Avainsana: työpiste

Kauan kaivattu työpöytä

Voitteko kuvitella: kahdeksan vuotta haaveilin omasta työpöydästä. Milloin eivät rahat riittäneet ja milloin oli tilasta kiinni, etten sellaista saanut. Nyt, monen vuoden hartaan odotuksen jälkeen minulla on vihdoin oma työpöytä. Sellainen, jonka äärestä en meinaa edes malttaa lähteä pois!

Pöytä on Ikean Hemnes-mallistoa ja se on mielestäni lähes täydellinen. Pitkään yritin metsästää vanhaa valkoista klaffilipastoa kuitenkaan siinä onnistumatta. Ja syy ei ollut tarjonnan puutteessa, vaan joko hinnassa tai pöydän mallissa. Suurin osa tarjolla olevista pöydistä nimittäin oli metrin leveitä ja niin iso pöytä ei vain mitenkään olisi tähän makuuhuoneen koloon mahtunut. En myöskään halunnut klaffilipastoa, jossa on alla laatikot, sillä ne ovat mielestäni hieman epäkäytännölliset.

Työpöydän ylätasolle olen koonnut kaikki vaaleat ja hempeän romanttiset kalenterini. Vasemmalla olevan laatikoston vierestä löytyy Mambin Happy Memory Keeping Rustic, jota olen ajatellut käyttää memory keepingiin, eli päiväkirjamaiseen muistojen keräämiseen. Heidin Korttipajan valikoimaa Mambin memory keeping -kalentereista voit käydä kurkaamassa täältä. Mintunvihreä classic-kokoinen Happy Planner sisältää vain muistiinpanosivuja ja se on minulla opiskelukäytössä. Seuraavana rivissä on Suvilta saatu ihana Webster’s Pagesin Color Crush Traveler’s Notebook värissä patent petal pink, mutta sille en ole vielä keksinyt järkevää käyttötarkoitusta. Klemmarikellarissa näytti olevan ainakin yksi A5-kokoinen samaa väriä oleva rengaskalenteri. Keskeltä löytyy hopeinen Ajaston Planner -muistikirja sekä kolme kappaletta Kustannusosakeyhtiö Otavan muistikirjoja, jotka on saatu yhteistyönä. Oikeassa reunassa on vielä aivan ihana Carpe Diemin Mint Vintage Floral kalenteri personal-koossa, jonka ostin Kalenterimanian kirppikseltä, sekä Happy Planner Mini Sweat, smile, repeat fitness-kalenteri, jonka sain ihanalta Janitalta.

Vasemmalla olevan laatikoston ostin joskus Bauhausista ja maalasin valkoiseksi. Se sisältää erilaisia tarvikkeita, kuten saksia ja liimaa sekä kohojauheita korttiaskarteluun. Sen yläpuolella olevaan läpinäkyvään Palaset-laatikostoon olen laittanut kaikki washiteippini. Laatikostoa saa esimerkiksi Suomalaisesta Kirjakaupasta. Oikeassa reunassa oleva Mujin laatikosto sisältää lähes kaikki useimmin käyttämäni kynät, eli Pigma Micronit, Mildlinerit ja sivellintussit.

Työpöydän alla olevaan kaappiin olen laittanut laatikoita ja ne sisältävät muun muassa tarroja, die cutseja, journaling-kortteja, leimasimia ja leimamusteita. Kaikki tarvikkeet on jaoteltu kätevästi pieniin laatikoihin tai läpinäkyviin uudelleensuljettaviin pusseihin, joista ne saa helposti esille ja taas takaisin piiloon. Kaappiin olen myös laittanut tummat ja kirkkaat kalenterini sekä kalenterien lisäsivut.

Uusi työpöytäni on ihana ja kooltaan täydellinen. Sen ääressä mahdun tekemään töitä tietokoneella, ja myös opiskelukirjat voi helposti levittää pöydälle. Työpöydän ääressä tekee mieli viettää aikaa, kun ylähylly on niin kauniisti koristeltu. Kaunis ympäristö myös auttaa minua jaksamaan ikävämpienkin koulujuttujen kanssa. Kuka olisi uskonut, että työpöytä voisi helpottaa elämääni näin paljon! Jos haluat nähdä tarkemmin, mitä työpöytäni pitää sisällään, voit käydä kurkkaamassa Kalenterimanian facebook-ryhmään tekemäni livevideon.

Blogissa työpisteensä ovat esitelleet ainakin Birgit, Inka, Milja ja Omziin. Lisäksi Kalenterimanian YouTube-kanavalta löytyy muutama työtilaesittely ja ryhmän puolella hakusanoilla työpiste, työtila ja työpöytä löytyy videoita sekä keskusteluja aiheesta ja löytyypä vielä Työtilat-kuvakansiokin.

