Lauran Art Journal matka – tekstuureja

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja, sapluuna ja Distress Oxide muste on saatu Vihkokaupalta.
Modeling Paste on ostettu Suomen Taidetarvikkeelta.

Viikko lähenee loppuaan ja onkin aika hypätä tämän kertaisen art journal matkani kyytiin. Marraskuu lähes yllätti minut, elin vielä pitkälti lokakuuta ja kaikki tekemiseni oli suunnattu siihen, että sain suoritettua loppuun #the100dayproject -haasteeni. En ole ehtinyt samalla tavalla tehdä mitään art journaliini ja tuntui siltä, ettei minikokoisten töiden jälkeen ollutkaan niin helppoa palata isomman muistikirjan pariin.

Nappasin kuitenkin ilman sen suurempaa suunnitelmaa spraypullon ja Distress Paint maalin värissä Saltwater taffy. Ruiskuttelin ensin vettä ja levitin sen vielä kauttaaltaan paperille, jonka jälkeen laitoin alkuun ohuen kerroksen maalia.

Sitten sain idean: en ollut vieläkään testannut, miten maali käyttäytyy tuorekelmun kanssa. Kipitin keittiöön ja hain kelmurullasta palasen. Ohut kerros maalia oli lähes kuivunut sillä välin, joten levitin uuden ohuen kerroksen sivulle, jonka jälkeen painoin kelmun maalin päälle. En tiennyt, kauan kelmun kuuluu paikoillaan olla, mutta odotin muutaman minuutin ennen sen poistoa. Oletettavasti minulla ei ollut tarpeeksi maalia tai jo kertaalleen samalla värillä maalattu pohja oli ongelma, mutta kuvio kelmun poiston jälkeen oli todella huomaamaton.

Painoin tosin kelmun viereiselle tyhjälle sivulle ja sain super kivan näköisen kuvioinnin aikaiseksi. Olen harrastanut jo hetken sitä, että länttään ylijäämämaalit ja putsailen mustetuputtimeni art journalin sivuille, sillä nämä jämät saavat lopulta todella kivan näköisiä pohjia aikaiseksi. Tämän kimppuun onkin kiva palata sitten myöhemmin.

Seuraavaksi kaivoin aiemmin kesällä ylläripaketista saamani sapluunan ja musteen esille. Valitsin muutamia virkkeitä sapluunasta ja levitin mustetta harjalla. Koska harvemmin muistan (tai jaksan) puhdistaa musteenlevitystyökalujani kunnolla, tälläkin kertaa oranssi sai hieman viimeksi käytettyä ruskeaa välillä kaverikseen. Toisaalta mixed media töissä tämä ei minua ainakaan haittaa. Jos haluaisin jotain puhdasta väriä johonkin, ottaisin vain uuden tyynyn käyttöön.

Seuraavana vuorossa oli modeling paste eli kohopasta. Ostin alkusyksyllä tämän reissullani, sillä aiempi halpa kohopastani oli välillä niin löysää, että se kaikista yrityksistäni huolimatta levisi todella herkästi sapluunan alle. Koostumuksen huomasin heti paljon jämäkämmäksi kuin aiemmassani. Levitin kohopastan palettiveitsellä, olen todennut tämän kaikista helpoimmaksi tavaksi saada pinta tasoitettua. Vielä helpompaa olisi varmasti astetta isomman veitsen kera, joten ehkä setti menee jossain vaiheessa ostoslistalle.

Ja kuten kaikki art journal sarjaani aiemmin lukeneet tai livejäni seuranneet tietävät, kärsivällisyys kuivumisen kanssa ei ole koskaan ollut minun juttuni. Joten suosiolla lähdin tässä vaiheessa tekemään muutamat kotityöt alta pois. Suosittelen myös esimerkiksi omien askartelujälkien siivoilua samalla, kun odottaa tämän aineen kuivumista.

Valitsin samalla, kun odotin, että kohopasta kuivuu, työn viimeistelyä varten yhden tyttötarran. Käyttämäni tyttö on La Dolce Vitan tarroja, joihin olen ihastunut jo muutama vuosi sitten. Leikkasin suurimmat valkoisesta reunasta pois, sillä tällä kertaa se ei sellaisenaan sopinut osaksi työtä.

Kun kohopasta oli kuivunut tarpeeksi, käytin Distressin Oxide Sprayta (wilted violet) avaamalla korkin ja ”pilliosuudella” roiskin pieniä musteläiskiä sivulle. Lisäksi kaadoin pienen määrän väriä myttyyn vessapaperia, jolla sitten levitin ja tuputin kohokuvioiden päälle väriä.

Lopuksi nappasin taas mustetyynyt ja levitin lisää oranssia kohopastan päälle ja muutamia sivalluksia efektiksi sivun reunoille. Viimeisenä tein valkoisella maalitussilla pieniä pisteitä violetin kaveriksi ja liimasin tyttötarran sivulle. (Ihastuttava apurini päätti myös jättää jälkensä tämän kertaiseen työhön muutaman kissankarvan myötä, hupsis!)

Lopputuloksena yksinkertainen, mutta mielestäni kaunis sivu. Tämä myös herätteli ihanasti taas luovuutta ja fiilistä tehdä lisää! Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Inspiroivia tuunailuhetkiä sinulle ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.

Tekemisen vuosi – Tia

Yhteistyönä Ajastolta: Project365 2022, Piste 21/22 ja Doodle 22/23.

Mitä tulikaan tänä vuonna tehtyä? Osa ehkä muistaa lukeneensa Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolelta, että kävin polveni kanssa proteesileikkauksessa ja se hetkellisesti himmasi meikäläisen vauhtia laittaen tuunailut jäihin. Tuntuu, että vasta loppuvuotta kohden olen saanut harrastusdraivia uudelleen vauhtiin ja toistaiseksi elo-lokakuu on ollut itselleni tuottoisin.

Korkkasin ylläpidon Aliisan tekemän junk journalin ja laitoin teemahaasteisiin pökköä pesään tai ainakin niitä oli enemmän. Sain siivottua työpistettä (joka on vähän räjähtänyt taas), joka antoi uutta potkua tuunaamiseen ja ennen kaikkea sitä tilaa tehdä. Olen myös pitkästä aikaa osallistunut muutamaan atc-vaihtoon (artist trading card) ja joulukalenterivaihtoon. Kalenterimania pääsi myös mukaan Seinäjoen käsityömessuille jossa minä, Aliisa ja Suvi edustimme. Mukava uusi kokemus.

Onnistumisiin voisi kirjata, että Ajaston Piste 21/22 tuli kuuliaisesti täyteen ja pidin sen mustavalkoisesta asusta todella paljon. Nyt tilalle tuli Ajaston Doodle 22/23.

Itse toivon oman kunnon paranevan niin, että pääsen taas miitteihin ja että kaikki kulkutaudit pysyvät poissa jotta voimme järjestää miittejä. Niissä kuitenkin pääsee ihmisten lähelle ja tutustumaan paremmin, jolloin somessakin on entistäkin hauskempi harrastaa yhdessä.

Mutta vuosi ei ole vielä loppu ja tässähän ehtii vielä ja mitä. Nyt on ainakin ajankohtaista täytellä jouluplanneria. Lukuhaasteisiin pitää vielä panostaa täydellä teholla, kun aloin lukemaan alkuvuodesta. Ylipäätään saada takaisin tuunausrutiinit, kun kesältä jäänyt liian monta viikkoa vaan mustekynän varaan. Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut erilainen.

Ylläpidon tekemisen vuosi -haasteet löydät täältä.

Kohta on viikonloppu. – Tia