Avainsana: vertaistuki

Viisi neuvoa itselleni ensi vuoteen

Tätä vuotta on enää jäljellä pari hassua kuukautta, joten on aika vähitellen kääntää katseet kohti ensi vuotta. Aloin pohtia, millaisia asioita toivoisin harrastuksen osalta ensi vuonna ja mitä taas haluaisin jättää taakseni. Niinpä päätin antaa itselleni viisi neuvoa vuoteen 2024, jotta kalenteriharrastus olisi jatkossakin minulle ennen kaikkea voimavara kiireisen arjen keskellä ja turhat paineet voisi jättää romukoppaan.

1. Älä vertaile
Jokainen meistä tekee tätä itseään varten, ei muita. Lisäksi kaikilla meillä on oma tapamme ilmaista luovuutta eikä mikään tapa ole ainut oikea. Inspiraation hakeminen muista on yksi siisteimmistä jutuista mitä tiedän, mutta kovin helposti se inspiraatio muuttuu negatiiviksi ajatuksiksi ja löydän itseni pohtimasta, miksi joku muu aina osaa jonkun asian paremmin tai miksi en ole yhtä lahjakas. Siispä ensi vuonna aion yrittää jättää turhan vertailun pois ja keskittyä vain siihen inspiraatiopuoleen.

2. Ota itsellesi aikaa harrastuksen parissa
Ajanpuute on varmasti yksi isoimmista haasteista, joita koen tällä hetkellä tämän ja oikeastaan monen muunkin harrastuksen kohdalla. Niinpä aion ensi vuonna oikeasti pitää huolen siitä, että järjestän itselleni aikaa tehdä luovia juttuja ja aikaa oikeasti pysähtyä niiden äärelle. Kiireen tuntu on omiaan tappamaan luovuuden, joten siitä on päästävä.

3. Arvosta omia tekemisiäsi
Perfektionistina sitä näkee yleensä vain sen, mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tai mikä jäi tekemättä. Sen sijaan, että jatkossa keskittyisin niin voimakkaasti murehtimaan epäonnistumista tai tekemättä jääneitä asioita, aion yrittää nähdä paremmin sen, mitä olen saanut aikaan ja ennen kaikkea olla ylpeä siitä, oli kyse sitten valmistarroilla nopeasti kyhätystä viikkoaukeamasta tai vesivärimaalauksesta, jonka lopputulos ei ihan ollut sitä mitä kuvittelin. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii itse prosessista ja saa siitä voimaa ja energiaa.

4. On ihan ok välillä vain antaa olla
Toinen perfektionistin ongelma ovat itselle asetetut odotukset, jotka eivät aina kohtaa muun elämän kanssa. Minulla on taipumusta suorittaa aivan kaikkea ja se pätee siis myös kalenterin koristeluun ja täyttämiseen. Koen äärimmäisen huonoa omatuntoa viikkoaukeamista, joita ei ole tehty. Hyvin pian asiat, joiden pitäisi tuottaa iloa ja olla kivoja, ovatkin vain lisää kohtia loputtomaan velvollisuuksien listaan. Elämä ei kuitenkaan aina kulje samoja ratoja. Joskus sitä on niin kiireinen tai väsynyt, ettei kalenterin tekeminen ole ensimmäisenä mielessä. Ja niinä hetkinä aion jatkossa yrittää olla itseäni kohtaan armollisempi. Kesken jäänyt kalenteri ei määritä minua kokonaisvaltaisesti epäonnistuneeksi ihmiseksi, se on vain elämää.

5. Muista pitää hauskaa
Tämä kohta ehkä summaa hyvin kaikki ylläolevat eli puhutaan paluusta perusasioiden äärelle. Miksi olen alunperin hurahtanut tähän harrastukseen? Siksi, että se on ollut minun mielestäni kivaa ja nautin siitä. Se on antanut minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni. Hauskuuteen liittyy myös olennaisesti se, että meillä on kasassa aivan mahtava harrastusyhteisö. Yhteisö, joka ymmärtää ja tukee ja joka osaa myös pitää hauskaa ja hassutella. Ensi vuonna aionkin siis nauraa ja hassutella enemmän, löytää iloa niistä kuuluisista pienistä asioista ja myös jakaa niitä teidän muiden kanssa.

Näillä eväillä kohti ensi vuotta,
Carita

Lukemisen aloittamisen vaikeudesta

En ole oikeastaan koskaan pitänyt lukemisesta, vaikka kirjoja hyllystäni löytyykin. Osa syy varmasti on lukihäiriössäni, jota ei kuitenkaan koskaan ole sen tarkemmin todettu. Jo ensimmäiseltä luokalta muistan Aapisen, johon opettaja oli kynällään tehnyt merkintöjä ’Janita lukee vain tämän’, kun muut luokkalaiset lukivat sujuvasti koko kappaleen. Muistan monet kirja-arvostelut, jotka sain tehdyksi vain, koska lopulta äiti joutui lukemaan kirjan minulle. Takakannen perusteella tehty arvostelu tai esitelmä kirjasta kun ei mennyt opettajalle läpi kuin sen kerran.

Tammikuun alussa olin iloinen saadessani ensimmäisen äänikirjan kuunneltua ja sen myötä merkinnän kalenterin takana olevaan seurantaan. Ilokseni kirja sopi myös ystäväporukan lukuhaasteeseen. Tunsin valtavaa ylpeyttä, joka kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Jo heti seuraava äänikirja jäi kesken, kun mahdollisuutta sen loppuun kuuntelemiseen heti kerralla ei ollut. Samoin seuraava ja sitä seuraava. Syntyi jumi, joka on jatkunut yli kuukauden. Äänikirjapalvelussa vaihtoehtoja tuntui olevan liikaa mistä valita, enkä osannut tarttua mihinkään. Tein lopulta radikaalin ratkaisun ja peruin koko palvelun tilaamisen.

Olen ihminen, joka innostuu asioista täysillä, mutta samaan aikaan innostus myös katoaa yhtä nopeasti. Näin tapahtuu lukemisen kanssa. Aloitan uuden kirjan lukemisen ahmien ja sillä ajatuksella, että se on luettava heti loppuun. Jos kirja jää kesken, saan hyvin harvoin aikaiseksi palata siihen takaisin. Kirjahyllystäni löytyy lukuisia kesken jääneitä tarinoita, jotka olen lukenut puoliväliin ja unohtanut. Ne harvat kerrat, kun luen jotain, palaan tuttuihin tarinoihin, jotka olen jo kerran saanut loppuun.

Uskon, että ryhmästä löytyy myös muita erilaisten lukuvaikeuksien kanssa kamppailevia. Vertaistuella minkä tahansa ongelman tullessa eteen on usein helpompi saada se ratkaistua. Haluankin siis kysyä, miten sinä olet päässyt yli lukujumista tai aloittamisen vaikeudesta?

Bisous Janita V.