Millainen on sinun unelmiesi työpöytä?

– Sini

Matkalla työpöytäihmisyyteen

En ole koskaan ollut työpöytäihmisiä. Tämä johtuu siitä, että kaikki omistamani työpöydät ovat poikkeuksetta toimineet kissojen makuualustana, tavaroiden dumppauspisteenä, lautasten kerääjänä tai muuten vain tavararöykkiönä. En ole koskaan omistanut kaunista, funktionaalista työtasoa, jonka ääressä voisin laittaa planneriani – piirrän useimmiten epäergonomisessa asennossa sohvalla, näin tuunasin aiemmin myös kalenterini sivuja. Jossain vaiheessa kuitenkin päätin roudata (keskellä yötä) omistamani ikivanhan työtason yksiöni sisälle, jotta saisin tavaroilleni lisää tilaa.

Taiteilijakäyttöön tarkoitetun, lasisen ”valopöytäosuuden” omaavan IKEA-roinan hyllymäinen lisäosa pysyi kuitenkin vielä vuoden parvekkeella ilman, että jaksoin sitä kiinnittää itse tasoon. Vähän aikaa saitten kuitenkin sain hirveän hingun laittaa tavarani oikeasti järjestykseen niin, että minulla olisi kerrankin elämässäni ”se oma nurkka”, jonka ääressä lisätä tarroja planneriini. Vaikka asun yksin, on tällainen puhtaasti näpertelyyn tarkoitettu tila jotenkin tosi miellyttävä idea. Oma pieni kalenterinurkka.

Kaatuvat tarrapinot, putoilevat kynät ja maalitahrat saivat siirtyä uuden tieltä. Koitin rakentaa pöydästä omannäköiseni, mutta samalla käytännöllisen. Lontoon maisema on vanhan peltisen keksipurkin kansi, ja jostain nurkkiini päätyneestä keraamisesta purkista löytyy sekalaisia kyniä, joita keräsin pöydältä yhteen paikkaan.

Työtason takaosa on magneettitaulu, johon lisäsin askartelulipastostani pienen nauhan, johon ripustelin kaikkea hauskaa pöydältäni. Ryhmäläiseltä ATC-vaihdossa saatu kaunis kortti, söpö kahvikuppiaiheinen die cut, magneetteja, kalenterikoru ja muuta hauskaa. Oikean reunan Slytherin-solmio on mulla (näin muka aikuiseksi ihmiseksi) naurettavan usein käytössä – nyt silläkin on oma, näyttävä ja kiva paikka, josta saan sen aina napattua halutessani mukaan. Magneettitaululta löytyvät lasikapussimagneetit on tehty itse kynsilakoilla koristelemalla.

Äidilläni turhina pyörineet pienet Aalto-maljakot saivat uuden elämän kynä- ja klipsipurkkeina. Kalenterien päälle en ole vielä onnistunut löytämään kätköistäni välihyllyjä, jotta saisin lisätilaa vielä niiden avulla plannereiden ylle. Kunhan paikallistan puuttuvat levyt, saan nyt hieman kyseenalaisessa läjässä olevat jutut siistimmin omille paikoilleen.

Toisesta reunasta löytyy ihanat Mermaid Markerit, sakset, täysin epäkäytännöllinen mutta sitäkin hauskempi haikynä ja liuta muistikirjoja. Tällaiset pienet ja turhat elementit saavat pöydästä vielä enemmän näköiseni, enkä tahdo että pöytäni olisi millään tapaa minimalistinen, yltiösiisti tai väritön. Pallerohaikynä sopii hyvin minulle.

Haluankin upottaa pöytäni ympärille paljon yksityiskohtia ja sellaisia asioita, joiden ympärillä luovuuteni pääsee hyvin valloilleen. Pastellililoja muistilappuja, spiraalisia klemmareita, Slytherin-kynä, sekä rasia josta löytyy musteita, sinettivahoja ja muita tarpeellisia juttuja. Päälle vielä mielestäni tosi rumat aurinkolasit, jotka vaan näyttävät hauskalta purkin päällä. Vielä kun keksisin, mihin saisin sijoitettua kaikki tarrat ja washit, niin pöytä olisi oikeasti toimiva ja järjestelmällinen ratkaisu.

Vaikka tarrani ja washini ovatkin vielä muovipusseissa lattialla, on mulla ja mun pinkillä ukulelella vihdoin oma askartelunurkkaus. Tämän ääressä on hieman helpompi tehdä livejä, kalenteriaukeamia ja muuta, kuin aiemman, alati uudesta reunasta romahtavan tavararöykkiön luota. Tämä on jonkinlainen alku – tai sitten vain esimakua seuraavan tavararöykkiön muodostumista edeltäneestä tilanteesta. Ehkä mustakin kuoriutuu vielä työpöytäihminen.

– Milja