Niin siinä vaan kävi, että Facebook-ryhmässä valloillaan oleva joulubujo-intoilu sai minutkin sekoamaan päästäni. Huomasin eksyväni yhä useammin selaamaan bullet journal -kansiota ja Pinterestiä. Nopeasti huomasin ”tarvitsevani” joulubujon itselleni kaikilla herkuilla, eikä tietenkään kotona valmiiksi olevista muistikirjoista mikään kelvannut. Lopulta tilasin itselleni Chic Companyltä Artebenen A6 kokoisen Black & Gold muistikirjan. Sen roiskeinen kansi ja kullattu selkämys veivät välittömästi sydämeni.
Pidän bujoa täysin vapaana alustana toteuttaa itseäni. Ylipäätään bujoilussa minua eniten kiehtoo rajaton vapaus sen toteuttamisessa. Ymmärtäessäni, ettei ole oikeata tai väärää tapaa, päätin unohtaa kaikki säännöt ja aiemmin näkemäni. Hautasin ajatukset avainsivusta ja asioiden tarkasta jaottelusta. Se ei tuntunut missään kohtaa omalta. En ole millään muotoa järjestelmällinen ihminen, eikä silloin bujonikaan tarvitse olla sitä. Joku viisas sanoikin, ettei järjestystä hirveästi tarvitse miettiä: sen kuin ottaa vaan seuraavan tyhjän sivun.
Avasin tyhjän pisteaukeaman puolivälistä muistikirjaa. Ensimmäiset tekemäni sivut revin pois, koska sisälläni asuva itseään ruoskiva perfektionisti ei ollut niihin tyytyväinen. Vähitellen opin olemaan itselleni armollisempi ja hyväksymään myös ne vähemmän omaa silmää miellyttävät aukeamat. Bujoillessa saan toteuttaa ne villeimmät ideani joita en koskaan kalenterissani tekisi. Haluan bujon olevan minulle tärkeitä asioita varten. Olipa ne sanoja minulle merkittävistä biiseistä, joululahjalista tai hyväksi todettu resepti, kaikki mahtuvat samoihin kansiin.
Olen vielä pysytellyt melko turvallisissa materiaaleissa bujoilessa. Teippitarhalta aiemmin ostamani washit ovat olleet kovassa käytössä.
Innostuminen bujoilusta herätti minussa pitkään nukuksissa olleen palon piirtämiseen. Olin lapsena värityskirjojen suuri ystävä ja tykkäsin pirtää mallista asioita. Nyt bujossani pääseen toteuttamaan myös tätä puolta itsestäni. Löysin siis myös viimein käyttöä aiemmin ostamilleni Tombow sivellintusseille joita saa esimerkiksi Vihkokaupasta.
Kokeilemalla itselleen epämiellyttäviä asioita voikin huomata pitävänsä niistä.
Olkaa rohkeita!
xoxo Nanna
Aiemmin bujoilun säännöttömyydestä on kirjoittanut ihana voimanainen Aino.
Voin samaistua kirjoitukseen. Itsekin olen vielä keltanokka bujoilussa ja sen oikean vihkon, joka olisi omaan silmään se paras, löytäminen oli haastavaa. 3 kertaa aloitin bujoilun ja se kolmaskerta todensanoin löytyi se oman näköinen vihko.
Itse bujoilu oli minulle ollut tuntematon alue ja yksi kaunis päivä kaverini alkoi puhumaan bujoilusta. Sit aloin kiinnostumaan ja homma tarttui matkaan. Nyt olemme yhdessä kaverini kanssa jakaneet ideoita ja kuvia bujoista sekä hän antoi minulle materiaaleja, kun hänellä oli niitä ylimääräusenä.
Tässä harrastuksessa olen monesti saanut huomata, että se mikä joskus tuntui vieraalta itselle onkin saattanut myöhemmin herättää kiinnostuksen. Näin kävi minulla bujoilun suhteen, vaikka pysyttelen edellee hyvin pienessä. Mutta mukava kuulla, että kohtalontovereita siis löytyy muitakin.