Avainsana: tuunaustarvikkeet

Plan with Heini

Rakastan yli kaiken pwm-videoita (plan with me), joita on YouTube ja Instagram pullollaan. On mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin kalenteriaukeaman voi koristella ja usein löytää hyviä ideoita joita voi soveltaa myös omaan kalenteriin. Tässä ajatus siitä, miten rakennan omat viikkoaukeamani Happy Planner Mini -kalenteriini.

Ensin valitsen kitin. Usein minulla on pari vaihtoehtoa mistä valita. Tälle helmikuun ja maaliskuun vaihtumisviikolle halusin neutraaleja sävyjä ja kitiksi valikoitui näistä kolmesta Anne Hearts Planningin Elsa, jossa on kaunis hopeafoilaus. Tärkeimmät työvälineet aukeamien kasaamisessa minulle ovat askarteluveitsi, viivotin, sakset ja Frixionin kynä, jolla tehdyt merkinnät saa vielä pyyhittyä tarvittaessa pois.

Koska Mini on huomattavasti pienempi kuin Classic-kokoinen kalenteri, joudun monesti vähän soveltamaan. Esimerkiksi tässä kitissä käytin yläwashiksi tarkoitettuja tarroja alareunaan ja headereista tulikin nätti yläreuna.

Kun ylä- ja alareuna on saatu ryhdikkäiksi, on aika asetella full boxit. Full boxit ovat vähän liian suuria, joten viivottimen ja askarteluveitsen kanssa leikkaan sivusuunnassa ylimääräisen pois ja näin saan juuri sopivia boxeja. Välillä leikkaan boxeja muutenkin, jos en tahdo leikata esim hahmoa keskeltä kahtia. Tämä vie vähän aikaa, mutta tykkään lopputuloksesta!

Full boxien jälkeen kasaan sivupalkin. Lisään pari trackeria, pari hopeista tekstitarraa, vähän sitä sun tätä ja kulutan paljon askarteluveistä. Muutkin tarrat löytävät paikkansa ajan kuluessa. Yleensä askartelen pohjan valmiiksi jo hyvissä ajoin ja lisään tarroja sitä mukaa kun menoja ja työvuoroja varmistuu (epäsäännöllisen vuorotyön ilot). Sitten vain merkinnät päälle ja aukeama onkin valmis!

– Heini
www.instagram.com/heiniplans

Missä tuunaan – Carita

Tämänkertaisessa torstaipostaussarjassa tutustutaan siihen, missä kukin ylläpidon jäsenistä yleensä tuunaa ja askartelee. Itse päätin korona-aikana satsata kunnon työpöytään lisääntyneen etätyöskentelyn myötä. Tuolloin mielessä oli riittävän iso, säädettävä pöytä, joka sopisi niin työntekoon kuin askarteluunkin. Ja sellaisenhan minä sitten sain.

Työpöytäni on niin leveä, että se mahtui hädin tuskin yhtä aikaa mieheni pöydän kanssa meidän työhuoneeseemme, mutta mahtui kuitenkin. Syvyyttäkin on sen verran paljon, että pöydän reunalle on kerääntynyt kaikenlaista tavaraa lampusta pieneen hyllykköön, ja silti tilaa on edelleen myös tekemiselle. Tästä voineekin jo päätellä, että suurimmaksi osaksi askartelen ja teen kalenterijuttuja nimenomaan pöytäni ääressä. Pöydällä lojuu yleensä vähintäänkin läjä kyniä ja muuta tavaraa, jotka silloin tällöin jaksan siivota pois, mutta yleensä ne ovat juuri siinä mihin olen ne jättänytkin.

Pöydän lisäksi omasta nurkkauksestani löytyy kaksi erilaista Ikea-kalustetta, nimittäin monille hyvin tuttu Råskog-kärry ja sen lisäksi pieni Lennart-lipasto. Kumpikin on täynnä erilaista askartelutavaraa ja härpäkettä. Järjestelen molemmat aina välillä, kun inspiroidun, mutta tottumuksesta olen huomannut, että eivät ne kauan järjestyksessä pysy. Tälläkin hetkellä kärry pursuaa jos jonkinlaista tarrakirjaa, sivellintä ja kansiota, mutta en edes yrittänyt feikata niitä parempaan järjestykseen tämän postauksen kuvia varten, kun ei se olisi ollut todenmukaista.

Järjestyksessä tosin on puolensa, nimittäin huomaan hukanneeni yhden jos toisenkin tavaran, kun en enää ole aivan varma, missä tuon ei-niin-hallitun kaaoksen keskellä ne sijaitsevat. Aika ajoin paljastuukin kivoja ylläreitä, kun tongin askartelukamppeitani ja löydän jotain, minkä olemassaoloa en enää muistanut. Se toisaalta sopii hyvin ajatukseeni käyttää olemassa olevia tarvikkeita pois uusien ostamisen sijaan. En ole enää pitkään aikaan oikeastaan tarvinnut edes mitään, kun omasta työhuoneesta löytyy vaikka ja mitä pienen aarteenmetsästyksen jälkeen.

Ihan aina en kuitenkaan työpisteeni ääressä askarrellessa pysy, vaan välillä työtilan virkaa toimittaa suurehko keittiönpöytä ja kauniina kesäpäivinä myös terassi. Työhuone ja oma työpiste ovat silti minulle sellainen kiva tukikohta, oma pieni ”pyhättö”, josta löytyy kaikki tarvittava, järjestyksessä tai ei.

-Carita