Avainsana: the reset girl

Vierailulla: Se Hämeenpuiston Vihkokauppa

Viimein olen päässyt toteuttamaan kesää varten suunnittelemiani reissuja. Ensimmäisenä kohteena Tampere ja syykin on varmasti selvillä – Se Hämeenpuiston Vihkokauppa! Sen reissun jälkeen olen päässyt aloittamaan jokaisen aamuni kahvilla lempimukistani. Tämä oli minun yksisarviseni, jota olen metsästänyt pitkään! Gemma Correllin mukeja löytyy Sandy Talarmon hoivista useampia erilaisia, mutta kun tämä aihe on nyt vain niin mua niin pakkohan se oli käydä lunastamassa hyvään kotiin. Niinäkin aamuina kun itsestä ei löydy sitä poweria niin voi ladata Support bras- mukin täyteen kahvia ja imeä itseensä kupillisen kannustusta!

Se Hämeenpuiston Vihkokauppa on ollut listallani jo kauan ja monestakin syystä. Sijainti on oikein hyvä ja kauppaan on helppo löytää useankin maamerkin ansiosta. Näyteikkuna oli kauniisti aseteltu ja siitä jo sisääntullessa sai kuvan, että kaikkea ihanaa tulee löytymään. Kauppias itse on ehdottomasti tutustumisen arvoinen – kaikki kalenterimanialaiset tietävät tämän varmasti. Kuinka hienoa oli astua ovesta sisään ja todeta, että ”Heeeei, mä olen manialainen!”. Oli myös uskomatonta, kuinka katse alkoi heti harhailemaan ympäriinsä. Korkeat hyllyköt täynnänsä mitä ihanimpia tuotteita. Ensimmäinen kierros kaupan ympäri löysi ne jutut, jotka olisivat omiin juttuihin ihania ja mitä itse haluaisi. Seuraava kierros pitikin aloittaa heti putkeen kun aina silmä löysi kaukaisuudesta tuotteen, jota ei välissä huomannutkaan. Ja toisenkin. Tottuneelle shoppailijalle tämä yleensä kertoo päällä olevasta tietynasteisesta hurmiotilasta, kun ei kapasiteetti riitäkään rekisteröimään kaikkea.

Lisättäköön, että perfektionistin ja näinkin pedantin ihmisen silmään kuin minä, Vihkokauppa on taivas. Tuotteita on paljon ja monipuolisesti, mutta ne ovat täydellisessä ordningissa. Täydellisessä. Kuvitelkaa. Plannereita, inserttejä, teippejä, vihkoja, tarroja, muistikirjoja, kortteja, muistilappuja, charmeja, mukeja, laukkuja, penaaleja… Pikkuisia koreja hylly hyllyn jälkeen. Niitä oli ilo selata ja koska kaikkeen pitää koskea, oli se täällä välttämättömän lisäksi helppoa. Täytyy sanoa sekin, että liike on pieni tilaihme! Valo on minulle sellainen asia, jonka pistän merkille ja wau, mikä paikka ihan siinäkin mielessä – luonnonvalo pääsee täyttämään koko tilan sekä taka- että etuikkunasta käsin! Ja mitä minä siinä ihanassa valossa ja valovoimaisessa seurassa pyöriessäni löysin? No, katsokaas tätä!

Onneksi Sandy tekee liveä Vihkokaupan kuumalle linjalle. Olikin Sandyn ansiota, että onnistuin tämän söpöläisen itselleni vielä nappaamaan. Niitä kun ei enää saa ja tämä oli Vihkokaupallakin ainoa kappale kun katsoin unboxing-liveä. Menin saman tien lankoja pitkin Tampereelle. Caps lock pohjassa, monilla hymiöillä ja huutomerkeillä vienosti ilmaisin ottavani mielelläni hoteisiini orvon kappaleen Carpe Diem Ballerina The Reset Girlin Kitistä. Sain paljon ymmärrystä vaikka pientä huvittuneisuutta saatoin aiheuttaa. Hätäni oli kuulemma hyvin ymmärrettävä – onhan se sentään lajinsa viimeinen! Ensi vuodeksi on kuitenkin nyt minulla ihanuutta kerrakseen.Täydensin pakettia kuitenkin vielä muutamilla ihanilla inserteillä, jotta on The Reset Girliä sitten kunnolla JOS sattuisi käymään jonkinnäköistä liiallista käyttöä heti kättelyssä vuoden vaihduttua. Hamstrasin siis ihania tarroja, insertit sekä journaling cardseja . Reset Girlin tuoteryhmästä olisi vielä saavuttamatta ihana paperikko, kuukausi-insertit, nämä ihanat taskulliset insertit sekä klipsit, jotka minua himottavat vieläkin. Sitten olisi täydellinen suora! Nämä menevät pukin konttiin minulta minulle – jos maltan siihen asti.

