Avainsana: polaroidkuva

Sanahaaste – Laura S.

Muistikirja saatu Vihkokaupasta.

Heippa hei! Tänään onkin minun vuoroni hypätä uusimman haastesarjamme kimppuun, joka starttasi viime viikolla. Kaipasimme pitkästä aikaa konkreettista tuunaushaastetta, joten kyselin ryhmän puolella teiltä jäseniltä sanoja, joista sitten valitsin haasteeseemme seuraavat neljä: yrtti, piilossa, aalto ja hymy. Toteutustapa ja -tyyli luonnollisesti oli vapaa, joten oman työni lähdin toteuttamaan art journaliini kollaasiksi.

Ensimmäisenä lähdin käsittelemään sanaa hymy, joka toi minulle ilmeen lisäksi mieleen valokuvan ottamisen. Happy mailista ikuisuuden mukana roikkunut Polaroid-kuvan reuna löysikin vihdoin käyttökohteensa tämän myötä ja juuri postissa saapunut stanssattu kamera sai heti tulla kaveriksi. Uusimpien PET-teippirullien joukosta valikoitui myös tähän työhön yllä olevan sohvakuvan lisäksi muutama muukin.

Työn pohjalle halusin jotain hieman tummempaa ja rauhallisemman väristä, joten nappasin PET-teippikuvan taustan lisäksi kaksi muutakin paperia samaisesta paperikosta ja lähdin kerrostamaan niitä sivulle. Tämän jälkeen kiinnitin Polaroid-kuvakokonaisuuden sivun yläreunaan.

Ruututeippifanina halusin lisätä värimaailmaan sopivaa oranssia ruutuwashia lisäväripilkuiksi sivulle, samalla tuomaan myös sellaista tunnelmaa, että Polaroid-kuva ja alareunan paperi olisi todellisuudessa kiinnitetty teipillä eikä liimattu paikoilleen. Laitoin tässä välissä myös kiinni PET-teipistä leikatun tyttökuvan (liimasin ensin valkoiselle paperille, josta leikkasin irti) sekä kameran Polaroid-kuvan reunoille.

Sanaa yrtti lähdin ensin metsästämään tarra- ja teippivarastoistani, mutta koska en löytänyt mitään sopivaa ja silmää miellyttävää, päädyin hieman soveltamaan tätä kohtaa ja valitsin toisesta PET-teipistä nämä todella kauniit neidonhiuspuun syksyiset lehdet. (Ja voihan tämänkin laskea käytännössä yrtiksi, sillä neidonhiuspuusta valmistetaan luontaistuotteeksi uutetta.)

Seuraavana lähdin valloittamaan sanaa piilossa. Tämä tuntui aluksi olevan haasteen vaikein sana ja pohdin alkuun, että olisin tehnyt työhön jonkinlaisen kurkkausluukun. Päädyin kuitenkin muutaman ideoinnin päätteeksi valita tällaisen läpikuultavan, lähes kangasmaisen paperin, jota värjäsin musteella sivun värimaailmaan sopivammaksi.

Ujutin paperin yläreunan Polaroid-kuvan sekä washiteipin alle ja liimasin sen muuten toiselta sivulta kiinni. Näin näyttää ihan siltä, että tyttö kurkkaisi verhon takaa. Laitoin samantyylisen värjätyn palan paperia myös sivun yläreunan puolelle, tasapainottamaan työtä.

Viimeisenä haastesanana oli aalto. Olin aluksi sitä mieltä, että aion kuitata haastekohdan paperikon kuviointeihin vedoten, mutta päätin vielä kaivaa sapluunani esille ja etsiä sieltä sellaista, joka toisi mieleeni aallot. En halunnut tehdä kaikesta ihan sanatarkkaa, joten suurin osa on myös sana-assosioinnin tulosta. Tuputtelin myös sapluunan käytöstä ylijääneet musteet sivun reunoille, jonka jälkeen lisäsin vielä muutamat tekstitarrat työtä koristamaan. Myös kameran väritin lopulta, kun valkoinen tuntui niin irralliselta sivun yläreunassa.

