Avainsana: lyriikat

Luovuus syntyy tylsyydestä, vaatii rohkeutta ja kesyttää demonit

Olin otettu, kun minua pyydettiin tekemään Kalenterimanialle jäsenpostaus. Olen ollut Kalenterimanian jäsen monen vuoden ajan, mutta vain harvemmin yhtä aktiivinen kuin viimeaikoina. Nyt kun elämäni on eräänlaisessa välivaiheessa, Facebook-ryhmä on antanut minulle olon yhteisöön kuulumisesta ja tuonut arkeeni paljon iloa ja inspiraatiota. Olen todella iloinen, jos jokin, mitä jaan voi tuottaa samaa jollekin muulle.

Minulle ehdotettiin jäsenpostauksen tekemistä Simple Stories -rengasplannerini välilehtiprojektista. Pilkulliset Carpe Diem -plannerikanteni ovat pyörineet laatikoissani varmaan vuodesta 2017 lähtien. En ole saanut otettua niitä oikeaan käyttöön, mutta en ole halunnut niistä luopuakaan. Kalenteri-innostuksen sytyttyä taas pitkästä aikaa alkuvuodesta 2024, päätin tilata vähän uusia tarvikkeita, muun muassa vihdoinkin sen kuuden reiän rei’ittimen, jota en ole aikaisemmin saanut hankituksi. Rei’ittimen lisäksi ostin upeita viidakkoteemaisia papereita, washiteippejä, die cutseja sekä liimattavia helmiä.

Ajattelin, että lähden kasaamaan ihaniin pilkkukansiini plannerin, päiväkirjan ja muistojen kokoelman kaunista sekamelskaa. Ajatuksenani oli, että tämä lähes mappikokoinen binderi keräisi sisäänsä ne asiat, jotka minua elämässäni inspiroivat: Sellaiset asiat, jotka eivät liity työ- tai julkiseen minääni vaan siihen yksityiseen minään, joka nauttii kuun vaiheiden seuraamisesta, tarotkorttien lukemisesta, joogafilosofiakursseista, runojen kirjoittamisesta tai melkein mistä tahansa, millä ei ole suoraa käytännön hyötymerkitystä. Keräisin vain niitä asioita, jotka elävöittävät omaa sieluani. Projektin aloittamiseksi päätin ensialkuun tehdä uusista papereistani kauniit välilehdet.

Kuten moni varmasti allekirjoittaa, tuunailussa joutuu väistämättä opettelemaan epätäydellisyyden sietämistä. Minulle vaikein vaihe on se, kun minun pitäisi aloittaa täydellisen puhtaan pöydän “pilaaminen” omilla tuotoksillani. On niin paljon mistä valita, mitä jos valitsen väärin? Mitä jos kyllästyn? Mitä jos lopputulos on mielestäni sotkuinen? Tai mitä jos en saakaan vietyä projektiani loppuun? Ensimmäinen välilehti kuvastaa hyvin tätä epätäydellisyyden pelkoa lainauksella Etan biisistä Demoneista ystävii. 

Minusta tuntuu, että kalenteriharrastuksessa on jotakin syvästi intuitiivista ja elämän virrassa soljuvaa. On aikoja, kun kalenterituunaus on elämässä mukana vain satunnaisina tarvikevarastojen silmäilyinä ja hivelyinä, ja etäisenä tarpeena säästää kaikki tarvikkeet jotain ehkä tulevaa ajankohtaa varten. Sitten taas toisinaan innostus kalentereihin syttyy kuin yllättäen ja tekeminen sujuu. Omalla kohdallani kalenteriharrastus vaatii sen, että elämäni on oikealla tavalla tylsää ja tasaista. Luovuus alkaa pitkästymisestä ja luova tekeminen vaatii sen, että elämässä on rauha maassa, jotta uppoutuminen ja flow-tila on mahdollista saavuttaa. Olen itse oppinut hyväksymään sen, että pakottamalla ei synny hyvää jälkeä. Silloin kannattaa takoa, kun tekeminen sujuu helposti ja pakottamatta. Jos inspiraatiota ei ole tai projektiin tarttuminen jopa ahdistaa, kannattaa kärsivällisesti odottaa parempia aikoja.

En päässyt välilehtiprojektissanikaan vielä maaliin asti, sillä sain vasta ensimmäisen valmiiksi. Päätin noudattaa omaa neuvoani, enkä lähtenyt tekemään seuraavia sivuja väkisin. Ajatuksenani on koota kullekin välilehdelle lainauksia, jotka sykähdyttävät jotakin minussa. En voi tehdä tällaista projektia, jos sisälläni ei juuri sillä hetkellä soi.

