Avainsana: värittäminen

Haaste: Mitä haluaisin vielä oppia?

Havahduin tällä viikolla siihen, että surffailin netin ihmeellisessä maailmassa ja eksyin tarroja vilkuilemaan. Aikani katseltuani mietin, että olisipa hieno juttu kun löytäisin tarroja, joissa olisi pärstän kuvia. Naamoja eri ilmeillä. Niitä voisi sitten viljellä sen mukaan miltä sinä päivänä tuntuu. Yllätyin itsekin. Siis naamoja? Niitä joilla on silmät ja suu? Niitä mitä olemme piirtäneet valtaosan elämästämme aina milloin mihinkin ja millä milloinkin. Ja nyt niiden pitäisi olla valmiina piirrettynä, leikattuna ja itseliimautuvina? Hei haloo. Siihen ralliin en lähde – pitää minunkin jotain vähän tehdä itse. Siispä piirtäminen ja kirjoituksieni kuvittaminen on se juttu minkä otin tähtäimeen tässä oppimishaasteessa.

Erityisen traagisen tästä tilanteesta tekee se, että olen ollut kuvataidekoulussa kuusi vuotta elämästäni. Pääsykokeissa Anna-Johanna ,9, oli luottavainen sillä tehtäväksi osoittautui auringonlaskun maalaaminen. ´Tämän mä osaan – mä pääsen niin sisään!` Ja Anna-Johanna pääsi. Kävi uskollisesti vuosikausia ja teki ties millaista teosta. Harrastukset alkaa ja ne myös loppuu kun elämäntilanteet muuttuu. Ihmettelen kuitenkin mihin se tekemisen palo hävisi. Into luoda ja kokeilla. Ylpeys siitä, että ´minä tein tämän – eikö oo hieno!´ Se oli joskus, mutta en tiedä missä se on nyt tämän 15 vuotta piilotellut. Saattoi käydä niin, että Anna-Johanna kasvoi aikuiseksi ja hänestä tuli perfektionisti, jonka tulee onnistua kaikessa ekalla yrittämällä ja jäljen tulee olla priimaa. Valitettavaa, mutta totta. Ei kuitenkaan lopullista – jos hän niin itse päättää. Näin hänen tulisi sanoa itselleen useimminkin.

Taide. Jos maalaat, piirrät, muotoilet tai veistät niin teet taidetta? Olet siis taiteellisesti lahjakas? Mitta-asteikkoa ei ole, koska työsi jälki on yksilöllinen ja kauneus on katsojan silmässä. Täytyy sanoa, että en ole koskaan kokenut olevani taiteellisesti lahjakas. Kaikki muut ovat, mutta en minä. Kuka sen on päättänyt? Minä, mutta miksi ihmeessä? Eikö voi tehdä ollenkaan jos ei koe itse olevansa taiteilija? Jos olenkin niin surkea piirtämään kuin kuvittelen niin eikö olisi hienoa kun tekemällä huomaisi, että se suunta todellakin on vain parempaan? Ajatus huvittaa minua. Vino pino vapaapäivänä tuhlattua paperia takassa, ettei kukaan näe, että antauduin tunteen vietäväksi ja aloin luomaan oikein olan takaa. Ja kaikesta siitä koetusta tunteenpalosta huolimatta siitä pilvestä ei tullut tarpeeksi pehmeän näköinen. Järjellä kun ajattelen niin osaan päättää, että alan toteuttaa hyväksi havaittua taktiikkaa: yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja tuli mitä tuli- mentaliteetilla mennään. Aion ottaa kynän käteen, vähän pensseliäkin ja katsoa mitä lähtee syntymään. Ehkä joskus kerron miten haasteen suorittaminen sujuu ja mitä olen matkan varrella huomannut.

Ihmettelen kuitenkin yhtä asiaa. Miten ihmisestä, joka rakastaa kaikkea kaunista ja esteettistä, tulee tällainen puusilmä? Sokea nimenomaan sille, mitä kaikkea oikeasti osaisi itse tehdä jos haluaisi tarpeeksi. Väitän, että siitä se on itselläni kiinni. Kun ei yritä niin ei voi epäonnistua. Epäonnistua missä? Vain itsehän minä tiedän millaisen tekeleestäni päässäni suunnittelin. Jos nyt aloitan niistä naamoista. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Päästä tulee suippo? Siinä tapauksessa piirrän sille suipon lakin – kyllä se pärjää. Niin pitäisi minunkin.

