Avainsana: pohdinta


kesä
2017

A5:sta personal kokoon, miten ja miksi?

categories: 101

Niin kauan kuin muistan olen vannonut A5-kokoisten kalenterien, vihkojen jne nimeen. Käsialani ei ole kovin suuri, mutta ei kovin pienikään. Rakastan listoja, muistiinpanoja, ajatuksia, koristeluja ja on aina tuntunut luonnolliselta että kaikki olisi ns samassa paketissa. Vuosien vieriessä ja erityisesti Kalenterimanian kehittyessä olen todennut että on täysin absurdi ajatus että saisin kaiken samoihin kansiin. Jos saisinkin niin kokonaisuuden mukana kantaminen olisi täysin mahdotonta. Ai miksi? Koska jos tungen budjetin, päiväkirjan, ruokapäiväkirjat, ruokasuunnitelmat, rakkausjutut ja vielä sen peruskalenterin samoihin kansiin niin kannettavaksi tulee jo useita kiloja. Lapseni kasvaessa laukkukokoni on myös pienentynyt pikkuhiljaa takaisin sinne perus käsilaukkukokoon sillä mukana ei tarvitse enää roudata vaippoja ja tuttipulloja ja luoja tietää mitä kaikkea. Eikä niihin perus käsilaukkuihin mahdu A5-kokoinen kalenteri vaikka kuinka haluaisin.

Minulla on ihana kirjekaveri jenkeissä jonka kanssa olemme paljon puhuneet myös kalenteriharrastuksesta, hän on hurahtanut Happy Plannereihin ja tottakai ylipäätään kalenterikamojen saatavuus on hyvin erilaista jenkeissä, kuin meillä täällä kotosuomessa. Olen kuolannut ja kadehtinut hänen kuviaan joissa esiintyy usein Recollections-sarjan tuotteita. Recollectionsia myydään Michaelsilla ja olen viettänyt valehtelematta tunteja surffaten kyseisillä sivuilla (ja Ebayssä) pohtien miksi asun väärässä maassa. Kunnes eräs jäsenemme, ihminen jonka luokittelen ystäväkseni, päätti matkustaa jenkkeihin. Kainosti kysäisin josko onnistuisi tuoda minulle tämä kalenteri. Ja sainkin sen. Ensi hetkestä asti tämä on ollut puhdasta rakkautta. Järkytyin jopa itse siitä miten helposti ja nopeasti personal syrjäytti kaikki aiemmat kalenterirakkauteni. Minullahan on myös yksi Heidi Swappin personal, mutta se tuntui väärältä. Niin väärältä.

Olen ottanut personalin hyvin eri tavalla käyttöön, kuin mitä olen käyttänyt A5siani. Isommassa koossa tilaa on paljon, Happy Plannereissa ehkä jopa liikaa, joten koristeluille todellakin on tilaa. Isoissa kalentereissa kuukausiaukeama jäi usein käyttämättä koska KAIKKI muistiinpanot mahtuivat helposti viikkoaukeamille. Usein aukeamalla on myös erikseen tilaa muistiinpanoille. Personalia lähdin toteuttamaan eri tavalla. Kun aloitan viikon kokoamisen koristelen hyvin minimaalisesti, en sano että minimalistisesti koska olette nähneet tarraöverit jotka vaivaavat joka viikko aukeamani. Täytän nykyään viikkoa aina lennossa, matkan varrella, melkein päivittäin.

