Avainsana: trackerit

Trackerit huonolla huumorilla höystettyinä

Bullet Journal on ollut Suomeen rantautunut, nykyään jo hyvin tunnettu menetelmä oman ajan- ja elämänhallinnan lisäämiseksi. Sen kehitti Ryder Carroll, joka kärsi kauan oppimisvaikeuksista. Ideana on tehdä lyhyitä, luotimaisia muistiinpanoja tehtävistä ja tapahtumista, joiden avulla voi jäsentää elämänsä asioiden prioriteetteja. Sittemmin bujoilu on mielletty erityisesti naisten harrastukseksi ja Kalenterimaniankin ryhmässä näkee mitä upeimpia tuotoksia. Minäkin olen hakenut oman bujon suhteen suuntaa syys-lokakuusta lähtien ja vihdoin Se Oma Tyyli on löytynyt. Joitakin ideoitani olen jakanut myös Kalenterimaniassa.

Hurahdin bujoiluun oikeastaan niin kovaa, että tällä hetkellä minulla on käytössä sekä pää- että pikkusiskobujo. Tässä tekstissä keskityn oman pääbujon esittelyyn, joka on siis Nuuna-muistikirjan kuosi Masterplan.

Aluksi, bujoon hurahdettuani, matkin innolla kaikkien muiden trackereita ja ideoita niihin. Lopulta yritysten ja erehdysten kautta ymmärsin, mitä haluan omalta bujoltani. Bujoiluun liittyy hyvin vahvasti myös tila, jossa suunnittelen bujoa eteenpäin. Mukana tekstissä onkin otos työpöydästäni, joka muuntuu arkisin työpöydäksi, ja viikonloppuisin bujoilen, planneroin ja kirjoitan sekä luen vaihtelevalla menestyksellä pääsykokeisiin. Pöydälläni on pari korillista täynnä tarroja, läppäri, bujot ja muut jutut.

Oma tyyli sisältää nykyään kuukausilokin, yksinkertaiset viikkosivut ja seurannat sun muut, jotka koen itselleni merkityksellisimmiksi.

Äitini sairastui vuonna 2013 levinneeseen rintasyöpään, johon sittemmin myös kuoli, joten sen vuoksi itselleni tärkeä seuranta on menkka- ja tissientutkimisseuranta. Olen liittänyt rintojentutkimussivulle myös tutkimusohjeet sekä merkit, jolloin on ehdottomasti hakeuduttava lääkäriin.

Tämän lisäksi tein lukujärjestyksen maaliskuulle, joka antaa osviittaa siitä, kuinka työpäivien lomassa on järkevintä limittää pääsykoeluvut. Sunnuntait pidän vapaapäivinä. Liukumaa saa ja pitääkin olla, mutta ideana olisi saada opiskeltua ainakin yhteensä 16 tuntia viikossa.

Maaliskuulle tein myös omaa hyvinvointia edistävän ”Pitäisi tehdä useammin” -aukeaman. Siihen sisältyvät niin kirjoittaminen, oma aika kuin ulkoilukin. Olen huomannut, etten voi hyvin mikäli en tee niitä asioita joista nautin – niitä, jotka toisaalta pitävät vireystilaa yllä. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, mukana menossa on KAKKALISTA. Minulle on tehty neljä isoa vatsaleikkausta, joiden seurauksena vatsaontelooni on muodostunut kiinnikkeitä, eli ns. vatsansisäistä arpikudosta. Käytännössä minulla ei ole vapaata vatsaonteloa laisinkaan, ja koska olen ollut sairaalassa kahden ison suolitukoksen vuoksi, kipujen ja vatsan toiminnan seuranta ovat elintärkeitä lääkäriin hakeutumisen ja oikea-aikaisen avun saamisen kannalta. Koska huumorini on mustaa, tein myös kakkalistan omalla tyylilläni. Bujoilu on auttanut paljon arjen hallinnassa ja selkeyttänyt myös fyysisten oireiden seurantaa. Lisäksi olen tehnyt oman osion mielialalle, mutta koska en ole muistanut koskaan täyttää mood trackeria eli mielialaseurantaa, olen päätynyt kirjaamaan viikkoaukeamalle kunkin päivän kohdalle mielialan mikäli siinä ilmenee jotain erityistä.

Kalenterimaniassa parasta on, kun voi itse saada ja antaa inspiraatiota ja ideoita muille. Oma tyylini on yksinkertainen, mutta minulle toimivin. Seurannoissa olen huomannut tärkeimmäksi niiden täyttämisen muistamisen, joten siksi olen tehnyt näistä vain itselleni tärkeimmät omiksi osioikseen, ja päivittäistoiminnot sisällytän viikkonäkymille. On inspiroivaa huomata, kuinka bujot ja seurannat ovat persoonallisia, aivan kuten kuuluukin! Seuraavassa jäsenpostauksessani keskityn pikkusiskobujon, eli S-koon Nuunan, kehitykseen luotimerkintäisestä päiväkirjamaisempaan muotoon.

