Avainsana: uusi alku

Nuunan uusi elämä

Tämä kaunis muistikirja toimi alunperin päiväkirjana vuonna 2018. Aloitin tuolloin useamman päiväkirjan, mutta arvatenkin niiden käyttöikä oli kovin lyhyt. Noiden päiväkirjojen päätarkoitus oli saada purkukeino ajatuksille ja hälventää omaa illuusiota siitä, että parantumisen on tapahduttava heti. Voisin tuolle runotytölle sanoa, ettei parantumista voi vauhdittaa eikä uusi päiväkirja nopeuta sitä, jos edellinenkin on vielä aivan kesken. Tuolloin minulla oli suuri tarve aloittaa aina alusta – ikään kuin se olisi vienyt sairauteni mennessään ja näin lyhentänyt parantumisprosessia?

Tämä Nuuna ansaitsee uuden käyttötarkoituksen ja olenkin ottanut talteen tärkeimmät päiväkirjamerkinnät. Melko surutta revin muistikirjan käytetyt 50 sivua pois. Viimeiset sivut noista revityistä, sisälsivät yksittäisiä voimalauseita tai fonttien kokeiluja (kun uusi päiväkirja oli jo aloitettu ja eikä tälle enää muuta käyttöä ollut).

Revittyäni sivut irti, liimasin ensimmäiset sivut yhteen peittääkseni revittyjen sivujen jättämät jäljet. Ensimmäiselle sivulle liimasin niin sanotun kansikuvan ja sisällysluettelon, tai sen tapaisen listauksen, aloitin jo seuraavalle sivulle. Tein saman muistikirjan viimeisille sivuille, kun aiempi Nuunan uudelleen käyttöönottaminen ei ollut onnistunut itseäni miellyttävällä tavalla. Sivuja jäi lopulta karkeasti 100 käytettäväksi ja uskon sen riittävän hyvin tämän, ja miksei tulevankin vuoden, tarpeisiin.

Nuuna sai sisällökseen ”Innostukset ja villitykset 2021” listauksen, jota voin siis mahdollisesti jatkaa seuraavan vuoden listauksilla. Jotta sisältö ei olisi pelkkää listaa ja jäisi muutaman sivun jutuksi, on mukana myös lisätietoa ja käsitteitä avattuina. Tätä kirjoittaessani listalle ovat päätyneet kuun vaiheet sisältäen myös kivet ja kristallit, kasvit hoito-ohjeineen ja tunnusmerkkeineen, vesivärit sekä Harry Potter. Näistä uusimpia villityksiä itselleni ovat kasvit ja vesivärit, kun taas muut ovat olleet innoittajina jo pidemmän aikaa. Viime vuoden keväällä, näihin samoihin aikoihin, kiinnostuin viimeksi kuunkierrosta. Silloinen kuuvihko traveler’s notebookissa ei kuitenkaan saanut sisältöä kantaakseen kuin muutaman aukeaman verran.

Näistä innostuksista suurin on saanut luonnollisesti muistikirjasta eniten tilaa eli kasvit ja niiden hoito-ohjeet. Halusin, että voin lisätä myös uusia kodin kasveja helposti muistikirjaan, joten leikkasin sivuista niin sanotusti puolikkaat. Aion jättää vielä useamman sivun tyhjäksi (ja tulevaisuuden kasvien varalle) ennen vesiväreistä tai Harry Potterista kirjoittamista, jotta oma innostus muistikirjan kanssa työskentelyyn säilyisi mahdollisimman pitkään.

-Terhi

Aura ja aloittamisen vaikeus

Aura ja aloittamisen vaikeus. En nyt tarkoita Aura-juustoa, sillä sen kanssa minulla ei ole vaikeuksia, vaan puhun tuosta ihanasta Aura Notebookista. Jos olette nähneet sen, niin ymmärrätte minua. Jos ette ole nähneet sitä, niin pidätte minua varmaan ihan outona.

Olin Kalenterimania-ryhmässä lukenut paljon ihastuneita kirjoituksia kyseisestä muistikirjasta, mutta en oikein syttynyt ajatukselle hankkia sitä, ainakaan ihan heti. Kyselin siitä paljon ja katselin kuvia, mutta tuntui, että tuo ei taida olla minua varten. Niin luulin, kunnes koitti päivä, jolloin kohtasimme Akateemisessa Kirjakaupassa. Olimme mieheni kanssa ostoksilla, ja hän päätyi tekemään virheen, joita mies tietääkseni tekee hyvin harvoin. Olimme kirjakaupassa, hän antoi minulle luottokorttinsa ja sanoi, että mene ostoksille, hän istuu tässä alhaalla. No minähän tietty menin ja kun pääsin Akateemisen Kirjakaupan toiseen kerrokseen, näin sen melkein heti. Tuo oli ensikohtaaminen minun ja Auran kanssa. Silittelin, hypistelin ja selasin sivuja. Sitten se tapahtui. Minä ihastuin sen paperiin, väreihin ja kaikkeen mitä siinä on. Minun oli pakko saada se ja kuinka sattuikaan, kädessäni oli mieheni luottokortti eli Aura pääsi lähtemään kanssani kotiin.

Kotona avasin varovasti ostoksiani ja siellä se edelleen oli, ihana Aurani. Silittelin sitä ja tietysti minun piti ottaa muutamia kuviakin samalla. Laitoin sen hellästi työpöydälleni odottamaan, että ottaisin sen käyttöön. Kuinka oli mahdollista, se oli siinä myös seuraavan päivän ja seuraavan viikon sekä kuukauden. Mitä nyt? Ihana Aura oli pöydälläni ja en vain pystynyt ottamaan sitä käyttöön. Päivittäin silittelin ja selailin sitä, mutta en vain saanut kirjoitettua tai piirrettyä, tai oikeastaan mitään muutakaan. Aloin todella miettimään missä vika. Lukiessani Kalenterimania-ryhmässä ketjuja huomasin, että muillakin oli vähän vastaavanlaisia tuskailuja muistikirjojensa kanssa. Ryhmäläisten tuskailun syyksi selvisi Auran ihanuus – kun on oikein ihana tuote, niin sen aloittaminen on kovemman kynnyksen takana, koska pelko sen sotkemisesta on niin suuri. Kaikki mitä sinne kuvittaa tai kirjoittaa ei ole yhtä täydellistä kuin mielestäsi tuo muistikirja on. Aloin myös hyvin ymmärtämään kirjailijoiden ja taiteilijoiden valkoisen kankaan/ tyhjän paperin pelkoa. Mielessä miettii, että onko siinä mitään järkeä mitä siihen tekee tai piirtää.

Eräänä iltana otin itseäni niskasta kiinni ja potkaisin takamuksiini (näin kuvannollisesti.) Otin Auran eteeni ja aloin miettimään ensimmäiseksi helpointa tekemistä eli minkä kuvan laittaisin alkuun. Siitä oli ehkä helpoin aloittaa, koska olin vähän suunnitellut asiaa ja olin päättänyt, että leikkaan sen kuvan jostain. Minä pystyin siihen, sain aikaiseksi korkata Aurani. Siitä se sitten alkoi – minun ja Auran yhteinen matka päivä ja viikko kerrallaan. Nyt olen jo täydellisen rakastunut ja täydessä yhteisessä harmoniassa Aurani kanssa. Suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan Aura Notebookiin, mutta vaadin itselleni vastuuvapautta siitä mitä se saa aikaiseksi sinussa, kun kohtaatte.

-Sari