Avainsana: uusi harrastus

Kirje vuodelle 2024 – Janita V.

Hei 2024,

olen aiemmin ollut niitä ”New Year, New Me” -tyyppejä, jotka lupaavat aina vuoden alussa aloittaa jonkinlaisen elämäntapamuutoksen. Ostetaan jäsenyys kuntosalille, aloitetaan joulun herkuttelun jälkeen dieetti ja unohdetaan koko lupaus maaliskuuhun mennessä. Omalla kohdallani olen todennut, että on aivan turha tehdä minkäänlaisia lupauksia, kun en niitä kumminkaan pidä. Miksi tuhlata energiaa johonkin vain sen vuoksi, että uudenvuoden lupauksia kuuluu tehdä. Tuleeko paine uudistumiseen jostain ulkopuolelta? Media syöttää meille jatkuvasti uusia ideoita, joita aivomme imuroivat sisäänsä tietämättämme. Pysähtyessä miettimään saatat huomata, että juurisyy lupaukselle ei olekaan sinä itse vaan jokin ulkopuolinen tekijä. Oletko miettinyt, jos et tänä vuonna lupaisikaan mitään, ei paineita, ei turhia odotuksia.

Ei lupauksia vaan toiveita ja haaveita. Haluan tänä vuonna keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin. Toivon löytäväni jaksamista aloittaakseni ADHD-tutkimukset ja saavani Perjantaipäiväkirjoissani esille tuomani 99 muuta kanavaa jonkinlaiseen järjestykseen pääni sisällä. Toivon tämän auttavan myös siihen, että tulevaisuudessa minun on helpompi saada aloittamani työt tehdyksi. Toivon, että saan luettua kaikki #PorttolaLukee24 -haasteen 12 kirjaa vuoden loppuun mennessä. Toivon myös löytäväni uudelleen innon vesiväreillä maalaamiseen ja monipuolisempaan kalenteriaskarteluun.

Varovaisesti haaveilen uuden harrastuksen aloittamisesta tai vanhaan palaamisesta. Viime viikkoina mielessäni on käynyt ajatus siitä, että haluaisin aloittaa tanhun uudelleen. Samalla mietin osaanko enää mitään ja olenko liian vanha aloittamaan tanssia uudelleen. Mitä jos kehoni ei löydäkään rytmiä enää samalla tavalla kuin vuosia aiemmin. Työnantajan tarjoamaan savityöryhmään ilmoittautumisen missasin loppuvuodesta, mutta kenties yritän päästä mukaan nyt keväällä. Haaveilen myös pidennetyn viikonlopun reissusta Berliiniin tai Lontooseen keväällä puolisoni kanssa.

Ennen kaikkea toivon vuoden 2024 olevan hyvä, kun ei aseta rimaa liian korkealla on kaikki sen yli menevä vain plussaa.

-Janita V.

Taidelukkoa avaamassa

Liityin Kalenterimania n Facebook-ryhmään tammikuussa, mutta olen ollut tietämättäni kalenterimaanikko jo vuosia. Olen aina ennen vuoden vaihtumista käyttänyt varmasti tunteja erilaisia kalentereita tutkien ja miettien, mikä olisi sellainen kalenteri, jonka kanssa jaksaisi ja haluaisi elää koko vuoden ajan. Joskus päätös oli onnistunut, joskus ei.

Olin ehkä vuosi sitten huomannut Instagram-feediini ilmestyvän kuvia bujoista, ja se näytti kiinnostavalta, mutta vaikealta maailmalta, joka on tarkoitettu vain minua paremmille piirtäjille. Olen aina rakastanut piirtämistä, mutta samalla se on ollut minulle todella vaikeaa, koska pelkään epäonnistumista ja sitä, että kuvasta ei tule niin täydellistä kuin haluaisin. Sen vuoksi piirtäminen ja maalaaminen jäivät pois elämästäni vuosien ajaksi, kunnes viime vuonna aloin varovaisesti lähestyä taidetta uudelleen.

Loppujen lopuksi taidelukko on poistunut nyt jo siinä määrin, että aloitin tammikuussa ensimmäisen bullet journalini! Elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että minulla on todella paljon aikaa käsissäni, eikä paljoakaan ajan täytteeksi. Uuden harrastuksen löytyminen oli todella yllättävä ja ihana asia, ja lisäksi sain hankittua osan tarvikkeista Kalenterimanian kirppikseltä edullisesti. Bujoksi hankin Akateemisesta kirjakaupasta Nuunan L-koossa. Tässä vaiheessa en tosin tiennyt mitään erilaisista pistekirjoista, ja Nuunani valitsin täysin ulkonäön perusteella. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen valintaani! Sopivien kynien löytäminen oli aluksi hankalaa, mutta onneksi sain kaveriltani Saralta hyvät neuvot täydellisten kynien hankintaan. (Pigma Micron, Tombow Dual Brush, Muji
0.38)

Instagramista olen saanut todella paljon inspiraatiota bujooni, ja ilman sitä tuskin olisin jaksanut jatkaa näin pitkään (onko 2 kk nyt niin kovin pitkä aika, heh) vaan ideat olisivat loppuneet pian kesken. Aloitin pari päivää sitten myös oman bujo-Instagramini, vaikka omien piirrosten julkaiseminen olisi aiemmin ollut täysi kauhistus.

En varsinaisesti tiedä kutsuttaisiinko journaliani edes bujoksi, koska en ole ainakaan vielä ottanut käyttöön bullet journal -metodille tyypillisiä listoja ja avainsymboleja. Itselleni tärkeintä bullet journalissa on vapaus, luovuus sekä virheiden ja epätäydellisyyksien sietämisen opettelu. Ylläribonuksena harrastuksen mukana on vielä tullut yhteisö.

-bujonoora