 

Luomisen iloa päiväänne!

-Anna-Johanna

 

 

Esittelyssä – Unika Art (Ajasto)

Tämän kalenterin katselu ja hypistely tuo mulle automaattisesti kesäisen fiiliksen pirteällä kannellaan. Ajastolta ilmestyi vuosi sitten uutuustuotteena värityskuvia sisältävä Unika Art -kalenteri, jota on päivitetty tälle vuodelle hieman – värityskuvien lisäksi kalenteri on saanut sivuilleen myös pistetehtäviä. Ajastolla oltiin ihania ja mulle lähetettiin tällainen testiin, jotta pääsen esittelemään tätä teille. Kiitos siitä!

Kalenterin ensimmäisiltä sivuilta löytyy henkilötietosivun lisäksi kattavat nimipäivälistaukset, sekä juhlapyhien päivämäärät. Näiden jälkeisiltä aukeamilta päästään vuosisuunnitelmasivuille, jotka kattavat päivät aina tämän vuoden heinäkuusta vuoden 2018 joulukuuhun asti. Rivivälit ovat suht kapeat näillä vuosisuunnitelmasivuilla, joten pienestä käsialasta tai ohuesta kynästä on varmasti etua.

 

 

Kalenterisivut ovat vaakatasoisia ja koko viikko maanantaista sunnuntaihin on sijoitettu aukeaman vasemmalle puolelle. Oikealta puolelta löytyy vaihtelevasti värityskuvia, tehtäväsivuja, sekä täysin tyhjiä sivuja vapaamuotoisempaa taiteilua varten. Kuviin on saatu mukavasti monipuolisuutta, sillä osa niistä on hyvinkin pikkutarkkaa värittelyä varten, kun taas osa sopii suureellisempaan väritystekniikkaan. Ehdottomasti siis moneen makuun sopivia kuvia!

Tehtäväsivun jälkeen kalenteriaukeamalta löytyy aina joko täysin blanco sivu, tai sitten symmetrisiin piirustuksiin erinomaisesti käyvä pohja. Esimerkiksi kolmioin jaettu, ja muuten tyhjäksi jätetty sivu sopii vaikkapa mandaloiden harjoitteluun. Apuviivat jeesaavat huomattavasti, kun pyritään tekemään toistuvaa kuviota.

 

 

Kalenterin loppuun on aakkosellisen nimipäiväluettelon, Suomen liputuspäivien ja muutamien muiden tietoiskujen lisäksi jätetty tilaa muistiinpanoille viivoitettujen sivujen muodossa. Lopusta löytyy myös muutaman sivullisen verran viikkosuunnitelmataulukoita, jotka ovat todella käytännölliset säännöllisen rytmin kirjaamiseen. Viimeiseltä sivulta löytyy vielä vuosiruudukko, joka on omasta mielestäni kalenterin yksi parhaista ominaisuuksista. Sivulle voi kirjata oikeastaan ihan mitä vain, ja selkeä ruudukko tekee kirjatun asian seuraamisesta helppoa esimerkiksi värikoodaamisen avulla.

 

Kaikenkaikkiaan tällainen taidepläjäyksenäkin toimiva kalenteri iskee muhun hyvin. Tykkään piirtää, ja heinäkuun lähestyessä aion varmasti tutustua tarkemmin myös värittämiseen. Kalenterin yleisilme on raikas, kierteet tekevät siitä helppokäyttöisen ja sitä on kevyt kantaa mukana. Näkisin tämän kivana lisänä etenkin kesän reissuihin, sillä pieni puuhastelu vaikkapa junamatkan aikana ei koskaan ole pahitteeksi. Tässä on sivut myös aavistuksen paksummat kuin Ajastolla yleensä, joka on tosi jees. Omasta mielestäni paksuutta voisi kuitenkin olla vieläkin lisää, jotta värittelyä pääsisi tekemään entistä useammilla välineillä ilman pelkoa läpivuodoista. Tykkään myös vapaamuotoisemmasta koristelutavasta, joten ahtaanpuoleiset rivivälit viikkosivuilla rajoittavat vähän kalenterin potentiaalia, ja ne olisi voitu jättää mielestäni kokonaan pois.

 

Tällainen taidepainotteisempi kalenteri on kivan erilainen, ja suosittelenkin tähän tutustumista ilomielin, mikäli kaipaat helposti lähestyttävää pientä puuhailua kalenterimaniaasi!

 

-Milja