Kalenterimania

Moikkamoi! Katsastetaan tänään erittäin helppo tee-se-itse-idea – kulmakirjanmerkin eli ”page cornerin” taiteilu. Tähän ei tarvitse edes liimaa, käytännössä riittää paperi ja sakset. Riippuen siitä miten pitkälle kirjanmerkin koristelun haluaa viedä, tähän voi myös hyödyntää kaikkea paperiaskarteluun käytettävää materiaalia ja kierrättää vanhoja paperien rippeitä.

Kulmakirjanmerkki on paitsi käytännöllinen, myös helppo tapa koristella kalenteria tai bujoa.

Alkuun pääsee pelkällä neliönmuotoisella paperilla tai kartonkipalalla. Kokeilin tässä kahta eri kokoa, eli toinen paperi on leikattu 10 x 10 cm kokoon, ja isomman mitat ovat 12 x 12 cm. Isompia tai pienempiäkin voi käyttää, nämä koot sattuu sopimaan omaan kalenteriin hyvin. Paksu kartonki voi olla aika vaikea taitella, joten kevyemmän kartongin käyttö helpottaa tekemistä.

1. Leikkasin ruskean paperin neliön muotoon. Vihreä paperi oli neliönmuotoisesta paperikosta, joten sitä ei tarvinnut erikseen trimmata. Molemmat ovat aika paksua paperia, eivät kuitenkaan sentään ihan kartonkia.

2. Ensin taitetaan paperi kahtia niin että muodostuu kolmio. Taitekohta on merkitty kuvaan katkoviivalla. Muista, että jos käytät kaksipuoleista paperia, sisäpuolelle jää se kuvio, jota et halua näkyviin. Tässä esimerkissä jätin valkoisen puolen ”sisäpinnaksi”.

3. Seuraava vaihe on kuvin ja sanoin hieman kinkkinen selittää! Ota kolmio eteesi niin että pisin sivu on itseäsi kohti. Kolmion ollessa tässä muodossa taita (viivotin merkkaa kuvassa keskikohtaa) molemmilta puolilta kulmat sisäänpäin (punaiset katkoviivat tulevat siis taitekohdiksi) keskikohtaan.

Tuloksena on tämän näköinen viritys, joka sitten avataan kokonaan takaisin auki neliöksi. (4.)

5. Kun olet avannut paperin takaisin alkuperäiseen neliön muotoonsa, etsi ne kohdat, joissa ei ole vielä taitoksia (kuvassa punainen katkoviiva). Näistä kohdista neliön vastakkaiset kulmat käännetään sisäänpäin.

Tuloksena pitäisi olla allaolevan kuvan näköinen taittelu. Tästä taitetaan laidat yhteen sisäänpäin (6.).

Jos projektisi näyttää nyt tältä, olet tehnyt oikeat taittelut! (7.)

8. Loppu häämöttää jo! Seuraavaksi taitetaan taas kulmat ylös keskelle.

Paperista olisi nyt pitänyt muodostua ”tasku”, jonne ylämääräiset siivekkeet voi ujuttaa sisään!

Homma on taittelun osalta valmis!

Nyt päästään luovaan osioon. Tätä kirjanmerkkiähän voi siis ihan hyvin käyttää näin. Se pysyy kasassa ilman liimaa ja toimii niin pienenä kulmataskuna kuin sivujen erottelijanakin. Sen sisään mahtuu useita sivuja kerralla. Mutta jos olet himotuunailija niinkuin allekirjoittanut, tätä kirjanmerkkiä voi hioa vielä eteenpäin.

Yksi vaihtoehto: Pari tarraa ja vähän washia:

Tein vielä esimerkkejä varten pari muuta kirjanmerkkiä erilaisin koristeluin. Tästä ruskeasta tuli myös aivan ihana. Tarrojen asettelulla voi myös vaikuttaa siihen missä kohtaa sivua merkki näyttää hyvältä – sivun ala- vai yläkulmassa:

Ja jos olet mahdollisesti todella luova ja junkkis-jutut ovat sydäntä lähellä, tätä voi koristella vaikka kuinka muhkuksi! Alkutilanne oli tällainen aika paksusta kartongista tehty kirjanmerkki ja kasa paperien rippeitä ja muuta materiaalia.

