Avainsana: onnellisuus

Viisi neuvoa itselleni ensi vuoteen

Tätä vuotta on enää jäljellä pari hassua kuukautta, joten on aika vähitellen kääntää katseet kohti ensi vuotta. Aloin pohtia, millaisia asioita toivoisin harrastuksen osalta ensi vuonna ja mitä taas haluaisin jättää taakseni. Niinpä päätin antaa itselleni viisi neuvoa vuoteen 2024, jotta kalenteriharrastus olisi jatkossakin minulle ennen kaikkea voimavara kiireisen arjen keskellä ja turhat paineet voisi jättää romukoppaan.

1. Älä vertaile
Jokainen meistä tekee tätä itseään varten, ei muita. Lisäksi kaikilla meillä on oma tapamme ilmaista luovuutta eikä mikään tapa ole ainut oikea. Inspiraation hakeminen muista on yksi siisteimmistä jutuista mitä tiedän, mutta kovin helposti se inspiraatio muuttuu negatiiviksi ajatuksiksi ja löydän itseni pohtimasta, miksi joku muu aina osaa jonkun asian paremmin tai miksi en ole yhtä lahjakas. Siispä ensi vuonna aion yrittää jättää turhan vertailun pois ja keskittyä vain siihen inspiraatiopuoleen.

2. Ota itsellesi aikaa harrastuksen parissa
Ajanpuute on varmasti yksi isoimmista haasteista, joita koen tällä hetkellä tämän ja oikeastaan monen muunkin harrastuksen kohdalla. Niinpä aion ensi vuonna oikeasti pitää huolen siitä, että järjestän itselleni aikaa tehdä luovia juttuja ja aikaa oikeasti pysähtyä niiden äärelle. Kiireen tuntu on omiaan tappamaan luovuuden, joten siitä on päästävä.

3. Arvosta omia tekemisiäsi
Perfektionistina sitä näkee yleensä vain sen, mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tai mikä jäi tekemättä. Sen sijaan, että jatkossa keskittyisin niin voimakkaasti murehtimaan epäonnistumista tai tekemättä jääneitä asioita, aion yrittää nähdä paremmin sen, mitä olen saanut aikaan ja ennen kaikkea olla ylpeä siitä, oli kyse sitten valmistarroilla nopeasti kyhätystä viikkoaukeamasta tai vesivärimaalauksesta, jonka lopputulos ei ihan ollut sitä mitä kuvittelin. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii itse prosessista ja saa siitä voimaa ja energiaa.

4. On ihan ok välillä vain antaa olla
Toinen perfektionistin ongelma ovat itselle asetetut odotukset, jotka eivät aina kohtaa muun elämän kanssa. Minulla on taipumusta suorittaa aivan kaikkea ja se pätee siis myös kalenterin koristeluun ja täyttämiseen. Koen äärimmäisen huonoa omatuntoa viikkoaukeamista, joita ei ole tehty. Hyvin pian asiat, joiden pitäisi tuottaa iloa ja olla kivoja, ovatkin vain lisää kohtia loputtomaan velvollisuuksien listaan. Elämä ei kuitenkaan aina kulje samoja ratoja. Joskus sitä on niin kiireinen tai väsynyt, ettei kalenterin tekeminen ole ensimmäisenä mielessä. Ja niinä hetkinä aion jatkossa yrittää olla itseäni kohtaan armollisempi. Kesken jäänyt kalenteri ei määritä minua kokonaisvaltaisesti epäonnistuneeksi ihmiseksi, se on vain elämää.

5. Muista pitää hauskaa
Tämä kohta ehkä summaa hyvin kaikki ylläolevat eli puhutaan paluusta perusasioiden äärelle. Miksi olen alunperin hurahtanut tähän harrastukseen? Siksi, että se on ollut minun mielestäni kivaa ja nautin siitä. Se on antanut minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni. Hauskuuteen liittyy myös olennaisesti se, että meillä on kasassa aivan mahtava harrastusyhteisö. Yhteisö, joka ymmärtää ja tukee ja joka osaa myös pitää hauskaa ja hassutella. Ensi vuonna aionkin siis nauraa ja hassutella enemmän, löytää iloa niistä kuuluisista pienistä asioista ja myös jakaa niitä teidän muiden kanssa.