Vihkokaupalla on onnea. Sillä on omistautunut kauppias, joka pitää siitä hyvin huolta ja loistavalla asiakaspalvelulla jää asiakkaidensa mieleen. Tälläkin kertaa sekoitin verkkokaupassa surffailua kivijalkaliikkeessä asiointiin ja näinkin se toimi täydellisesti! Varmistin, etten jää rannalle ruikuttamaan ja maksoin tuotteita verkon kautta odottamaan noutoa kun Tampereelle saapuisin. Paikan päällä valitsin loput, jotka kerta kaikkiaan täytyi hypistellä ensin ja rakastua sen jälkeen. Kuten monessa muussakin rakkaaseen harrastukseemme liittyvässä asiassa, sanon että molempi parempi!

Näin sujui minun käyntini Se Hämeenpuiston Vihkokaupassa. Päällimmäisenä mielessä on ihanien tuliaisten lisäksi kaksi erittäin tärkeää tekijää siinä, että menen uudelleenkin. Kauppiaan hymy ja tervetullut fiilis. Tiesitkö, että kaupassa on oikeasti kyltti siitä, että saa katsella ihan rauhassa ja apu on lähellä jos tarvitsee? Minusta se oli ihana yksityiskohta. Tosin silloin kun minä kävin, niin kukaan ei varmasti saanut rauhaa katsella – ainakaan hiljaisuudessa. Ajatellaan positiivisen kautta ja toivotaan, että innostukseni tarttui!

Kiitos Sandy Talarmo & Se Hämeenpuiston Vihkokauppa!

-Anna-Johanna

The Camp Reset – Kansainvälinen kalenterileiri

Osallistuin Miran houkuttelemana Kansainväliselle The Camp Resert –leirille. Yhtään en aluksi tiennyt mihin soppaan olin taas itseni laittanut, mutta innolla lähdin katsomaan mistä oikeastaan oli kyse. Leiri oli The Reset Girlin järjestämä interaktiivinen leiri, jossa kerran viikossa tuli viikkohaasteita tehtäväksi. Leirin teemana oli selfcare ja leiri kesti koko heinäkuun. Haasteita leirin aikana tuli kahdeksan ja haasteet oli neljältä eri osa-alueelta, vaikkakin ne liittyivät vahvasti toisiinsa.

Ensimmäisen viikon teeman oli self-care planning. Haasteita saimme viikolle kaksi: selfie-planner ja habit tracker. Selfie-planner ei koko leirin aikana kunnolla minulle auennut, mutta en silti luovuttanut vaan lähdin tekemään siitä puhtaasti oman näköisen. Näin syntyi My story, joka kulki koko leirin ajan mukana ja aina päivittäin pyrin nostamaan itsestäni uuden aiheen esille. Habit trackerin avulla taas seurattiin päivittäistä ajan käyttöä. Se haastoi laittamaan puhelimen pois käsistä ja vähentämään ruutuaikaa ja lisäksi sen avulla pystyin haastamaan itseni keskittymään vaihteeksi itseeni edes sen pienen hetken päivässä.

