

Leimoja voi toki värittää ihan millä kynillä vain haluaa tai esimerkiski maaleilla.

Leimojen ja väristysten kuivuttua on aika näyttää kuville saksia. Itse jätän leikatessa pienen valkoisen reunan leikekuvaan. Mielestäni se tuo kuvan paremmin esille siitä työstä johon sen myöhemmin käytän. Suurimman osan leimoista joudun leikkaamaan saksilla, mutta joidenkin kanssa on luksusta vain stanssata ne irti paperista yhteensopivilla stansseilla.

Olen käyttänyt paljon leimattuja leikekuvia itse tekemiini kortteihin, ATC -kortteihin, kalenteriin ja Art journaliin. Näitä voi käyttää siis helposti, missä vain.

~ Laura H.

Kalenterille suojakannet Distress Oxideilla ja Mini-Inkeillä

Sain keväällä uuden ihanan Nuuna-kalenterin ja olin päättänyt tehdä sille uudet kannet. Kalenteri kulkisi mukana laukussa päivittäin, joten kannet suojaisivat painaumilta ja kolhuilta ja olisivat omannäköiset. Lisäksi suojakansilla saisi vaihdeltua kivasti kalenterin ilmettä, sillä niitä ei ole liimattu kiinni. Vain kevyesti teipattu sisäpuolelta.

Selailin internetiä ja etsin ideoita. Katsoin lukuisia ohjevideoita erilaisista diy-kansista ja kiinnostavia toteutuksia oli lukuisia. Lopulta löysin tieni eräälle askartelukanavalle ja näin mielenkiintoisen ohjeen. En yhtään muista sitä kanavaa, jossa tämäntapaiset kannet tehtiin, mutta ihanan helpon idean nappasin muistiin. Idea on vähän sama, kuin koulukirjan päällystäminen itsetehdyillä paperikansilla.

Kuvassa on suurin piirtein kaikki välineet, joita näiden kansien tekoon käytin, mutta toki tässäkin mielikuvitus on vain rajana:

  • tapetin pala
  • mustetyynyjä (Distress Oxide ja Mini-ink)
  • valkoista gessoa
  • sabluuna
  • tarroja ja leimoja koristeluun
  • soft matte -geeliä
  • leveä pensseli ja kapea pensseli

Pohjaksi valitsin palan vahvaa tapettia, mutta yhtä hyvin vahva paperi käy myös, joka kestää musteita. Mustetyynyjä käytin raitojen tekoon. Minulta löytyi ennestään Distress Oxideja ja Inkkejä sekä Versafinen musta mustetyyny. Levitin kalenterin auki paperin päälle ja mittasin reilut kääntövarat. Tein kevyet taitokset jo tässä vaiheessa, että erotin mihin kohtaan kannet lopulta asettuivat. Mikäli pohjana on tapetti kannattaa työstöpuoleksi valita se karheampi puoli, johon liisteri levitettäisiin. Kuviopuoltakin varmasti voisi käyttää, mutta itselläni ei ole siitä kokemusta, miten muste siihen tarttuu ja pysyy.

Pohjan värin tein niin, että avasin mustetyynyn kannen ja aloin vain vetämään pitkää raitaa paperiin mustetyynyllä. Raitoja ja kuvioitahan voi tehdä oman mielen mukaan, mutta itse tein kolmella eri sävyllä pitkiä suoria vetoja vuorotellen. Tapetin puolivälissä halusin vaihtaa sävyjä ja tehdä takakannesta hiukan erilaisen kuin etukannesta. Mustetyynyä vedin pari-kolme kertaa samasta kohtaa, että sain intensiivisemmän sävyn. Sitten annoin työn hetken aikaa kuivahtaa.

Tämän jälkeen otin kukallisen sabluunan ja töpöttelin hiukan vihertävällä musteella kuvioita paperiin. Musteen kuivahdettua tein samoihin kohtiin ja samalla sabluunalla kuvioita valkoista gessoa käyttäen. Gesson tilalla voisi yhtä hyvin käyttää esim. ohuelti vaaleaa akryylimaalia tai tekstuuripastaa.

Lopuksi liimasin mustat mandalan muotoiset tarrat ja leimasin mustalla musteella pari sudenkorentoa sekä perhosta. Kullatut pienet yksityiskohdat tein sellaisella todella ohuella kultapaperilla, joka on alun perin kynsien koristeluun tarkoitettua. Laitoin hiukan liimaa kanteen ja painelin kultapaperia siihen. Kultapaperi hajoaa todella herkästi ja sitä liimaantuu ehkä enemmän sormiin mitä itse työhön, ellei käytä jotakin apuvälinettä. Tähän luultavasti sopisi yhtä hyvin kullan tai helmiäisen hohtoinen maalitippakin, mutta minulla ei ollut sellaista. Tein kannen toisen puolen kuviot ylösalaisin, jotta voin halutessani käyttää sitä etukantena. Näistä kansista tuli käännettävä malli.

Ihan lopuksi sivelin leveällä pensselillä kerroksen Soft matte -geeliä koko työn päälle ja annoin kuivua seuraavaan päivään. Tämä ei välttämättä ole pakollista, mutta ajattelin geelipinnan suojaavan kansia vielä enemmän kolhuilta ja hylkivän likaa, sillä kalenteri kulkee arkena mukana kassissa. Soft matte -geeli tekee kuivuttuaan hiukan nahkean, kumimaisen pinnan kansiin. Itseäni se ei haittaa, mutta luultavasti jättäisin tämän tekemättä, mikäli kalenteri tulisi vain pöydälle kotikäyttöön.

Kun kannet olivat kokonaan kuivuneet, taittelin ne kalenterin päälle siten, että ylä- ja alareunat taittelin ensin ja kalenterin asettelin vasta siihen päälle. Sitten ylimenevät sivuosuudet taittelin siististi kansien sisäpuolelle. Sisäpuolelle laitoin washiteipistä palat pitämään kannet aloillaan. Vaihtoehtoisesti nämä suojakannet voisi liimata kiinni alkuperäisiin kansiin, mutta itse en halunnut niin lopullista ratkaisua tehdä.

Nuuna-kalenteri on kulkenut nyt viikon verran mukana opinnoissani ja uudet suojakannet ovat toimineet oikein hyvin. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen!

-Katja