Avainsana: recollections zipper planner

Jonain päivänä sitten

Oon aika varma, että jokaiselta kalenterimaanikoksi itseään kutsuvalla – ja varmasti myös monella muullakin – löytyy kätköistään ainakin yksi kalenteri, vihko, muistikirja tai joku muu, johon katse osuu säännöllisesti. Se yksi kaunis ja ihana, jolle täytyy kerta toisensa jälkeen todeta vain ”jonain päivänä sitten.”

Ostin joskus älyttömän kauan sitten ihanaakin ihanamman Recollections-vetoketjuplannerin Heidin Korttipajalta. Kaunis yksisarviseni asuu vieläkin hyllyssäni täysin käyttämättömänä, enkä oikein tiedä edes miksi.

Vuodenvaihteessakin pohdin viikkojen ajan, minkä kalenterin ottaisin käyttööni. Päädyin ostamaan kokonaan uuden kalenterin Kalenterimanian kirppikseltä, vaikka tämä ihanuus olisi löytynyt suoraan hyllystäni. Tämä taisi olla toinen vuosi putkeen kun skippasin tähän siirtymisen, ja Recollections sai jäädä odottamaan vuoroaan.

Yksisarvisestani luopuminen tuntuu kuitenkin turhan mahdottomalta ajatukselta, joten veikkaan että kuiskailen tälle ”jonain päivänä sitten” vielä pitkään myymisen sijaan. Onneksi kalenterit ovat niin kärsivällisiä, että ne jaksavat odottaa kunnes aika on oikea niiden ottamiselle käyttöön.

– Milja

Ikävä entistä kalenteria

Moni manialainen on tuuliviiri kalentereiden osalta. Rakastutaan yhteen, ihastutaan toiseen, seilataan vaihtoehtojen välillä ja parhaimmillaan vaihdetaan kalenteria useita kertoja viikossa. Minä olen yksi näistä seilaajista. Olen ollut läpi elämäni samanlainen, olen esimerkiksi muuttanut miljoonia kertoja, koska minun on vaikea juurtua paikoilleni. Nykyinen kotimme on edelleen koti, koska en halua tyttärelleni loputonta muuttorumbaa. Sen sijaan teen jatkuvasti muutoksia kodissamme. Siirrän huonekaluja, vaihtelen kaappien sisältöjä tai teen muita isompia ja pienempiä muutoksia.

Kalenterimeressä seilatessani en oikeastaan jää kaipaamaan aiempia kalentereitani. Kun sen aika on ohi, se on ohi ja olen mennyt jo eteenpäin. Paitsi yhden kohdalla. Muutama vuosi sitten sain käsiini Recollectionsin vetoketjuplannerin ja se olikin sitten menoa. Sitä käytin melkein koko vuoden. Käyttö loppui, kuten olen useampaan kertaan maininnutkin, isoveljeni kuolemaan. Kalenteri ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, joten nyt noin kuukausi sitten päätin, että on aika tehdä asialle jotain.

Arvelin, ettei kukaan myy minulle pelkkää sisältöä ja halusin nimenomaan Recollectionsin insertit enkä esimerkiksi Ajaston, vaikka nekin kansiin sopivat. Tein ostoilmoituksen Kalenterimanian Kirppikselle. Ilmoituksessa kerroin, että haluan kannet ja sisukset. Muutamia tarjouksia tuli, mutta lopulta Karita tarjosi jättipottia. Käyttämättömät, päiväämättömät insertit ilman kansia. Järkihintaan. Hieman hypähtelin riemusta.

Nyt kaunis Live for today, Plan for tomorrow -kalenterini on ollut taas muutaman viikon käytössäni ja se on tehnyt minut todella onnelliseksi. Vaikka taas kerran haen omaa tyyliäni, tiedän, että tämä on nyt tässä taas hetken. Muutoksia on tullut verrattuna aiempiin kalenterihini. En edes yritä pitää päiväkirjaa tässä, vaan minulla on (vielä tyhjä, voi aloittamisen vaikeus!) Wonder Woman Moleskine sitä varten. Olen unohtanut käyttää washeja ja mm. käyttänyt kittejä, vaikka en niistä mitään ymmärrä.

Aika näyttää millainen matka meillä on edessämme, mutta juuri nyt, tällä hetkellä, olen taltuttanut kalenteri-ikäväni.

-Mirppu