Sivellinkalligrafian ensiaskeleet
Viimeaikoina on sivellinkalligrafia nostanut hiukan päätään, kyniä on ollut enenevissä määrin uutuus-hyllyissä ja ihmiset ovat alkaneet puhua että mitäs näillä voikaan tehdä. Itse hurahdin sivellintusseihin ja kalligrafiaan jo reilu vuosi sitten, eli harjoitusta on kertynyt jo jonkin verran vaikka en vielä huippuhyvä olekaan. Mutta harjoitushan tekee mestarin niin haluankin siksi jakaa nyt omat vinkkini mitä olen kerännyt ympäri internettiä.
Ensimmäinen asia on tietenkin välineet. Tämä jos mikä on välineurheilua, ei riitä että on joku sivellin tai tussi, vaan niilläkin on eroja ja aloittelijan käteen toiset ovat parempia kuin toiset.
olen kerännyt tähän malliin 12 erilaista sivellintä. Osa näistä on huopakärkisiä, osa sivellinkärkisiä, ja on mukana yksi akvarellisivellinkin.
Lisäksi minulla on ZIG wink of stella brush sivellinkärkinen säiliökynä kirkkaalla musteella. Sillä saa kauniisti lisättyä kimallusta mihin tahansa kynän jälkeen, eli ei tarvitse olla glitterkyniä välttämättä erikseen.
Tässä kuvassa on suuria huopakärkisiä sivellintusseja. Näihin lukeutuvat esim Tombow dual brush pen ja Ecoline brush pen. Nämä ovat aloittelijalle hyviä kyniä suuren kokonsa vuoksi. Ohuen ja paksun viivan erottelu on helppoa ja kynän kärki ei ole liian pehmeä. Pientä jälkeä näillä ei kuitenkaan saa aikaiseksi, eli jos haluaa kirjoittaa vaikka tapahtuman pieneen kalenterin lokeroon niin nämä eivät ole välttämättä paras vaihtoehto.
Pienempiin kirjoitteluihin hyviä ovat pienikärkiset kovat sivllintussit. Tällainen on esimerkiksi ZIG
mangaka flexible. Näillä pienen tekstin kirjoittaminen on helppoa mutta suuremmasta tekstistä tulee helposti huterahkoa, koska paksu viiva on aina kuitenkin hyvin ohutta.
Edellisten välimuoto on pienet mutta pehmeät huopakärkiset sivellintussit. Näitä ovat esimerkiksi STA metallic brush pen ja Pigma brush kynät. Nämä ovat aloittelijoille aika hankalia kyniä, sillä paksuinkin viiva on melko ohutta mutta kynän terä on kuitenkin pehmeä ja ohuen viivan teko on todella hankalaa. Harjoittelemalla kuitenkin näillä saa aikaan erittäin kaunista jälkeä joka on vähän pienempää kuin suurikärkisillä huopakynillä.
Viimeisenä kategoriana on aidot sivellinkärkiset kynät. Näitä löytyy esimerkiksi Penteliltä ja Zigiltä. Tähän kategoriaan kuuluvat myös akvarellisiveltimet. Aito sivellin koostuu harjaksista ja saattaa siksi tehdä epätasaista jälkeä, mutta jos haluaa jotain ei niin siloiteltua niin nämä ovat erittäin hyviä vaihtoehtoja. Aito sivellin ei käytössä eroa kovinkaan paljon huovasta, se ei ole varsinaisesti pehmeä, mutta arjasten takia se ei myöskään pysy kasassa ihan samalla tavalla kuin isommat huopakärkiset sivellintussit. Kannattaa kuitenkin kokeilla, itse ainakin rakastuin näihin heti kun uskalsin yrittää.
Aloitetaan sitten kirjoittaminen!
Ensin harjoitellaan perus vetoja. Ylöspäin mentäessä viiva on ohutta ja alaspäin paksua. Kannattaa harjoitella vaikka viivoitetulla paperilla ja halutessaan voi vetää vinoja apuviivoja. Näin saa kaikkiin kirjaimiin ja viivoihin harjoiteltua saman kallistuskulman. Kun perus vedot alkavat luonnistua on aika harjoitella mutkia. Näitä on kolme erilaista, ja niillä saadaan rakennettua suurin osa kirjaimista. Tärkeintä on muistaa pitää vauhti rauhallisena, mihinkään ei ole kiire vaan jokainen veto on tarkoitus tehdä rauhassa.
Seuraavaksi harjoitellaan vähän edistyneempiä kirjainten muotoja. Näihin kuuluvat esim o-kirjain ja j-kirjaimen alakoukku. Sivellinkalligrafiasta saa myös helposti kaunista kun tekee esimerkiksi l- ja k-kirjaimiin ylös menevään vetoon pienen lenkin.
Kun nämä alkavat sujua niin on aika yhdistää erilaiset vedot! Tässäkin tärkeintä on rauhallisuus ja jokaisen erillisen vedon tekeminen sellaisena – erillisenä.
Tästä mallikuvasta näkyy hyvin harjoitus jolla vauhtia voi hidastaa jos tuntuu että kirjaimet menevät vinksin vonksin tai muuten teksti näyttää kummalliselta. Tässä jokaisen erillisen vedon jälkeen vaihdetaan kynää, eli kynä on pakko irrottaa paperista kun edellinen veto loppuu ja toinen alkaa.
Tässä vielä muutamia esimerkkiaakkosia, jokaisen käsiala on tietenkin erilainen mutta perus muodot ovat aika pitkälti kuitenkin samat.
Toivottavasti tästä inspiroituneena kaikki uskaltavat koittaa sivellinkalligrafiaa, se ei ole niin vaikeaa miltä näyttää ja tärkeintä on pitää hauskaa samalla kun oppii uutta!
Teksti ja kuvat: Karo Parikainen