Toinen viikko haastoi keskittymään terveellisiin välipaloihin ja herkkuihin. Saimme leirin järjestäjältä muutamia reseptivinkkejä ja hän kehotti meitä jakamaan omat terveellisen välipalan vinkit muille. Toisena haasteena oli puolestaan terveellisiin elämäntapoihin liittyvä kirja, joka olisi pitänyt lukea. Vinkeiksi oli annettu liikuntaan ja laihduttamiseen liittyviä kirjoja, mutta nuo ei oikein minulle istuneet, joten kaivoin kirjahyllyn kätköistä kirja tupakoinnin lopettamisesta. Tämä viikko oli ehkä minulle se kaikkein haastavin ja huomasin tahtomattani kapinoineeni tehtävän antoja vastaan ja ehkä tieten tahtoen jopa tahallaan käsittäneeni sen väärin. Toisaalta, kun itse on aina painunut vääristyneen kehonkuvan kanssa, en todellakaan suostu mitään laihdutuskirjoja lukemaan.

Kolmas viikko oli taas ihan kuin minua varten tehty. Viikon haasteet haastoivat liikkumaan. Viikon ensimmäisellä haasteella haluttiin saada meidät leiriläiset katsomaan ympärillemme kävellessä. Luonnosta löytyi vaikka mitä ja saatoimme bongata monenlaisiakin asioita. Toinen viikkohaasteen myötä tuli kirjattua askeleet ylös. Kakkoshaastetta varten kaivoin lahjaksi saamani älykellon jälleen esille, jotta saisin askeleet kirjattua näppärästi talteen. Askelhaasteessa pystyi määrittämään itselleen päivä- ja viikkokohtaisen askeltavoitteen. Huomasin tavoitteen laitettuani, että tavoite ainakin kannusti minua liikkumaan enemmän.

Neljäs ja viimeinen leiriviikko toi tullessaan leirimuistojen kokoamisen. Olin tosin jo My storyn kohdalla liittänyt kuvia muistoksi leirikirjaan, joten en halunnut tehdä samaa asiaa uudestaan. Toisena haasteena viikolle oli projektit. Olin jo alkuleiristä aloittanut isomman projektin työstämisen, jonka ennakkotietojen luovuttaminen oli sovittu heinäkuun loppuun. Tämä haaste suorastaan ajoi minua eteenpäin tekemään ja hahmottelemaan. Ihan en saanut heinäkuun loppuun mennessä projektia valmiiksi, vaan tietojen luovutus venähti lopulta hieman elokuun puolelle, mutta projekti eteni kyllä varsinaisella vauhdilla.

Leirikuukauteen mahtui myös monta muuta asiaa kuin vain viikkohaasteet. Vietimme kisapäiviä, jolloin saimme tehtävät suoraan sähköpostiin ja lisäksi mittailimme taidoissa. Taitoja pääsimme mittailemaan varsinaisesti vain kerran askartelun merkeissä. Kyseessä oli hyvin perinteinen kesäleirin askartelu, nimittäin leirimuistoin tekeminen kivestä. Leirejä paljon kiertäneenä ja kivikokoelmaa kerryttäneenä täytyy myöntää, että maalattava kivi jäi kyllä tällä kertaa hankkimatta. Kisapäivät puolestaan innostivat enemmän. Etenkin se ensimmäinen kisapäivä toi tullessaan ristikon, josta piti löytää kadonneet sanat. Toinen
kisapäivä tarjosi meille hashtags huntin. Näitä tulikin sitten bongailtua tovi. Leiriin mahtui myös uusia ystäviä ja postikortteja oman ”alaleirin” väeltä.

Summa summarum, leiri oli kokemus ja elämys. Siis oikeasti! Vaikka olen paljon leirejä elämäni aikana kiertänyt ja monenlaisia leirejä nähnyt ja kokenut, en olisi ikinä voinut kuvitella viihtyväni interaktiivisella leirillä jossain facebookissa. Olihan meillä yhteistä ohjelmaa tavallaan, tosin yhteisen ohjelma osuudet olivat meidän aikaan joko yöllä tai tosi aikaisin aamulla, mutta silti sitä jotenkin koki yhteisöllisyyttä ja ymmärsi tämän kalenterijutun olevan oikeasti varsin globaali harrastus. Koko leirille osallistui reilut 8000
henkeä ympäri maailmaa, jotka tekivät leiriä juuri itselleen vaikuttaen omiin valintoihinsa omasta hyvinvoinnistaan ja jokainen sai itse valita mitä halusi muille jakaa omasta leirikokemuksestaan.

Teksti ja kuvat: Niina Penttinen