Avainsana: versafine

Pirittan ATC-kortteilu

Hurahdin ATC-korttien maailmaan viime syksynä. Olin jo pitkään ihastellut muiden ihania kortteja ja kivoja vaihtoja ennen kuin vihdoin uskaltauduin osallistumaan vaihtorinkiin. Korttien askartelu on rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. Mahdollisuuksia on rajattomasti ja kun saa jonkun idean niin lopputulos syntyykin jo melkein kuin itsestään. Askartelun ja sen tuoman hyvän mielen lisäksi on kiva ilahduttaa vaihtopariaan kauniilla korteilla sekä saada niitä itse. Vaihdossa saamiani kortteja säilytän mapissa, keräilykorteille tarkoitetuissa muovitaskuissa.

Tällä kertaa dokumentoin hieman yhden ATC-korttisarjani tekovaiheita. Kun kotona on monta pientä, uteliasta ja kerkeäväistä lasta, niin askartelupaikkana toimii milloin lipaston päällinen, milloin kirjahylly tai jokin muu vastaava. Tällä kertaa paikaksi valikoitui pesukoneen päällinen. Aloitin korttien teon värjäämällä tavallista valkoista tulostuspaperia erään tämän blogin postauksen inspiroimana. Suihkutin sumutinpullolla paperin vedellä märäksi ja sen jälkeen kauttaaltaan sinisellä Lindy’s Starburst Spray -nimisellä suihkeella. Suihkeessa on mukana helmiäishohtoa. Tämän jälkeen ripottelin merisuolaa paperin päälle. Such a sweet little diamonds!

Kuivumista odotellessa valikoin korttien päätähdet eräästä lempileikekuvakirjastani.

Samalla mittasin ja leikkelin korttien pohjat valmiiksi. ATC-korteissa erityisen mukavaa on myös se, että pohjiin voi hyödyntää kaikkea jo kotoa löytyvää, nämä leikkelin muropaketista. Taakse liimasin vielä valkoista paperia, jotta kortteihin kirjoittamani tekstit näkyvät selvemmin.

Värjätyn paperin kuivuttua se pääsi korttien taustaksi. Enimmät irtonaiset merisuolat rapsuttelin pinnasta pois. Korttiin jäi kivan näköistä ja tuntuista tekstuuria. Suihkautin vielä hieman pinkkiä Starburst sprayta ja sen kuivuttua painelin liilalla akryylimaalilla ja juuttikankaan palalla efektiläiskiä sinne tänne. Mustat kehykset painoin Versafinen leimatyynyllä.

Mementon sinisellä leimavärillä ja ratasleimoilla tein lisää koristetta taustaan.

Lopuksi diecutsit, tekstitarrat ja helmiä. Ja valmis! Jätin kukat kuitenkin laittamatta, ne eivät mielestäni sopineet enää. Vähän erilaiset tuli mitä suunnitelmissani oli, mutta oikeastaan jopa paremmat! Olen oikein tyytyväinen. Tämä myöskin on ATC-askartelussa parasta, suunnittelet huolella kaiken päässäsi ja lopputulos on usein ihan erilainen mutta yleensä vain positiivisella tavalla.

Nämä kortit löysivät uuden kodin ATC-harrastukseen painottuvasta Facebook-ryhmästä.

Luovaa syksyä kaikille!
Terveisin: Piritta

Kalenterille suojakannet Distress Oxideilla ja Mini-Inkeillä

Sain keväällä uuden ihanan Nuuna-kalenterin ja olin päättänyt tehdä sille uudet kannet. Kalenteri kulkisi mukana laukussa päivittäin, joten kannet suojaisivat painaumilta ja kolhuilta ja olisivat omannäköiset. Lisäksi suojakansilla saisi vaihdeltua kivasti kalenterin ilmettä, sillä niitä ei ole liimattu kiinni. Vain kevyesti teipattu sisäpuolelta.

Selailin internetiä ja etsin ideoita. Katsoin lukuisia ohjevideoita erilaisista diy-kansista ja kiinnostavia toteutuksia oli lukuisia. Lopulta löysin tieni eräälle askartelukanavalle ja näin mielenkiintoisen ohjeen. En yhtään muista sitä kanavaa, jossa tämäntapaiset kannet tehtiin, mutta ihanan helpon idean nappasin muistiin. Idea on vähän sama, kuin koulukirjan päällystäminen itsetehdyillä paperikansilla.