Tällainen työ syntyi kokonaisuudessaan! Miten itse olisit lähtenyt toteuttamaan haastetta? Tee ihmeessä oma versiosi ja jaa se meille ryhmän puolella. Oikein ihanaa loppuviikkoa ja inspiroivia hetkiä tulevaan viikonloppuun!

– Laura S.

Kalenterin tuunausta Instax-kuvilla

”Rakas Joulupukki…

…Tämän joulun 2022 toiveeni on Instax mini 11.” Ja sen myös sain!

Kalenterimanian Facebook-ryhmässä tuli syksyllä törmättyä keskusteluihin tästä pienestä kaverista ja heti totesin että tarvitsen sellaisen myös itselleni. Päädyin kuitenkin odottamaan (ja kiduttamaan) itseäni sen verran että pyysin kameraa joululahjaksi mieheltäni. Odotus oli sen arvoista!

Jouluna tulikin sitten heti tuhlattua miltei kaksi filmiä. Vaikka filmit (2 x 10/pkt) ovat suhteellisen hintavia, kaikkea 10 ja 30 euron väliltä riippuen ostopaikasta, ovat ne silti hintansa väärti ja sen pulittaa mieluusti saadakseen tärkeimmät hetket ikuistettua heti suorilta. Varsinkin jos on sellainen kuin allekirjoittanut, eli kuvien kehittäminen kännykästä fyysisiksi vie koko ihmiselämän ja matkan varrella osa tärkeistäkin kuvista ehtii kadota lopullisesti. Ja juuri tämä on toinen syy miksi kameran halusin.

Toinen syy oli tietenkin rakas kalenteriharrastukseni. Mikä olisikaan ihanampaa kuin saada kuvia tärkeistä ihmisistä ja parhaista hetkistä oman kalenterinsa sivuja koristamaan ja vielä heti kun ne on ottanut? Ja kalenterintuunaukseen tällä kameralla otetut kuvat ovat enemmän kuin täydellisiä! Vaikka kuvat ovat pieniä, todellakin minejä ja oikeastaan juuri siksi niin passeleita tuunaamiseen, on niissä mielestäni tarpeeksi hyvä laatu ja tarkkuus. Parhaimmat kuvat syntyvät hyvässä valaistuksessa ja varsinkin luonnon valossa, mutta yllättävän hyviä niistä tuli myös täällä meidän pimeässä, pieni-ikkunaisessa asunnossamme. Suorastaan retroa tihkuvia, joka sopii paremmin kuin hyvin omaan tyyliini tuunata kalenteria. Myös kuvien elävyys yllätti täysin ja on myös tämän kameran yksi parhaimmista puolista, tunnelman saa ikuistettua juuri sellaisena kuin se kullakin hetkellä on ja ihmiset ja asiat sellaisenaan kuin ne todellisuudessa ovat.

Joulupäivänä soin itselleni hetken aikaa tuunailuun ja niin meidän joulukuvat pääsi vuoden 2022 bujooni sekä pari myös ensi vuoden Hobonichiini. Tähän bujoon päätyvät vielä Instaxilla otetut uuden vuoden kuvat ja sitten onkin aika aloittaa vuosi kokonaan uudella kokoonpanolla, eli Traveler’s notebookilla, joka on syönyt sisäänsä Hobonichi Weeksin lisäksi bujon ja pari päiväkirjavihkoa.

Ihan ei ole vielä selvillä suunnitelmat kuvien suhteen, painotanko Instax-kuvien käytön enemmän Hobonichiin vai bujoon vai päätyykö niitä vielä päiväkirjoihinkin, mutta uskon asian selviävän ajan mittaan. Rutkasti kuitenkin on kuvailua ja tuunailua tiedossa, sillä tammikuussa syntyy meidän kuopuksemme ja vauvavuosi on tietenkin mitä parhain syy kuluttaa filmiä!

Oikein onnellista vuotta 2023 kaikille!
Terveisin Piritta