Kukkuluuruu! Viimeksi kerroin että viime perjantaipäiväkirjasta oli yli vuosi aikaa, niin nytpä sain kuin sainkin kirjoittaa teille vähän nopeammalla aikataululla uudelleen! Ja vaikka viime kerrasta on niin pieni hetki aikaa, oli pakko palata kertaamaan mitä kirjoittelin neljä viikkoa sitten. No, ylläri, paljon mitään ihmeellistä ei ole neljässä viikossa tapahtunut; etenkään, kun meillä jylläsi ensin vatsatauti ja sitten infernaalinen nuhakuume. Kuopuksen synttärit ja suunnitellut koko perheen aktiviteetit siirtyivät ja siirtyivät. Vielä tätä postausta kirjoittaessa hypistelen toisessa kädessä nenäliinaa. Energiat tuntuu olevan edelleen tosi matalalla, odotan vaan että joku päivä hoksaan tämän menneen ohi (sighs).
Olen vaihtanut kalenteria. Kyllä – niin paljon kuin rakastankin Note Miniä, on tässä uudessa kalenterissa vähän väljempi olla. Otin käyttööni ilmaiskalenterin, jonka olen tuunannut omannäköiseksi. Niin vaan tilaisuuden tullen otin ja loikkasin. Arjenhallinnan kannalta parempi vaihtoehto, koska nyt saan enemmän muistiinpanoja viikkokohtaisesti esille. Vaikka päivittäisellä tasolla muistettavaa ei juuri olisi, huomaan helposti, että olisipa ollut kiva jos vaikka jokin knoppitieto vaikka työviikkoon liittyen olisi vilkaisun päässä. No, nyt on!
Neljässä viikossa myös kevät ehti jo ottaa aimo harppauksen tännepäin ja niin vain huomaan haaveilevani lämpimästä kelistä, vähemmästä vaatemäärästä ja loputtomista ulkoleikkien täyttämistä päivistä. Mieli harhailee myös retkisuunnitelmien ja -haaveiden parissa varsinkin kun nyt lopputalven/alkukevään suunnitelmat lensi romukoppaan tautikuorman mukana. Olen myös toivonut kesäloman ajankohtaa! Se jos joku kutkuttaa sisintä, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että kolmipäiväinen työviikkoni jää aina kesken. Itseasiassa täältä sairastuvalta töihin päästessä ihan tavallinen arki tuntui jo ihan juhlalta – vaikka kaikki spesiaali ohjelma jäi vetämättä. Aikuisuus on kummallinen taiteenlaji, koska vähemmän tuntuu totisesti olevan enemmän. I <3 Arki, vai miten se meni?
Moikka moi taas kaikille! Tällä kertaa mixed media -sarjassa lähdetään kokeilemaan modelling pastea, useampaa sellaista itse asiassa! Ryhmän puolella pyydettiin silloin, kun tätä sarjaa pohdin, myös matalan kynnyksen tekemistä ja kotoa löytyviä materiaaleja, joten tänään myös tehdään näitä itse!
Modelling paste, tekstuuripasta, kohopasta, struktuuripasta… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Näitä löytyy valmiina jos jonkinlaista merkkiä ja karkeutta, jonka lisäksi muutamalla kikalla saa tehtyä yllättävänkin kätevästi keittiöstä löytyvien ainesten ja akryylimaalin avulla oman sekoituksensa. Tapoja ja reseptejä on useita, mutta tänään lähdetään tekemään tekstuuripastaa maissitärkkelyksen sekä ruokasoodan avulla, joissain ohjeissa oli käytetty näiden lisäksi seoksessa lisänä askarteluliimaa, mutta en nähnyt sille itse tarvetta. Itselläni löytyy valmiina modelling pastea Pigment -merkiltä kahta erilaista, coarse (erittäin karheaa ja rakeista) ja fine (silkkistä, paksun maalimaista).
Jotta ei lähdettäisi pelkän modelling pasten tutkimiseen, tehdään postaussarjan mukaisesti samalla mixed media työ art journaliini. Rajasin aukeaman maalarinteipillä neljään suunnilleen samankokoiseen kaistaleeseen ja lähdin tekemään taustaa kahden mattapintaisen ja yhden kimaltelevan akryylivärin kanssa.
Lähdin taas hakemaan enemmän ei-esittävää työtä, joten värejä laittelin sinne tänne siveltimellä sutien ja lopuksi tein pieniä hohtavia yksityiskohtia. Kuivailin aina välissä kuumailmapuhaltimella maaleja, jottei odotusaika käynyt liian pitkäksi. Seuraavana lähdinkin valikoimaan sapluunoita työhön. Halusin ottaa jokaiselle mediumille oman sapluunan, jotta aukeamasta ei tulisi liian yksitoikkoinen. Toki eron olisi ehkä huomannut vielä selkeämmin, mikäli kaikkiin olisi tullut sama kuviointi.