Näillä eväillä kohti ensi vuotta,
Carita

Lempeyskirja – Kun kaikki ei ole ihan niin vakavaa

Toukokuussa pidettiin miitti Helsingissä ihanan Ainoan tiloissa Lauttasaaressa. Siellä oli esillä muutama kappale uutta, kesäkuussa Ainoan valikoimiin ilmestyvää tehtäväkirjaa. Kirjan upea kansi ja valloittava värimaailma kiinnittivät huomioni, ja ihan kauhean kauan en pohtinut, kun olin jo päätynyt ostamaan sen omakseni. Nyt, kun tämä ihana opus löytyy Ainoan verkkokaupasta, ajattelin esitellä sitä teillekin hieman. Kyseessä on Tiina Arposen Muita Ihania – Lempeyskirja.

Minä olen aina ollut innostunut kaikenlaisista tehtäväkirjoista ja tykkään kokeilla uusia sellaisia aina mahdollisuuden tullen. Koskaan aiemmin en kuitenkaan ole törmännyt tehtäväkirjaan, joka resonoisi minulle näin paljon. Tuntuu kuin Lempeyskirja olisi tehty suoraan minulle, ja uskon, että saman tunteen jakaa varmasti moni muukin, joka siihen päätyy tutustumaan. Takakannessa tiivistetään kirjan perusajatus hyvin: ”Tämä täytettävä tehtäväkirja muistuttaa, että kaiken ei tarvitse olla ihan niin justiinsa, että kurjastakin kokemuksestakin kehkeytyy muutos ja että oman elämän haaveilubingo on pelaamisen arvoista.”

Tällaiselle ihmiselle, joka osaa yleensä nauttia elämän pienistä iloista, mutta joka myös valitettavan usein uppoaa tarpeettoman syvälle velvollisuuksien ja raskaan arjen täyttämään suohon, Lempeyskirjan kujeilevan lempeä tyyli ja värikkäät kuvitukset tarjoavat muistutuksen siitä, ettei kaikki ole aina ihan niin vakavaa. Kirjassa kehotetaan oivallisella tavalla haaveilemaan, hassuttelemaan ja irrottelemaan. Se tarttuu myös mainiosti niihin kaikkiin vaatimuksiin, joita monet meistä päivittäin itselleen asettavat ja auttaa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Kirjassa on pieniä tehtäviä, jotka koostuvat mm. erilaisista listoista. Kirjoitustilaa ei ole yleisesti ottaen paljon, mikä madaltaa ainakin itselleni huomattavasti kynnystä täyttää kirjaa. Tarkoitus ei selvästikään ole ottaa stressiä tai täyttää kirjaa orjallisesti alusta loppuun, vaan pysähtyä sen äärelle ja juuri siihen kohtaan kuin milloinkin parhaalta tuntuu. Minua itseäni Lempeyskirja herättelee miettimään sellaisia pieniä onnellisuuden hetkiä ja asioita, joita en välttämättä muuten syystä tai toisesta ehtisi ajatella. En esimerkiksi muista, koska olisin oikein asiakseni listannut ylös lempireseptejäni tai miettinyt, mitkä olisivat lempipaikkojani maailmassa. Kun arki vie mennessään unohtaa helposti pysähtyä itselleen tärkeiden asioiden äärelle, ja juuri siihen tämä kirja selvästi kannustaa.

Pelkkää onnellisuutta ja glitteriä Lempeyskirja ei kuitenkaan ole, vaan se tuo esille myös ne elämän puolet, kun asiat eivät vain suju ja kiukuttaa. Oikeastaan se on juuri sitä, mitä silloin kaipaan, kun soimaan itseäni omista negatiivisista tunteistani tai olen liian ankara itselleni, nimittäin muistutuksen siitä, etten minä silti ole ihan kamalan huono ihminen. Olen vain ihminen.

Lempeyskirjassa on sivu toisensa perään puhuttelevia lauseita ja oivalluksia, joista lähes jokaisesta voisin teettää itselleni huoneentaulun. Kirjan kuvitukset ovat myös todella esteettisiä, ja kauneus onkin varmasti yksi tekijä, joka sai minut alunperin tarttumaan tehtäväkirjaan. Voisin kuvitella, että jatkossa huonoina hetkinä nappaan tämän kirjan käteeni ja etsin sen sivuilta hieman kepeyttä, lohtua ja itseironiaa, joilla karkoittaa itsesyytökset ja pahan mielen. Nimittäin sitä selatessa ei voi kuin tulla parempi mieli.

Lempeyttä kaikkien viikkoon,
Carita