Avainsana: rahan käyttö

Oman tyylin löytämisestä

Halusin kirjoittaa. Kirjoittaa aiheesta, joka on ohjannut minua taipaleellani tämän harrastuksen parissa. Joskus se on ohjannut hyvään suuntaan, joskus huonoon, mutta mikä parasta – se on opettanut! Myöskin rivien välistä tunnen usein tulkitsevani ilmassa eräänlaista riittämättömyyttä, oman taidon aliarvioimista, huonoa omaatuntoa, vähättelyä… Se millaisena sinä juuri näet muut ihmiset, millaisen käsityksen sinä saat heistä. Se, miten upeana taideteoksena näet toisten luomukset ja katsahdat omaasi tuntien riittämättömyyttä, sitä että ei ole taitoa, rahaa, aikaa tehdä yhtä hienoa. Nyt nosta pääsi! Nosta se oikein ylös ja hymyile.

Minun tarinani on jokseenkin heilahteleva, etsivä, rahaa ja voimavaroja vievä. Aloitin ihan perus markettikalenterista. Selailin Facebookia ja siellä ponnahti esiin ehdotetuissa ryhmissä Kalenterimania. Okei. Mitä ja mikä se on!? Avasin ryhmän, luin kuvauksen ja kulmakarvani kohosivat kohti otsaa, hymy levisi kasvoille. Muutkin tekevät tätä! Pyyntö ryhmään, klik. Hyväksytty, jee! Ensin selailin etusivua, kunnes pysäytin hiiren skrollaamisen ja otin kädelläni leuastani kiinni. Mitä nämä kaikki ihmeelliset sanat tarkoittavat? Koska, tai ainakin voisin väittää, että suomalaiseen kulttuuriin ikään kuin kuuluu sellainen ”no enhän minä kehtaa kysyä”, kaivoin Googlen esiin. Sieltä löytyi vastauksia, ja löytyipä niitä itse ryhmästäkin, kun eteenpäin pääsin sitä tutkiessani.

Löytyivät myös albumit. Ne oli hienosti eritelty eri kalenterien kategorioihin. Sieltä homman juju avautui, mutta siitäpä se sitten lähtikin… Seuraava välilehti auki tietokoneessa ja nettikauppaan. Olihan minun saatava nyt tuollainen hienon kuuloinen Traveler’s Notebook ja leimoja, tarroja, musteita, kyniä, erilaisia teippejä, rei’ittimiä, kansia, laminointilaite, välilehtiä… Lista on loputon. Ja voi kunpa se olisikin jäänyt siihen.

Entäs tuollainen Happy Planner? No sepäs se olisikin oikein oiva, ja kaikki ovat saaneet niillä teipeillä (washeilla) ja tarroilla tehtyä siitä todella upean ja mahtavan, miksen minäkin? No, enpä saanut. Lannistuin. Syytin sitä, että tämä Traveler’s Notebook tai Happy Planner ei olekaan se mun juttu ja laitoin uutta kalenteria tilaukseen! Virhe. Voitte kuvitella, paljonko oli jo siihen mennessä mennyt rahaa, ihan huomaamatta, ja tyhjät postituksessa
olleet pahvilaatikot kasaantuivat vaatehuoneen nurkkaan.

Loppujen lopuksi alkoi ahdistaa. En osannut tehdä mitään. En saanut mitään yhtä hienoa aikaiseksi kuin muut. Miksi? Minulla oli juuri sellainen kalenteri, kynä, washit… Ja ei. Tämä kaikki ei tosiaan tapahtunut ihan hetkessä, vaan tämä teksti kattaa nyt vuosia kestäneen tarinan.

Entäs kun kuvaan astuivat Pinterest, Instagram ja Youtube? Taas mentiin. Kautta maailman tehdään hienoja bujoja, viikoaukeamia, kirjoitetaan sivellinkynillä upeita tekstejä ja liimataan yksi tai kaksi tarraa, laitetaan pala washia ja lopputulos on upea. Päätin kokeilla. No, olihan se hieno. Se oli hieno kopio jonkun toisen omasta, mutta ei minun oma. Netistä saa kyllä valtavasti ideoita, joita voi soveltaa ja hyödyntää, tehdä omannäköisen.

Nyt kun ”maniaa” on takana useampi vuosi, ja seurauksena usea vastoinkäyminen, kokeilu, turhautuminen, laiha tili ja paljon tavaraa laatikoissa, millä en tee mitään, päätin ottaa käyttöön nyt alussa mainitsemani ”nosta pääsi pystyyn ja hymyile” -taktiikan. Jos tunnistit itsesi tekstistä, suosittelen sinulle samaa.

Keitin kahvia. Otin paperia ja kynän. Hengitin. Mitä sinä tarvitset omalta kalenterilta? Minkä kokoinen olisi hyvä? Mitä se kantaisi sisällään? Missä olet hyvä, millainen on sinun tyylisi tehdä muistiinpanoja, merkintöjä? Mitä sinä et halua kalenteriisi? Näin monen eri version ja kokeilun läpikäyneenä on jo jonkinlainen tuntuma siitä mikä ei toimi. Kun tiesin minkä kokoinen olisi hyvä ja mitä kaikkea haluan mukanani kantaa, aloin pohtia ehkä sitä kaikkein vaikeinta asiaa – tuunaamista. Koin etten ole yhtä taitava, vaikka kuinka matkin muita, ja kun olin tuunannut sen viikon viikkoaukeaman, tuli vastaan ongelma. Minne minä nyt kirjoitan sovitun lääkäriajan tai työvuorot? Tämä taas opetti sen, että tarkastele millainen on sinun oma elämäsi, mitä sinä itse haluat. Älä tee sitä mitä muut.