Recollectionsin sivut ovat korkeat ja kapeat ja niiden leiska on horisontaalinen. Vaakasuuntaiset päivät ovat olleet aina minulle ongelma, mutta kas kummaa personalissa nekään eivät häirinneet. Päinvastoin. Jos tilalla olisi boksit, olisivat ne niin minimaaliset että pelkkä ajatuskin naurattaa minua. Toki tiedän että esimerkiksi Janita tulee hyvin toimeen boksien kanssa, mutta tiedän että minulla ne eivät toimisi. Minulla on ollut tarkastelussa kahdet muut inserit, mutta olen todennut että Recollectionsin omat ovat mitä parhaimmat minulle. Saan päiviin mahdutettua yleensä: menot, muistettavat asiat, ruokajutut (what`s for dinner), urheilut yms. Miten? Käytän paljon, melkeinpä pelkästään tarroja. Minulla on käytössä esimerkiksi Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta ostetut Carpe Diemin fitness-tarrasetti jossa on kivoja, pieniä, pyöreitä tarroja joilla voin merkitä lenkkipäivät ja toki esimerkiksi käsipainoja kotitreenin merkiksi.

Kuukausiaukeama on se mihin merkkaan etukäteen tärkeät asiat. Koska tulee rahaa, koska pitää maksaa laskut, milloin on kenenkin synttärit ja bileet. Sieltä siirrän sitten viikkoaukeamaan menot/muistettavat asiat sopivan tarran kera. Tämä toimii yllättävän hyvin (joskin olen surkea kantamaan kalenteria mukana, tässä pitäisi tsempata sillä se oli yksi iso syy siihen miksi vaihdoin pienempään). Varsinkin kun minulla on käytössäni kynä joka ei ole pyyhittävä, pitäisi jostain kaivaa pinkki frixion (saa linkata minulle jos löydät jostain kynän ilman sitä rumaa tribaalikuviota).

Kaiken kaikkiaan siirtyminen tapahtui kivuttomasti, enkä ole katunut. Pitää varmaan myöntää etten ole enää A5-tyttö henkeen ja vereen. Harmi. Mutta toisaalta olen vannonut niiden nimeen jo varmaan 20 vuotta joten vaihtelu virkistää! Voihan toki olla, että jossain vaiheessa pieni koko alkaa ahdistaa, mutta onneksi voi aina siirtyä takaisin isompiin. Vinkkinä niille jotka miettivät A5:sesta personaliin siirtymistä sanon vain että tarrat. TARRAT. Ne pelastavat niin paljon.

Kuvissa näkyvät tuotteet:

Carpe Diem, ballerina – Se Hämeenpuiston Vihkokauppa

Frank Garcia My Prima Planner – Chic Company /saatu

Heidi Swapp large, One Day At a Time – Chic Company /saatu

Color Crush TN, blush & gold foil dot – Chic Company

Victorias Journals – Suomalainen Kirjakauppa /saatu

Recollections zipper planner, Live Plan – Michaels

MAMBI mom life tarra-arkki – Chic Company

Carpe Diem Fitness sticker tablet – Se Hämeenpuiston Vihkokauppa


maalis
2017

Inspiraatio ei ole itsestäänselvyys

categories: Throwback

Viime vuonna joskus kesällä menetin inspiraationi aivan täysin. En jaksanut, en ollut kiinnostunut, enkä oikeasti edes halunnut avata kalenteriani, saatika miettiä mitään koristeluita tai muutakaan askartelua. Lopetin videoiden katselun, en tainnut avata Instagramiakaan kovin usein, mutta ryhmässä toki pyörin. Jossain vaiheessa kerroin tästä ryhmänkin puolella. Siitä, että innostus ja energia olivat valuneet minusta pois. Elämäni kävi läpi pyörremyrskyä ja voin huonosti lähes kaikilla osa-alueilla. Pikkuhiljaa solmut kuitenkin alkoivat aueta ja löysin itseni pitkästä aikaa Youtubesta ja Instagramista ryhmän lisäksi. Pikkuhiljaa aloin uudestaan selaamaan myös jenkkiryhmiä ja tunsin palavaa tarvetta tehdä jotain. Koska Happy Planner oli hyvin monilla tavoin kytkeytynyt tuohon vaikeaan vaiheeseen elämässäni, en osannut palata sen pariin.