Kuvassa on suurin piirtein kaikki välineet, joita näiden kansien tekoon käytin, mutta toki tässäkin mielikuvitus on vain rajana:

  • tapetin pala
  • mustetyynyjä (Distress Oxide ja Mini-ink)
  • valkoista gessoa
  • sabluuna
  • tarroja ja leimoja koristeluun
  • soft matte -geeliä
  • leveä pensseli ja kapea pensseli

Pohjaksi valitsin palan vahvaa tapettia, mutta yhtä hyvin vahva paperi käy myös, joka kestää musteita. Mustetyynyjä käytin raitojen tekoon. Minulta löytyi ennestään Distress Oxideja ja Inkkejä sekä Versafinen musta mustetyyny. Levitin kalenterin auki paperin päälle ja mittasin reilut kääntövarat. Tein kevyet taitokset jo tässä vaiheessa, että erotin mihin kohtaan kannet lopulta asettuivat. Mikäli pohjana on tapetti kannattaa työstöpuoleksi valita se karheampi puoli, johon liisteri levitettäisiin. Kuviopuoltakin varmasti voisi käyttää, mutta itselläni ei ole siitä kokemusta, miten muste siihen tarttuu ja pysyy.

Pohjan värin tein niin, että avasin mustetyynyn kannen ja aloin vain vetämään pitkää raitaa paperiin mustetyynyllä. Raitoja ja kuvioitahan voi tehdä oman mielen mukaan, mutta itse tein kolmella eri sävyllä pitkiä suoria vetoja vuorotellen. Tapetin puolivälissä halusin vaihtaa sävyjä ja tehdä takakannesta hiukan erilaisen kuin etukannesta. Mustetyynyä vedin pari-kolme kertaa samasta kohtaa, että sain intensiivisemmän sävyn. Sitten annoin työn hetken aikaa kuivahtaa.

Tämän jälkeen otin kukallisen sabluunan ja töpöttelin hiukan vihertävällä musteella kuvioita paperiin. Musteen kuivahdettua tein samoihin kohtiin ja samalla sabluunalla kuvioita valkoista gessoa käyttäen. Gesson tilalla voisi yhtä hyvin käyttää esim. ohuelti vaaleaa akryylimaalia tai tekstuuripastaa.

Lopuksi liimasin mustat mandalan muotoiset tarrat ja leimasin mustalla musteella pari sudenkorentoa sekä perhosta. Kullatut pienet yksityiskohdat tein sellaisella todella ohuella kultapaperilla, joka on alun perin kynsien koristeluun tarkoitettua. Laitoin hiukan liimaa kanteen ja painelin kultapaperia siihen. Kultapaperi hajoaa todella herkästi ja sitä liimaantuu ehkä enemmän sormiin mitä itse työhön, ellei käytä jotakin apuvälinettä. Tähän luultavasti sopisi yhtä hyvin kullan tai helmiäisen hohtoinen maalitippakin, mutta minulla ei ollut sellaista. Tein kannen toisen puolen kuviot ylösalaisin, jotta voin halutessani käyttää sitä etukantena. Näistä kansista tuli käännettävä malli.

Ihan lopuksi sivelin leveällä pensselillä kerroksen Soft matte -geeliä koko työn päälle ja annoin kuivua seuraavaan päivään. Tämä ei välttämättä ole pakollista, mutta ajattelin geelipinnan suojaavan kansia vielä enemmän kolhuilta ja hylkivän likaa, sillä kalenteri kulkee arkena mukana kassissa. Soft matte -geeli tekee kuivuttuaan hiukan nahkean, kumimaisen pinnan kansiin. Itseäni se ei haittaa, mutta luultavasti jättäisin tämän tekemättä, mikäli kalenteri tulisi vain pöydälle kotikäyttöön.

Kun kannet olivat kokonaan kuivuneet, taittelin ne kalenterin päälle siten, että ylä- ja alareunat taittelin ensin ja kalenterin asettelin vasta siihen päälle. Sitten ylimenevät sivuosuudet taittelin siististi kansien sisäpuolelle. Sisäpuolelle laitoin washiteipistä palat pitämään kannet aloillaan. Vaihtoehtoisesti nämä suojakannet voisi liimata kiinni alkuperäisiin kansiin, mutta itse en halunnut niin lopullista ratkaisua tehdä.

Nuuna-kalenteri on kulkenut nyt viikon verran mukana opinnoissani ja uudet suojakannet ovat toimineet oikein hyvin. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen!

-Katja