Avainsana: memory planner

Kotiäidin oma aika

Hyppäsin mukaan sceneen odottaessani esikoistani kesällä 2018. Jo aiemmin olin seuraillut, ihastellut ja kadehtinut internetissä bujoilijoiden ja muiden kalenterityttöjen kauniita kansia ja sivuja (ja taskuja, herra mun vereni ne taskut!). Mutta tässä vaiheessa itselläni ei olevinaan ollut aikaa lähteä mukaan tähän touhuun. Sitten jäin äitiyslomalle heinäkuussa, silloin kaivoin kaikki hilloamani välineet, hankin vähän uusiakin ja olin valmiina aloittamaan – kunnes tuli elokuinen esikoinen.Taaskaan minulla ei ollutkaan enää aikaa.

Uusi vuosi toi kuitenkin uutta puhtia. Vauvanhoito alkoi pikkuhiljaa rutinoitua ja isimies ryhtyi varovaisesti ehdottelemaan, josko äiti haluaisi joskus vähän omaa aikaa, ”aloita vaikka joku uusi harrastus!”.

Ajatus bujosta vaihtui lennosta renkaisiin ja ostin kirpulta ensimmäiset personal-kokoiset kanteni. Keväällä kannet menivät vaihtoon löydettyäni rakkaan taivaansinisen Color Crushini, mutta sisältö säilyi kuitenkin samana. Aloin koota kansiini memory planneria, johon merkitsin yksinkertaisen arkeni kohokohtia; lapseni kehitysaskelia, neuvolat, kerhot ja kahvikutsut, mitä herkullista söin ja milloin oli kaunis sää. Mukaan lätkin antaumuksella tarroja, sillä nykyään pyrin välttämään kaiken hilloamisen – ei minulla ole tilaa semmoiselle! Washiteipit saan kätevästi sampleina Facebookin kalenterikirppareilta sekä vaihdoista, jolloin valikoima pysyy hillittynä ja vaihtelua tulee sopivasti. Nautin sivuistani täysinä ja jopa hieman sotkuisina, leikin eri tekstauksilla ja väreillä. Foilia ja glitteriä samaan aukeamaan? Kyllä kiitos.

En tiedä, olisinko entisessä elämässäni koskaan saanut aikaiseksi aloittaa tätä harrastusta, mutta tähän elämäntilanteeseen en voisi kuvitella mitään sopivampaa. Saan kerran päivässä uppoutua omiin näperryksiini, ympäröidä hetkeksi itseni kauniilla asioilla ja luoda konkreettisen lopputuloksen, johon dokumentoituu ainutlaatuinen vaihe elämästäni visuaalisesti miellyttävällä tavalla. Kaupanpäällisenä elämääni pesiytyneen Maniaperheen mieletöntä henkeä ja tsemppiä unohtamatta!

-Laura A

Kuukauden sitä jaksoin

Kuukauden sitä jaksoin, bullet journalia nimittäin. Jälleen on todettava, ettei bujoilua ole keksitty minua varten. Ei auttanut innostuksen ylläpitoon uusi muistikirja tai tuntikaupalla Pinterestin selaaminen. Uskottava on, ettei minusta ole tekijää sellaisiin aukeamiin, joita bujossani haluaisin katsella. Olen tyytyväinen lopputulokseen sen hetken, kun saan sivun tai aukeaman valmiiksi. Myöhemmin sivuja selatessani löydän kaikesta jotain parannettavaa, mikä syö inspiraatiota entisestään.

Bujonani toimii kaunis tummansinikantinen Archer & Oliven pistemuistikirja, jonka ostin keväällä Teippitarhalta. Rakastan itse muistikirjaa yli kaiken. Se on ulkonäöllisesti juuri sellainen kuin kuvittelin bujoni olevan. Oikeastaan siihen se sitten jääkin. Sisällöstä en saa koskaan riittävästi omaa silmää miellyttävää, jotta jaksaisin käyttää bujon ylläpitoon aikaa.

Yllä on ensimmäinen täytetty aukeama uudessa bujossani, ja edelleen tämä on yksi lempiaukeamistani. Siitä saa kiittää ainoastaan ihanan ryhmäläisemme Katrin minulle piirtämää kuvaa. Syntymäpäivälahjaksi saadusta Hufflepuff-mukista kelpaa nauttia kahvia aukeamaa katselessa eikä voi tulla kuin hyvä mieli.

Summer bucket list saa edelleen kulkea matkassa mukana, vaikka bujoa en muuten enää kesäkuun jälkeen käyttäisikään. Syksyllä on sitten mukava katsoa tuliko kesällä tehtyä niitä asioita mitä on suunnitellut.

Tein heti alkuun bujooni viikkoaukeamapohjat yhdelle kuukaudelle. Nyt kesäkuun ajan olen täyttänyt niitä lomareissumuistoilla, postikorteilla ja epämääräisillä papereilla. Itse aukeamien koristeluun olen käyttänyt viikkokiteistä yli jääneitä tarroja ja washia. Olen myös pyrkinyt käyttämään niitä tarroja, joita en kalenterissani ikinä käyttäisi.

Loppusanoiksi todettakoon, että bujoiluni saakoon jäädä tähän Pride-viikkoon. Nyt on aika keksiä jokin muu kuukauden kestävä villitys. Katsellaan tätä taas joskus.

xoxo Nanna