Minä olen ihminen joka innostuu helposti. Tai no en ehkä edes helposti, mutta täysillä. Mutta kun menetän inspiraationi, menetän sen täysin. Silloin lopetan Instagramin selailun, lopetan Pinterestin ihastelun enkä enää vietä aikaani Youtubessa. Mutta totuus on se, että asiat pyörivät silti päässäni. Ruoskin itseäni siitä etten saa mitään aikaiseksi, syyllistän itse itseäni siitä ettei kiinnosta. Osaksi tämä varmasti liittyy siihen että olen aina, aina ollut perfektionisti tietyissä asioissa. Minua ahdistaa jos kalenterissani on tyhjiä viikkoja. Vaikka kannustan muita toteuttaamaan asioita omalla tavallaan, olemaan ottamatta paineita, en itse osaa tehdä niin. Ja aina lopulta se innostus, inspiraatio ja ideat lähtevät pursuilemaan.

Minulle suuri merkitys on yhteisöllä. Niillä ihmisillä, jotka ovat ympärilläni. Ammennan heistä inspiraatiota, ideoita ja energiaa tehdä ja toteuttaa. Siksi järkytyn suunnattomasti jos joku manialaisista tulee vaikka kahville, mutta mukana ei ole tullutkaan koko kalenteripino. Haluan nähdä kun te teette, haluan selata teidän kalentereidenne sivuja, nähdä mitä olette saaneet aikaan Traveler`s notebookkeihinne. Mitkä tarrat ovat lemppareitanne ja miksi. Minä ammennan inspiraatiota ystävistäni. Kalenteriperheestäni. Siitä, että te jaatte räjähtävällä energialla omia ideoitanne.

Hyvä esimerkki tästä on Alinan vesiväri-innostus, joka tarttui minuun. Vielä puoli vuotta sitten olisin pudistellut päätäni vesiväreille ja todennut, että mitä helvettiä ihan oikeasti. Mutta nyt odottelen Priman metallisia vesivärejä, Ihan Kalenterimanian alussa toteutin aukeamia Happy Planneriini aina tietyllä kaavalla, kunnes ystäväni Emma tuli meille yksi kerta käymään. Hän toteutti aukeamansa täysin eri tavalla ja tykkäsin tyylistä TODELLA paljon. Poimin muutaman idean häneltä ja muutin omaa lähestymistapaani todeten sen toimivaksi. Emma toimi sillä hetkellä mielettömänä inspiraationlähteenä sekä myös tavallaan silmiäavaavana kokemuksena. Että aivan, näinkin voi tehdä.

Jos nyt kuitenkin jätetään se itsestäänselvyys eli Kalenterimania pois, niin ammennan inspiraatiota myös jenkkilän puolelta. Priman kohdalla varsinkin olen huomannut hukuttautuvani jenkkiryhmän menoon, vaikka totuus on se, etten ikinä tule toteuttamaan vastaavia aukeamia. Rakastan myös Youtubea ja myönnän, että järkytyin kun minulle selvisi ettei osa ylläpidosta käytä tubea. Vaikka olen vahvasti sitä mieltä, että liika on liikaa ja ei kannata ahdistaa itseään tuijottamalla tuntitolkulla muiden tuotoksia, niin välillä esimerkiksi videoiden katselu tekee hyvää nimenomaan sen takia, että se avaa silmiä. Kuten minulle kävi Emman vierailun aikana.

Olen tavallaan kade niille jotka ovat löytäneet oman tyylinsä, mutta toisaalta totuus on se, että jos en kurkkisi jatkuvasti onko ruoho vihreämpää luovuuden toisella puolen jäisin paljosta paitsi. Ja minusta on hauska tutustua uusiin juttuihin ja pohtia esimerkiksi leimojen käyttöä kalenterissani. Kaikenkaikkiaan suosittelen tutustumaan Pinterestiin ja Youtubeen Kalenterimanian lisäksi.