Avainsana: torstaihaaste

Kirje vuodelle 2024 – Carita

Tämän vuoden ensimmäinen haastepostaussarja starttasi viime viikolla, ja nyt oli minun vuoroni tarttua sen aiheeseen. Teemana on kirje vuodelle 2024, eli pääasiassa pohtia, mitä toivoo ja odottaa tältä juuri alkaneelta vuodelta.

Olen yleensä aiemmin ollut niitä ”uusi vuosi, uusi minä” -tyyppejä ja tehnyt aina vähintään yhden uudenvuodenlupauksen, jota en sitten kuitenkaan ole välttämättä edes pystynyt pitämään. Uusi vuosi on aina symboloinut uuden alkua ja mahdollisuuksia, joita se tarjoaa. Olen hypännyt tammikuun ensimmäiseen hirveällä pöhinällä, pää ajatuksia ja ideoita täynnä ja valmiina suorittamaan kaiken, mielellään jo heti ensimmäisellä viikolla.

Tänä vuonna vuoden vaihtuessa mieleni oli kuitenkin kummallisen tyyni. En muistanut tehdä mitään lupauksia ja jälkikäteen asiaa pohtiessani tajusin, etten edes olisi keksinyt, mitä erityistä olisin halunnut luvata. Suhtautumiseni alkavaan vuoteen on utelias ja odottavainen, mutta en ole tällä kertaa kasannut mitään suuria ennakko-odotuksia omasta suoriutumisestani tai siitä, miten asioiden pitäisi mielestäni mennä. Voi olla, että tämä on nyt vain joku ohimenevä mielenhäiriö, mutta toistaiseksi olen kliseisesti sitä mieltä, että kyllä se elämä kantaa.

Varovaisesti uskallan kuitenkin myöntää, että on minulla muutamia toiveita ja ajatuksia tästä vuodesta. Toivon ainakin, että pysyn terveenä ja saan jatkaa urheiluharrastusten parissa myös tänä vuonna. Toivon, että saan luettua monen monta kirjaa ja saan nauttia kivoista lukuelämyksistä. Toivon, että inspiroidun kalentereista, askartelusta ja maalaamisesta tänäkin vuonna. Toivon myös, että löydän edelleen innon uusia asioita kohtaan ja jaksan kiinnostua opettelemaan uutta samalla lailla kuin tähänkin asti – uusimpana esimerkkinä kuvassakin näkyvä Rubikin kuutio. Toivon, että tämän vuoden aikana opin ratkaisemaan sen ilman ohjeita!

Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä vuosi 2024 tuo tullessaan. Jos nämä ennakkotuntemukset yhtään näyttävät suuntaa, niin ainakin toivottavasti hieman rennompaa asennetta tulevaisuutta kohtaan!

-Carita

Kirje vuodelle 2024 – Janita R.

Hei! (Mitä muita startteja kirjeille on kuin tervehdys?)

Meillä on ylläpidon seuraava haastepostauksen aihe käsillä, eli tällä kertaa lähdetään kurkistamaan tulevaan vuoteen kirjeen muodossa. Sain kunnian aloittaa tämän haastepostaus kierroksen, ja voittekin heti huokaista helpotuksesta. En aio startata uutta vuotta millään ”uusi vuosi, uusi minä” -tyyppisillä uudenvuodenlupauksilla. Sen sijaan lähden siitä mitä toivon tulevan vuoden tuovan tullessaan – mukaan ajattelin heittää sitä vähän surullisenkin kuuluisaa realismia, joka useimmista mun menneiden vuosien starteista on puuttunut.

Vuonna 2023 olen jo vaihtanut duunipaikkaa, paikkakuntaa, aloittanut terapian sun muuta kohtalaisen mullistavaa, joten vuodelle 2024 aikeissa on niin sanottu juurien kasvatus. Muutoksen sijaan aion keskittyä vakauttamiseen ja tasapainoon elämän eri osa-alueiden suhteen. (Hymähdin juuri ääneen, kun mietin kuinka innoissaan ja tyytyväinen terapeuttini olisi tämän lukiessaan.) Jotta noita asioita saavuttaisin, on pakko miettiä muutamia asioita, joiden oikeasti uskon siinä auttavan ja tämän takia otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan budjetoinnin. Tai ainakin menojen seuraamisen. En ole koskaan kuvitellut rahan tuovan onnea, mutta jos jotain olen opiskelijabudjettiajoista oppinut niin sen että en ole mikään nero mitä tulee rahan säästämiseen. Tästä syystä kaikki apu sen suhteen on tarpeen ja otetaan ilolla vastaan. Uskon myös vakaasti siihen, että jos tiedän mihin raha menee, on helpompi löytää niitä pieniä ja huomaamattomia säästökohteita.

Säästämisen teemaan liittyy olennaisesti yksi mun suurista toiveista ja tavoitteista elämässä: nimittäin oma koira. Se jo tässä kohtaa rakastettu perheenjäsen, jota meillä ei vielä ole. Kun alan konkreettisesti säästää rahaa tätä varten, toivon myös muiden konkreettisten asioiden kuten vaikkapa tutustumiskäyntien kasvattajien luona alkavan hiljalleen toteutua. Tämä toimii aasinsiltana seuraavaan isohkoon asiaan, jota toivon toteuttavani vuoden 2024 aikana. Muistatte varmaan Metsän aika 2024 kalenterin? Se voisi toimia mun paikallisena tutkimusmatkailukalenterina. Mikäpä sen parempaa kuin tutustua uudehkoon ympäristöön täällä Tampereella etsimällä ne täydelliset koirapuistot, lenkkipolut ja muut tuiki tarpeelliset etukäteen. Siinä samalla ulkoillessa tulisi keskityttyä myös fyysiseen hyvinvointiin ja arkiliikunnan lisäämiseen. En todellakaan aio väittää lähteväni liikkumaan tavoitteellisesti, totean vain mun mielenikin varmasti kiittävän, jos tämä nykyään jo melkein kotihiirtä ja toimistorottaa muistuttava yksilö lähtisi vähän reippailemaan. 

Siinäpä pari asiaa, joita lähden pikkuhiljaa tavoittelemaan vuoden edetessä. Nämä ovat toki laajoja kokonaisuuksia, mutta ryhmän innoittamana löydän varmasti tapoja palastella niitä pienempään muotoon – toivottavasti matkan varrella saadaan aikaan myös muutama nätti aukeama näiden teemojen ympärille. Tähän loppuun vielä toiveikkaita terkkuja teistä ihan jokaiselle! Myös sille juuri alkaneelle vuodelle 2024. Ole meille kiltti ja ihana!

-Janita R.