Searching for "Musteet"

Sanahaaste – Laura S.

Muistikirja saatu Vihkokaupasta.

Heippa hei! Tänään onkin minun vuoroni hypätä uusimman haastesarjamme kimppuun, joka starttasi viime viikolla. Kaipasimme pitkästä aikaa konkreettista tuunaushaastetta, joten kyselin ryhmän puolella teiltä jäseniltä sanoja, joista sitten valitsin haasteeseemme seuraavat neljä: yrtti, piilossa, aalto ja hymy. Toteutustapa ja -tyyli luonnollisesti oli vapaa, joten oman työni lähdin toteuttamaan art journaliini kollaasiksi.

Ensimmäisenä lähdin käsittelemään sanaa hymy, joka toi minulle ilmeen lisäksi mieleen valokuvan ottamisen. Happy mailista ikuisuuden mukana roikkunut Polaroid-kuvan reuna löysikin vihdoin käyttökohteensa tämän myötä ja juuri postissa saapunut stanssattu kamera sai heti tulla kaveriksi. Uusimpien PET-teippirullien joukosta valikoitui myös tähän työhön yllä olevan sohvakuvan lisäksi muutama muukin.

Työn pohjalle halusin jotain hieman tummempaa ja rauhallisemman väristä, joten nappasin PET-teippikuvan taustan lisäksi kaksi muutakin paperia samaisesta paperikosta ja lähdin kerrostamaan niitä sivulle. Tämän jälkeen kiinnitin Polaroid-kuvakokonaisuuden sivun yläreunaan.

Ruututeippifanina halusin lisätä värimaailmaan sopivaa oranssia ruutuwashia lisäväripilkuiksi sivulle, samalla tuomaan myös sellaista tunnelmaa, että Polaroid-kuva ja alareunan paperi olisi todellisuudessa kiinnitetty teipillä eikä liimattu paikoilleen. Laitoin tässä välissä myös kiinni PET-teipistä leikatun tyttökuvan (liimasin ensin valkoiselle paperille, josta leikkasin irti) sekä kameran Polaroid-kuvan reunoille.

Sanaa yrtti lähdin ensin metsästämään tarra- ja teippivarastoistani, mutta koska en löytänyt mitään sopivaa ja silmää miellyttävää, päädyin hieman soveltamaan tätä kohtaa ja valitsin toisesta PET-teipistä nämä todella kauniit neidonhiuspuun syksyiset lehdet. (Ja voihan tämänkin laskea käytännössä yrtiksi, sillä neidonhiuspuusta valmistetaan luontaistuotteeksi uutetta.)

Seuraavana lähdin valloittamaan sanaa piilossa. Tämä tuntui aluksi olevan haasteen vaikein sana ja pohdin alkuun, että olisin tehnyt työhön jonkinlaisen kurkkausluukun. Päädyin kuitenkin muutaman ideoinnin päätteeksi valita tällaisen läpikuultavan, lähes kangasmaisen paperin, jota värjäsin musteella sivun värimaailmaan sopivammaksi.

Ujutin paperin yläreunan Polaroid-kuvan sekä washiteipin alle ja liimasin sen muuten toiselta sivulta kiinni. Näin näyttää ihan siltä, että tyttö kurkkaisi verhon takaa. Laitoin samantyylisen värjätyn palan paperia myös sivun yläreunan puolelle, tasapainottamaan työtä.

Viimeisenä haastesanana oli aalto. Olin aluksi sitä mieltä, että aion kuitata haastekohdan paperikon kuviointeihin vedoten, mutta päätin vielä kaivaa sapluunani esille ja etsiä sieltä sellaista, joka toisi mieleeni aallot. En halunnut tehdä kaikesta ihan sanatarkkaa, joten suurin osa on myös sana-assosioinnin tulosta. Tuputtelin myös sapluunan käytöstä ylijääneet musteet sivun reunoille, jonka jälkeen lisäsin vielä muutamat tekstitarrat työtä koristamaan. Myös kameran väritin lopulta, kun valkoinen tuntui niin irralliselta sivun yläreunassa.

Tällainen työ syntyi kokonaisuudessaan! Miten itse olisit lähtenyt toteuttamaan haastetta? Tee ihmeessä oma versiosi ja jaa se meille ryhmän puolella. Oikein ihanaa loppuviikkoa ja inspiroivia hetkiä tulevaan viikonloppuun!

– Laura S.

Kun askartelutavaroita kertyy

Oletko törmännyt siihen meemiin, jossa, karkeasti suomennettuna, sanotaan askartelutavaroiden ostamisen ja askartelun olevan kaksi eri harrastusta. Välillä ihan oikeasti tuntuukin siltä, koska itselle on ainakin kertynyt hyvin paljon erilaisia askartelutarvikkeita. On niin paljon kaikkia erilaisia tekniikoita, joita haluaisi kokeilla, mutta niihin tarvitsee erilaisia välineitä. Sitten aina välillä ”sortuu” niitä ostamaan. Kyse ei kuitenkaan ole yli omien varojen ostelusta vaan aina on ollut varaa ostaa kyseiset tarvikkeet. Esim. alkoholimusteet ja niihin sopiva paperi, akryylimaalit ja akryylikaatoon sopiva ohennusaine, stanssauskone sekä kaikki eri paperit jne.

Ongelmaksi onkin ennemmin muodostunut, mihin kyseiset tavarat mahtuvat. Säilytystila on rajallista, mutta kaikkea haluaisi kokeilla ja tehdä. Yksi isoista haaveistani on ollut jonkinlainen leikkuri, jolla voisin leikata vinyyliä tai tarroja. En ole kuitenkaan voinut sitä ostaa tilan puutteen vuoksi. Tulostimen ostin, koska sitä tarvitsee monessakin asiassa, mutta se vie pöydästäni jo kolmasosan. Välillä kaikkien tavaroiden kanssa käy niin, että ne vain leviävät joka paikkaan.

En tee itselleni lupausta ostoslakosta, sillä tiedän että se ei toimi. Mutta teen itselleni lupauksen, että harkitsen ostoksia ja niiden tarpeellisuutta. Tai pystyisinkö toteuttamaan tekniikkaa, jollain muulla tavalla. Sen lupauksen teen, että käyn omia askartelutavaroitani läpi vuoden aikana ja katson, mistä kaikesta voisi luopua. Se on vaikeaa, tiedän sen, sillä olen sitä aikaisemminkin tehnyt. ”Jos tarvitsenkin tätä jossain” tai ”tämä voisi olla vielä käyttökelpoista.” Olisipa minulla aivan järjettömän iso huone, vain ja ainoastaan askartelutavaroille sekä muille harrastustavaroille!

~ Laura H.