Aiemmin jo *tässä postauksessa* esittelinkin tätä Kasvun vuosi -teosta yleisesti. Nyt olen päässyt kirjan kanssa jo pikkuhiljaa alkuun, ja tehnyt kevät-osion tehtäviä. Hieman nuo takatalven lumimyräkät on syöneet kevätfiilikseltä terää, mutta kyllä se kevät pian kunnolla alkaa!
Kevät luonnehditaan uusien alkujen ja kasvun ajaksi, ja tänä vuonna se tuntuu erityisen osuvalta omalla kohdallani. Meillä on töissä menossa hieman muutoksen tuulia, ja sen myötä luvassa on itsellekin pientä uutta. Muillakin elämän osa-alueilla tunnistan kyllä muutosta, uudistumista ja kasvua, varsinkin kun asioita tämän kirjan kanssa oikeasti pysähtyi pohtimaan ja tarkastelemaan.
Olen rakastanut kevättalvisia päivähetkiäni, kun olen ennen iltavuoroon lähtemistä istunut sohvalle kahvikuppi toisessa, ja Kasvun vuosi toisessa kädessä. Kirjan tehtävät ovat saaneet paitsi pysähtymään oman elämänsä ja itsensä äärelle, myös tarkastelemaan ympäröivää luontoa tarkemmin aistein. Lapsen kanssa ulkoillessa on monia mahdollisuuksia luonnon havainnointiin, mutta vielä on yksinään tekemättä kunnon luontoretki. Kunhan lumet ja liukkaat jäät tästä vielä entisestään sulavat, aion ehdottomasti tehdä oikean metsäretken eväineen – ja napata Kasvun vuosi-opuksen reppuun mukaan!
Postauksen kalenteri on saatu yhteistyössä Metsän Ajan kanssa.
Sain viime vuoden lopulla käsiini tämän vuoden ihanan Metsän Aika -kalenterin. Tuolloin olin hyvin innoissani päästessäni tutustumaan tuohon upeaan, luonnonläheiseen kalenteriin enkä millään malttanut odottaa voivani ottaa sen tämän vuoden alussa käyttöön. Kaikki tammikuussa aloittamani kalenterit eivät suinkaan ole pysyneet aina mukana näin pitkälle vuotta, mutta tämän kohdalla voin ylpeänä ilmoittaa käyttäväni sitä edelleen.
Kalenterissa oli minulle ennestään suhteellisen vieras viikkonäkymä, joten en osannut yhtään ajatella, miten tulisimme sen kanssa toimeen. Hyvin nopeasti päätin luopua ajatuksesta käyttää orjallisesti päiväruutujen reunoissa olevia kellonaikoja tai ylipäätään noudattaa kauhean tarkasti päiväsarakkeiden rajoja. Minä kun satun olemaan vähän rönsyilevä ja suurpiirteinen ihminen, joten kauhean pikkutarkka ja säntillinen kalenterikoristelu olisi tuntunut hyvin vieraalta. Lisäksi koen sen antavan mukavasti luovuudelle tilaa, kun ei liian tarkkaan mieti, voiko esimerkiksi joku tarra mennä toisen päivän puolelle.
Olen kokenut helpommaksi tehdä jonkinlaisen aukeamapohjan valmiiksi ja täydentää sitä aina sitä mukaa, kun viikolle ilmestyy lisää merkintöjä. Olen myös huomannut noudattavani tämän kalenterin kanssa suhteellisen runsasta koristelutyyliä ja valkoisia tyhjiä kohtia aukeamille näin ollen ei juurikaan jää. Sivureunassa olevaa pystysaraketta olen hyödyntänyt vaihtelevasti. Joskus siihen on saattanut ilmestyä muistiinpanoja tai ostoslistaa, joskus taas olen peittänyt sen kokonaan esimerkiksi tarroilla. Toisinaan taas se on vain jäänyt tyhjäksi kokonaan. Samaten on käynyt alareunan viivoitetulle osiolle. Jos en keksi siihen mitään täytettä, annan sen olla tyhjänä. Alussa tämä häiritsi minua kovasti, koska haluaisin olla se ihminen, jonka kalenterisivut ovat täynnä tekstiä, täynnä elämää ja tapahtumia. Aina toisinaan olenkin, mutta huomasin hyvin nopeasti, että eivät ne sivut pakottamalla täyty, joten päätin olla stressaamatta asiasta ja mennä täysin fiilispohjalta.
Fiilistelyyn tämä kalenteri sopiikin täydellisesti. En vain meinaa saada tarpeekseni ihanista metsäaiheisista kuvituksista, joita kalenteri on pullollaan. Ne ovat yksinkertaisesti niin kauniita, että palaan aina välillä oikein erikseen ihastelemaan niitä ja lukemaan niiden ohessa olevia tekstejä. Kalenterin kaunis ulkonäkö onkin varmaan yksi iso tekijä siinä, miksi olen pysynyt sen parissa näin kauan. Se on ihan käsittämättömän inspiroiva.
Luulen, että inspiraatio herää vielä enemmän syksyä kohti mentäessä. Syksy on aina ollut minun mielestäni niin sanotusti parasta kalenteriaikaa, koska syksyn värit ja tunnelma herättävät minussa jotain sellaista, mitä muut vuodenajat eivät. Vaikka toisaalta olen myös sillä kannalla, että jokaisessa vuodenajassa on oma tunnelmansa.
Päätin tämän postauksen kunniaksi (ja aivan liian pitkään kestäneen maalaustauon selättääkseni) kokeilla, miten Metsän Aika -kalenterin sivut kestävät vesivärejä. Maalasin muutaman hyvin yksinkertaisen puurykelmän eri sävyisillä vihreillä ja odotin hieman kauhuissanikin, miten kalenterin sivut reagoivat. Ilokseni huomasin, että vesivärit eivät tulleet läpi juuri lainkaan. Jos olisin innostunut lotraamaan vedellä oikein kunnolla, olisi tilanne toki voinut olla toinen, mutta ainakin tämä kokeilu oli varsin onnistunut sen suhteen. Luulenpa, että tästä rohkaistuneena vesivärejä tullaan näkemään tämän kalenterin sivuilla jatkossa useamminkin.
Kaiken kaikkiaan olen ollut niin tyytyväinen tähän kalenteriin, että harkitsen vakavasti sen hankkimista itselleni myös ensi vuodeksi.