Loppuun voisin antaa muutaman käytännön vinkin itsetehtyjä välilehtiä suunnitteleville:

  1. Päätä montako välilehteä aiot tehdä ja laske jaottelua sivukokosi mukaan: kuinka monta senttimetriä kustakin välilehdestä jää näkyvää osaa?
  2. Välilehtien määrää tai järjestystä ei voi myöhemmin enää muuttaa, koska ne on leikattu kukin omalle paikalleen
  3. Kunkin välilehden “läpän” kannattaa olla hieman korkeampi kuin näkyvä osa, jotta se jää nätisti edellisen alle. Päädyin tekemään omani niin, että jokainen läppäosa alkaa aivan sivun yläreunasta ja jatkuu aina edellistä pidemmälle näkyviin jäävän osan verran.
  4. Leikkaa välilehdistä hieman isommat kuin niiden alle jäävät sivut, jotta ne peittävät sivut kauniisti. Tee läppäosista tarpeeksi leveät: itse tein 1,5 cm leveät läpät
  5. Muista, että sivukoon ollessa vähän isompi, rei’ittimessä kannatta katsoa keskikohta huolella… Nimimerkillä melkein mokasin!
  6. Kokeile rohkeasti! Se on vain paperia. Voit tehdä myöhemmin uudet paremmalla kokemuksella.

En toistaiseksi vielä tiedä, miten planneriprojektini tulee jatkumaan, mutta yritän taltuttaa tyhjän sivun kammoa ja opetella epätäydellisyyden sietämistä. Loppujen lopuksihan parasta tässä kaikessa on käsillä tekeminen ja oman luovan energian vapauttaminen!

Mukavia talvisia tuunaushetkiä kaikille!

Inspiraationa itselle tärkeä henkilö – Nanna

Pohtiessani kenestä itselleni tärkeästä henkilöstä haluaisin inpiroitua tämänkertaisessa haastepostauksessa, mielessäni kävi monia vaihtoehtoja. Musiikin maailmasta olisin varmasti löytänyt artisteja tai bändejä, jotka ovat jollain tavalla elämääni koskettaneet. Mikään ei kuitenkaan tuntunut juuri siltä oikealta. Puolisoni sitten ehdottokin, että insporoituisin hänestä. Hetken mietittyäni, ajatus inspiroitua ihmisestä jonka kanssa jaan arjen ja joka on jaksanut katsella mun draamailuani jo kahdeksan vuotta tuntui loogiseta.

Alkuun tarkoitukseni oli tehdä viikkoaukeama Miniin, mutta se ajatus hautautui viime hetkellä. Olen näet niitä ihmisiä jotka unohtavat tällaiset jutut ja muistavat ne deadlinen häämöttäessä. Olin jo kehittää itselleni pienoisen paniikin kunnes muistin Mirpun kalenterissa vilahtaneet välilehdet sekä kuvat hänen lapsestaan että puolisosta. Siitä inspiroituneena päädyin seuraavaan.

Muistin TamashiPrintsin puolisolleni customina tekemän printin meistä, jossa esiintyy hänen tarroistaan tutut Tama ja Tabi. Sitten olikin miettittävä mitä muuta meitä yhdistävää haluaisin lisäksi. Päädyin puolisoni avustuksella tulostamaan Amaranthen ’Amaranthine’ – kappeleen kertosäkeen, jonka kaksi ensimmäistä riviä löytyvät myös meidän kihlasormuksista. Olemme puolisoni kanssa käyneet kuudella bändin keikalla ja seistemäs tulee marraskuussa, kun bändi esiintyy areenakeikalla Turussa. Joka kerta, kun Amaranthine soitetaan livenä ja saan olla sitä kuuntelemassa saman ihmisen kanssa, kerta toisensa jälkeen, sitä tunnetta ei voi kuvailla sanoin. Mielessä on vain kaksi sanaa ”Like a dream”.

Omista varastoistani ei tietenkään löytynyt taustaksi sopivaa kuviopaperia, kun viimeiset kätköni tyhjensin juuri Kalenterimanian Syysmiitin vaihtopöytään. Oli suunnattava ostoksille. Harmikseni Suomalaisessa kirjakaupassa oli tarjolla vain pieniä kuviopaperilehtiöitä eikä aikaa ollut etsiä muualta. Oli tyydyttävä siihen mitä löytyi. Pienellä leikkaa, liimaa, arkastele vaivalla sain kasattua kuviopapereista oikean kokoisen välilehden.

Yhdistin kaksi pienempää kuviopaperia toisiinsa Kuusateen washiteipillä, joka väreiltään ja kuvioltaan sopi taustaan. Liimasin kuvan välilehden yläosaan ja tekstin hieman vinottain alaosaan. Lisäsin taustaan muutaman Kuusateen tarran joilla korostin taustassa esiintyviä kuvioita. Välilehden muutoin valkoisen takaosan koristelin sinisävyisillä Kuusateen ja Simply Gilden washiteipeillä. Lopuksi laminoin välilehden pysyvyyden takaamiseksi, vaikka se ei olisikaan ollut välttämätöntä. Samalla ylimääräisistä printeistä sain itselleni ja puolisolleni laminoidut diecutit.

xoxo Nanna