Olen aivan erilaisin silmin nyt selannut kuvia ja videoita. Siellä on kauniita välilehtiä, vellumeja, klemmareita, tabeja… Ne ovat kauniita, mutta ne eivät ole minua varten. Ne ovat osa jonkun muun kalenteria ja that’s it.

Minimalistinen. Siinä voisi olla se pari tarraa tai muistiinpanosivuille pieni pätkä revittyä washia, se riittäisi minulle. Itse omistan ison käsialan kirjoittaessani enkä yleensäkään jää taiteilemaan tekstiä, vaan se voi olla ihan suttua. Se on kuitenkin minun elämääni ja arkea. Ympyröin sen aivan tavallisella kuulakärkikynällä enkä 15 euron erikoiskynällä. Saatanpa sutaista pienen viirun yliviivaustussia tekstin päälle, jos on kyseessä oikein tärkeä asia.

Aloin mennä tällä minimalisella ulkoasulla. Ei tule paineita ja siinä näkyy minun elämäni. Kalenteri on täynnä post it -lappuja, siinä on kahvikupin pohjasta jäänyt kahvitahra, lasten piirustus, kynän toimivuuden testaamisesta tullut ympyrä. Olen mennyt nyt jo hyvän aikaa todella minimaalisella tuunaamisella ja saavuttanut tunteen siitä, että tämä on
oikeasti se juttu mikä minulla toimii. Voin katsoa toisten omaa tapaa ja tyyliä, lahjoittaa omat turhat tavarani jollekin iloa tuomaan. Tällä aion jatkaa. Tämä on minun kalenterini! Minun näköinen kalenteri enkä tunne ahdistuneisuutta!

Kävin myös läpi kaikki sosiaaliset mediat, joissa olen, ja poistelin mm. Instagramista paljonkin sivuja joita seuraan, samoin toimin Facebookin ja Youtuben kanssa. Nyt saan vähemmän silmilleni asioita, jotka voivat ahdistaa ja hämmentää minua. Tämä on toiminut. Toki minulla on muutamia joita seuraan, mutta määrä on prosentuaalisesti vähentynyt todella paljon. Kalenterin ei tarvitse olla 3 kg painava möhkäle, joka näyttää upealta kuvissa ja videoissa, sen ei tarvitse olla merkkikalenteri tai kallis kalenteri. Jokaisella meistä on aivan oma juttunsa, omat tarpeensa kalenterien suhteen ja ne ovat upeita, jokainen omalla tavallaan. Ihan oikeasti.

Ja mitä tuohon ”minulla ei ole varaa tuunata niin kuin haluan” -tunteeseen tulee, ei sinulla tarvitse ollakaan varaa. Sinulla voi olla rikkautena joku asia mitä joku toinen ei osaa, esim. kaunis käsiala tai taito piirtää. Hyödynnä lehtileikkeitä, pakkausmateriaalia, kauniita muistoja ja omia taitojasi. Älä koe, että olisit yhtään sen vähempi kuin muut, joilla on laatikoittain washiteippejä tai monta arkillista tarroja. Katso omaa kalenteriasi, se on ihana! Ja vielä kerran: Hymyile!

-Elina

Harrastuksen Haasteet – Nanna

Nettishoppailu on tehnyt kaiken aivan liian helpoksi. Yritykset tarjoavat suoraveloituksen lisäksi laskun tai osamaksuvaihtoehdon joka minunlaiselleni himoshoppaajalle on painajainen. Muutamalla klikkauksella tavara ostoskoriin ja seuraavalla kassalle. Parissa minuutissa tililtä on kadonnut rahaa ja kuitti ostoksesta saapunut sähköpostiin. Piinaavan odottelun jälkeen tarava saapuu kotiovelle ja minä olen onnellinen. Pankkitilini ei niinkään.

Riittääkö no spend -tarra hillitsemään ostomaniaa? Siinä kysymys johon varmasti moni haluaisi tietää vastauksen. Kun kolme vuotta sitten löysin kalenteriharrastuksen ei minulla silloin käynyt mielessäkään kuinka paljon ihminen voi saada rahaa kulumaan tarroja ostamalla. Vuosien varrella olen perustellut asiaa itselleni eri näkökulmista. Minulla ei ole mitään muuta rahaa vievää säännöllistä harrastusta, eikä lapsia joiden harrastuksia maksella, joten miksi en voisi panostaa tähän.

Onneksi on olemassa Kalenterimanian kirppis jossa myydä ne heräteostokset, jotka eivät koskaan päätyneet käyttöön saakka. Washeja on laatikollinen, vaikka käytän niistä vain kourallista. Vihkoja löytyy useita enkä käytä niistä yhtäkään. Päätös ostolakosta murtuu sillä sekunnilla, kun huomaan kaupassa jotain uutta ja ihanaa. Ostotavasta pois pääsemiseen menee aikaa ja mielihyvä jonka ostamisesta saa on kuitenkin vain hetkellinen. Se tulisi muistaa aina ennen ostopäätöstä.

Olen yrittänyt opetella olemaan harkitsevaisempi ja miettimään onko tuunaustarvikkeille oikeasti käyttöä ennen ostoaikeita. Olen sopinut itseni kanssa, että ostaa saa vasta silloin, kun tiedän sen todella tulevan käyttöön.

Omista harrastuksen haasteitaan aiemmin ovat kertoneet Piia, AJ, Milja, Inka ja Mira.

xoxo Nanna