Anna

Mielenterveysviikon terveisiä á la AJ

Kalenterimania on todella suuressa roolissa siinä, että jaksamiseni riittää ja tunnen iloa siitä, että luon jotain. En olisi ikinä uskonut, että vaikutus voi olla näin suuri! Kotiaitinä ollessani työaika kun ei lopu ikinä ja on vaikea raivata tilaa niille omille jutuille kaiken niin sanotun pakollisen lomaan. Ilman Kalenterimaniaa minulla tuskin olisi harrastuksia – eli aivan sama tilanne kuin ennenkin. Ahdistus iskee kun sopii menoja tai pitää hoitaa asioita – se saa minut pysymään kotona. Masennus iskee kun olen ”vain” kotona enkä tee ”mitään”. Olo on näinä aikoina huono ja kuva itsestä huononee huononemistaan. Se on tavallaan oravanpyörä mistä ei pääse pois. Onnea on tämä harrastus, joka on läsnä joka paikassa. Tämä ei katso aikaa eikä paikkaa: silloin kun siltä tuntuu ja mukana on välttämättömimmät, niin saa toteuttaa itseään. Siksipä mukanani kulkee Traveler’s Notebook ja sen takataskussa jos jonkinlaista paperituotetta. Penaalissa on muutamat kynät, liimarolleri ja muuta pientä. Niillä olen pärjännyt silloinkin kun aikaa on vain hetki tai on vain se yksi ajatus, jonka haluaa tallentaa.

Kalenterimania on paitsi kiva harrastus, se myös auttaa minua seuraamaan omaa vointiani. Itse kalententeriosiossa minulla ei ole mitään seurantaa, mutta välissä kulkevassa pistevihkossa on. Piirtämääni trackeriin väritän päivän fiiliksiä sen mukaan miten ne ovat päivän aikana muuttuneet. Sen lisäksi tracker systeeminä on hyvä myös päivittäin muistettaviin asioihin, kuten askelmäärätavoitteeseen, vitamiinien ottoon ja vedenjuontiin. Nämä helpottavat minua seuraamaan miten olen ollut aktiivinen ja vaikutusta mielialaan – ja toisinpäin. Traveler’s Notebookissani on myös päiväkirjaosio, johon saan purettua mielestäni negaa tai muita ajatuksia, jotka siellä tarpeettoman paljon pyörivät. Monesti se auttaakin. Kun sen asian saa kirjoitettua niin siitä tulee konkreettista ja jollain tavalla häipyy mieltä täyttämästä. Näiden lisäksi kalenterissa kulkee mukana listaosio, ruutuvihko ja blanko vihko – hyvin ne kaikki ovat käyttötarkoituksen löytäneet! Traveler’s Notebookini on monipuolinen ja kätkee sisäänsä kätevästi niin monenlaista, että on jopa vaikea olla sitä näpertämättä. Se helpottaa kovasti mieleni tasaamista ja ajatuksieni järjestämistä Joskus vain koristelen itselleni sivun tai aukeaman, jotta pääsen fiilikseen. Erilaiset tsemppilauseet ja kuvat ovat myös tärkeitä minulle. Välilehtinä ne ovat korvaamattomia ja tuovat hyvää mieltä!

Traveler’s Notebookin lisäksi teen aktiivisesti myös Project Me:tä. Aivan sitä varten hankin Nuuna-muistikirjan, joka myöskin näkyy kuvissa. Nuunat ovat olleet suuressa suosiossa ja olikin kiva saada vihdoin aihe, jolle sellaisen hankkisin. Nuunat olivat niinikään valittu ylläpidon yhteispostauksessa Tiian vuoden 2017 parhaimmaksi ostokseksi! Mirpun kanssa mietimme, että Project Me:n tekemisestä  voisi olla apua minäkuvaan ja sen parantamiseen – kaiken muun muassa. Olen miettinyt myös, että listaus niistä huonoista ajatuksista voi oikeasti tuottaa myös ratkaisuja huomaamattani. Samalla tavalla kun terapiassa kuulemma voi itsekin kuulla itsensä puhuvan asioita, jotka tajuaa vasta sanottuaan ne. Niin tämä toimii minulle. Olen vasta aivan alussa, mutta yllätyksekseni huomasin jotain jo nyt eli uskon että Project Me:stä tulee tärkeä osa tätä kalenteriharrastusta. Ja sivuja riittää vaikkei se loppuisi edes lähitulevaisuudessa!

Minut tuntevat ovat saattaneet hämmästellä viimeisen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Ymmärrän sen. Olen aina ollut päällepäin paljon sitä, mitä en ehkä sisällä 24/7 ole. On helppo olla iloinen ja sosiaalinen ja tukea muita kun niin saa huomion pois niistä omista haavoista, joita nuolee silloin kun kukaan ei näe. Kalenterimanian löydettyäni olen tajunnut, että minullakin on lupa ja tila kertoa mitä todella ajattelen ja miten minulla menee. Olen ollut yllättynyt kuinka läheinen tästä maniaperheestä on minulle tullut. Ryhmähenki on saanut minun kohdallani aikaan sen, että olen  hyväksyvämpi itseäni kohtaan ja olenkin päästänyt ihmisiä lähemmäs itseäni kuin koskaan aiemmin. Tämä vaikutus on ylettänyt myös somen ulkopuolelle ja olemmekin ystävieni kanssa puhuneet enemmän ja ennen kaikkea aidommin asioista kuin ennen. Olen lähempänä läheisiäni, mutta myös lähempänä itseäni, kun olen antanut tilaa kaikelle mitä tunnen, en vain positiiviselle ja kepeälle. Se on tehnyt niin hyvää. Olen tästä äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen tälle porukalle. JUST TÄLLE PORUKALLE. Tämä on aito, lämmin ja tiivis porukka – #maniaperhe. Minulla on kunnia kuulua tähän yhteisöön, jossa tarkoitus on auttaa kanssamaanikkoa mäessä, levittää paperirakkautta ja hyvää mieltä yhteisen harrastuksen kautta.

 

Hyvää mieltä ja mielenterveyttä kaikille.

 

-Anna-Johanna