Sanahaaste – Janita R.

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu osana Metsän Aika yhteistyötä.

Täällä se on taas, nimittäin meidän ylläpidon torstaihaaste. Tällä kertaa saitte valita meille sanoja joilla haaste tuli toteuttaa. Muiden haastepostaukset löytyvät täältä. Mulla oli ihan jo visio että etsisin jotain upeita lehtileikkeitä tätä haastetta varten, mutta makusteltuani haastesanoja yrtti, hymy, aalto ja piilossa hetkisen lähtikin toteutus kulkeutumaan ihan toiseen suuntaan. Homma lähti oikeastaan siitä yrtti-sanasta, koska en löytänyt aiheeseen sopivaa tarraa. Mä sitten otin ja piirsin jotain ruukussa kasvavaa ruohosipulia muistuttavaa ja tein siitä leikekuvan.

Osana näitä haasteita koetan myös löytää aina jotain mitä en joko ole kokeillut lainkaan, tai on pidempi aika kun olen käyttänyt jotain tekniikkaa koristelussa. Tällä kertaa tämä tarkoitti sitä, että aioin ensin tehdä vain taustoja vesiväreillä, mutta syystä tai toisesta (syytän meidän mahtavaa doodle-haastetta ja teitä jotka aina piirrätte kaikkea upeaa ryhmään!) tartuinkin vesiliukoisiin puuväreihini. Koska olin jo ehtinyt piirrellä ne ruohosipulit niin multa nyt sitten irtosi joku itsesuojeluvaisto kun ajattelin voivani piirtää aallon. Ei se nyt ihan niin mennyt kuin ajattelin, mutta hetken väriteltyäni olin taustan osana kehitelmääni tyytyväinen. Mutta voi että, ei se helppokaan piirros helppo ole kun ei juuri ole piirtänyt kymmeneen vuoteen!

Hymyn kohdalla jouduin jo oikeasti hakemaan ne tarratkin esille, Muistin että olin saanut postia ja siinä yhteydessä valtavan veikeitä eläintarroja jotka saa mut hymyilemään joka kerta. Niistä nappasin sen ehkä vekkuleimman vappuaaton tarraksi. Lisäksi lisäsin filmiwashia, joka saa mut myös hymyilemään mutta varsin eri syistä. Se on meinaan jo itsessään ihana nostalgiapläjäys – ja kävi tähän vahinko-rantateemaan paremmin kuin ajattelin. 

Toiselle sivulle pohdin pitkään miten toteuttaisin piilossa olon niin, ettei se olisi liian irrallinen. Lopulta päädyin jatkamaan rantateemaa ja lisäsin sivulle piiloutuvan tai piilossa olevan ravun ja kiviä. Oli ihan hauskaa toteuttaa haastepostaus aukeamana niin että operoin oikeastaan koko ajan sen oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Millä sä oot itseäsi viimeksi haastanut? Aiotko lähteä tekemään omaa versiotasi sanahaasteesta?

-Janita R.

Plan with kolmevuotias

Helou helou helou! Ryhmässä jo yhden kuvan tämän aukeaman aloitusvaiheesta julkaisinkin, ja täältä pesee lisää tuunaustodistusaineisto-kuvia postauksen kera. Huhtikuun alkupuolelta löytyi siis taannoin kalenteristani tyhjä viikkoaukeama, jonka annoin lapseni (liki) vapain käsin tuunata. Tarvittiin kuulemma kyniä, tarroja ja pitkiä tarroja, joten niitä kaivelin esille. Pitkien tarrojen oletin tarkoittavan washiteippejä, ja ainakin ne tuntuivat tarvikkeina taiteilijalle kelpaavan.

Alkuun oli selkeästi tärkeää aloittaa kynillä. Pohjakerrokseksi ensimmäinen sivu saikin koristeeksi muotokuvat meidän perheemme jäsenistä. Myöhemmin kaikki 3 hahmoa kyllä peittyivät liki kokonaan washin, eli siis ”laastarin”, alle. Missä lie suuronnettomuudessa olivat raukat olleet…

Washia ja kynäilyä lisäiltiinkin seuraavaksi vuorotellen sivuille, kunnes oli aika viimeistellä sivut tarroilla. Kunniapaikalle pääsi lapsen lääkäristä palkinnoksi saamista tarroista toinen, ja kieltämättä hieman meinasin liikuttua kun noin suuri aarre luovutettiinkin äidin kalenterin koristeeksi.

Tarkkaa oli se, että pilvi- ja aurinkotarrat menivät ehdottomasti yläreunaan. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos yhtäkkiä pilvenhattarainen keikkuisi maantasossa, jestas sentään! Koristelumestari olisi halunnut palavasti saada aukeamalle norsu-tarran, mutta valitettavasti allekirjoittaneen jemmoista ei sellaista löytynyt. Päädyimme lopulta kuitenkin sovussa kompromissiin eläintarrasta ja orava kelpasi.

Tälläisissä lennokkaan runsaissa tunnelmissa siis elin kalenterin kanssa viime kuun alussa. Yllättävänkin paljon jäi vielä kirjoitustilaakin – ainakin työvuorot mahduin merkitsemään!

-Inka