Liimasin taskun sisäpinnalle muutamia papereita jotta ne ”rönsyilivät” yli laidan, lisäsin tarroja (tyttötarra vaihtui kukkiin lopulta), ja tästä tuli kyllä todella kaunis koriste kalenterin väliin!

Kulmakirjanmerkki toimii sivun alalaidassa ollessaan myös hyvin pienenä taskuna journaling cardeille, pienille tarra-arkeille tai muille lappusille. Näitä voi lähettää helposti postin mukana vaihdoissa tai muun happy mailin kanssa, ja vaikka vaihtaa kalenterikavereiden kesken!

Toivottavasti tästä ohjeesta on apua. Kirjanmerkeillä on helppo tuoda vaikka vuodenaikojen tai muun teeman mukaista koristelua kalenteriin vähällä vaivalla. Itse olen käyttänyt niitä todella paljon kalenterin jaottelemiseen eri osiin. Ne ovat kevyitä, nopeita siirtää ja pysyvät hyvin paikallaan.

Jos päädyt tekemään kirjanmerkkejä, olisi mahtavaa nähdä niistä kuvia vaikka Kalenterimanian Facebook-ryhmässä.

Ihanaa talven odotusta ja nähdään ryhmän puolella! <3

Luovin terkuin, Emmi

Minulla oli jo pitkään ollut tunne, että minulla ei ole mitään ideoita kalenterin tekoon. Sen myötä oli kadonnut motivaatiokin. Katselin kyllä paljon toisten tekemiä aukeamia Facebookissa ja itsekin halusin tehdä, mutta sitten tuli tunne, että en osaa, en jaksa, en pysty. Aina löytyi joku syy, että miksen voinut tehdä. Stressasin siitä, että kalenteriin jäi tyhjiä sivuja, olin merkinnyt sinne ainoastaan työvuorot, jos niitäkään. Kaiken tämän lisäksi, kun joskus sain jotain aikaiseksi kalenteriin, niin jos joku kehui sivujani, en pystynyt ottamaan palautetta vastaan. Tuli välittömästi sellainen olo, että nyt vaan yritetään minua jotenkin tsempata, vaikka ei tuo oikeasti tarkoita mitä sanoo, vaan oikeasti minun tekeleeni ovat ihan rumia ja surkeita.

Jotenkin tästä tunteesta oli päästävä eroon, koska askartelu ja kaikenlainen tuunaaminen on niin iso osa minua, että en halunnut antaa tuolle tunteelle nyt valtaa. Minun oli vaan pakko alkaa luottamaan itseeni ja uskottava myös muita. Jos joku kehuu jotain kalenterin sivuani hienoksi, miksi pitää heti ajatella jotain negatiivista. Tästä lähtien olen ylpeä kalenteristani ja sen sivuista! Ja jos joku joskus kehuu kalenteria, ennemminkin voin alkaa vähätellä tekelettäni, että tämä nyt on vaan tämmöistä pientä puuhastelua.

Välillä mietin, mistä ihmiset saavat aikaa askarteluun ja tuunailuun. Tuntuu, ettei omassa vuorokaudessa ole niin paljoa tunteja, mitä haluaisin. Mutta olen myös opetellut, että aina kun olen yksin kotona, käytän edes hetken askartelun parissa.

Ja jos minulla jatkossa jää tyhjiä sivuja kalenteriin, en stressaa siitä. Jos ei joskus jaksa tai ehdi, ei se ole maailmanloppu. Välillä voi vaan liimata pätkän washiteippiä sivulle, tai tarran tai pari ja sivu on valmis. Pitää olla armollinen itselleen ja tehdä omien voimavarojen mukaan tätä hommaa. Ei pidäkään olla tai yrittää olla samanlainen kuin muut. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa tehdä. Ja mikä pitää minunkin muistaa, jokainen tekee omalla tyylillään. Jos joskus joku sivu menee omasta mielestä ihan pilalle, se ei välttämättä ole muiden mielestä sitä. Ja jos joku sivu menee pilalle, niin aina voi vetää vielä enemmän överiksi eli korostaa sitä pilalle mennyttä juttua. Muistetaan, että tämä on ihana harrastus, eikä sitä pidä tai kannata ottaa liian vakavasti.

-Armi

Kulmakirjanmerkkien askartelua

Armollisuuden opettelua