Oma tämän hetken lempparini on tämä Fine modelling paste. En vieläkään ole levittämisen suhteen päässyt sataprosenttiseen onnistumiseen ja varsinkin tällä kertaa jo reippaasti pullistunut muistikirja toi omat haasteensa sapluunan paikalla pysymiseen, jonka takia pastaa valui hieman myös sapluunan alle. Määrällisesti olen kuitenkin alkanut oppimaan, kuinka paljon sitä laittaa alkuun: mieluummin aloittaa pienellä määrällä ja lisää tarvittaessa levittämisen yhteydessä lisää. Helpoin levitystapa on ehdottomasti palettiveitsi, itselläni on ehkä aavistuksen liian pieni isompiin sapluunoihin, mutta en ole vielä saanut eri kokoja ostettua lisää.
Tämä Coarse modelling paste on erittäin rakeista tekstuuriltaan ja on ehkä hieman siinä rajalla, onko tätä kuinka fiksua käyttää muistikirjan puolella. Tämä kohopasta tarvitsee myös luonnollisesti pidemmän kuivumisajan ja tästä tulee edellä mainittua paksumpi kerros jo pelkästään koostumuksensa takia. Tällä on kuitenkin kiva tehdä esimerkiksi muihin mixed media töihin hauskaa tekstuuria ja kuviointia.
Seuraavana lähdettiin sekoittelemaan omaa keitosta. Valkoinen akryylimaali ja kasa (n. 1 rkl) ruokasoodaa ja sitä lähdin palettiveitsellä sekoittelemaan. Lisäsin ruokasoodaa aina pikkuhiljaa mukaan ja jouduin ensimmäisestä kuvasta hieman lisäämään maalia. Tähän tuli todella kiva fine ja coarse kohopastojen väliltä oleva tekstuuri, mutta olisi ehkä hieman vaatinut vielä kuvasta poiketen enemmän työstöä. Luultavasti ruokasoodasta johtuen kuivuessaan pasta lähti vähän laajenemaan, joten tarkempien sapluunakuvioiden kanssa en ihan ensimmäisenä lähtisi käyttämään. Toki tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun tätä itse lähdin kokeilemaan.
Sitten oli vuorossa maissitärkkelys, taaskin laitoin noin ruokalusikallisen. Varsinkin tämän ohjeessa oli mainittu parikin kertaa askarteluliima, jota olin kyllä ottanut lähelle valmiiksi, mutta jätin käyttämättä. Koostumus oli huomattavasti ruokasoodaa hienompaa ja liisterimäistä, ja sekoittaessa jouduin lisäämään muutamaan otteeseen akryylimaalia lisää. Levittäessä oli oltava todella tarkka sapluunan kanssa ja omani jäi aavistuksen löysäksi kaikesta huolimatta, jonka takia kuvio hieman näytti lässähtäneeltä. Ensi kerralla kuitenkin tietää jo taas paremmin!
Tällainen kokonaisuus tuli lopulta näistä. Fine ja maissitärkkelys olivat ulkonäöllisesti lähempänä toisiaan, mutta käyttömukavuudessa valmis vei ainakin tällä kertaa voiton. Toki tämä on – kuten yllä jo mainitsin – ensimmäinen kerta näiden DIY-kohopastojen kanssa, joten tilaa virheille on luonnollisesti oltava. Kuivasin myös kaikkia pastoja kuumailmapuhaltimella, eikä kumpikaan itse tehdyistä näyttänyt pahemmin ottavan siitä itseensä. Kuivumisen jälkeen myös rapsuttelin näiden pintoja, enkä nähnyt isompaa varisemista, johon ajattelin aluksi ohjeissa olevan liiman olevan syynä. Näemme myöhemmin sitten, miten nämä käyttäytyvät ajan saatossa.
Kohopastaa voi värjätä ennen sen levittämistä: pastaan voi sekoittaa akryylimaalia, vesivärijauhetta (esim. Brusho) taikka mustetippoja. Halusin tällä kertaa käyttää kuitenkin pelkästään valkoista, jotta pääsimme näkemään tekstuureissa olevat erot mahdollisimman selkeästi. Tietysti värjääminen on mahdollista myös kuivumisen jälkeen (tällöin kannattaa olla oikeasti satavarma, että pasta on kuivunut – puhun kokemuksesta) esimerkiksi spraypullossa olevilla maaleilla ja musteilla, roiskimalla värejä taikka töpöttelemällä mustetyynystä väriä, näitäkin tapoja on yhtä useita kuin tekijöitään.
Toivottavasti tämän postauksen myötä mixed media kärpänen pääsee puraisemaan myös sinne ruudun toiselle puolelle. Mikäli päädyt testailemaan jotain näistä, laita ihmeessä ryhmään kuvaa, näkisin enemmän kuin mielelläni teidän versioitanne näistä DIY-pastoista.
