Searching for "passport-koko"

Esittelyssä – Nolty 1180

Näin jossain sosiaalisen median syövereissä noin passport-kokoisen (180 x 85 x 12 mm) Nolty 1180 –plannerin ja innoissani tilasin sen Stationery Selectionilta Japanista. Hintaa ostokselle tuli postikuluineen kaikkineen noin 30 euroa ja toimitus oli supernopea – tilauksesta ovelle meni tasan viikko. Toimitus tuli FedExin kautta, joten ehkä senkin vuoksi nopeus oli mitä oli.

Ensivaikutelma Noltystä oli todella positiivinen. Sen omat, irrotettavat foliomalliset kannet ovat hieman virkamiesmäisen näköiset teksturoituine siniharmaine sävyineen, mutta niissä on myös reilunkokoinen kynälenkki. Jos kansia ei halua käyttää, ne saa helposti pois. Traveler’s Companyn passport-kokoisiin kansiin Nolty 1180 istuu kuin se olisi tehty niihin. Tämä on siis oivallinen vaihtoehto kaikille niille passport-koon ystäville, joiden tiedän haluavan kaiken yksiin kansiin, mutta samaan aikaan tuskailevan sen kanssa, että plannerista tulee helposti useita senttejä paksu. Nolty 1180 on uutena vain 12mm paksu, eli ei paljoa paksumpi, kuin Traveler’s Companyn oma kuukausi- ja viikkoinsertti samoissa kansissa.

Se, mikä minut sai alun perin hankkimaan Noltyn, oli sen monipuolinen sisältö. Noltyssä on kuukausiaukeamat joulukuusta 2023 maaliskuuhun 2025 ja viikkoaukeamat viikosta 48 / 2023 aina viikkoon 1/2025 saakka. Kuukausi- ja viikkosivujen lisäksi Nolty 1180:ssa on 34 muistiinpanosivua, kaksi aukeamaa Japanin metrokarttoja ja ikätaulukko. Viimeinen, pahvisempi sivu on varattu omistajan tiedoille ja sivun reunassa on viivoitin. Tästä tulee ihan TV-Shop-olo, mutta ei siinäkään vielä kaikki: Nolty 1180:n mukaan tulee myös oma, erillinen muistiinpanovihko, jossa on kolmisenkymmentä muistiinpanosivua lisää. Vihko sujahtaa kätevästi takakannen taskuun.

1180:n viikkosivujen layout on erilainen kuin muissa passport-koon plannereissa. Viikko on tavalliseen tapaan jaettu kahdelle sivulle, mutta sivut ovat yläreunaansa lukuun ottamatta täysin vapaata tilaa. Ruudutetut sivut mahdollistavat minkä tahansa layoutin tekemisen: pysty- ja vaakapäivien lisäksi voit vaikkapa piirtää ympyröitä, tai käyttää yläosan päivättyjä lokeroita menojen merkitsemiseen ja säästää lopun tilan listojen, seurantojen tai vaikkapa piirustusten tekemiseen.

Kynätestissä Nolty pärjäsi varsin hyvin. Mildlinerit, Pentelin Energel Clena 0.4 ja jopa leimailumuste Versa Magic Chalk Ink pärjäsivät paperilla hyvin. Pientä ghostausta oli havaittavissa eritoten tummanpunaisen Mildlinerin kanssa, mutta yksikään kokeilemistani väreistä ei vuotanut läpi.

Eilen oli ensimmäinen päivä, kun Noltyn sai virallisesti ottaa käyttöön, joten varsinaisia käyttökokemuksia on vielä hieman hankala kertoa. Mutta näin ensituntumalta sanoisin, että tässä on vallan mainio planneri (tai insertti TRC:n kansiin) niille, jotka haluavat kaiken passport-koossa samoihin kansiin, eivätkä halua maksaa lähes sataa euroa kalliimmista vaihtoehdoista.

-Hanna

Kun kaikki kiinnostaa

Vuosi 2023 on ollut minulle todellinen kalenterikaaoksen vuosi. Marraskuussa 2022 aloitin Hobonichi Weeksin ja se onkin ainoa kalenteri, joka on pysynyt mukana menossani, jossa vain muutos on pysyvää. Huvittavinta tässä lienee sekin, että inhosin Weeksiä vielä 2022 kesällä – vuoden 2022 Weeksiä käytin ehkä kolme viikkoa. Nykyisessä, vuoden 2023 Weeksissäni olen sen sijaan pysynyt vuoden joka ikisen viikon tähän saakka.

Muita kalentereita Weeksin ohella minulla onkin sitten ollut, vaikka muille jakaa. Weeksin lisäksi olen kokeillut tänä vuonna Hobonichilta A6 Techoa englanninkielisenä sekä A6 weekly supplementia eli ”supia”.

Näiden lisäksi olen testannut rengasplannereita neljässä eri koossa: mini, pocket, pocket+ ja personal. Tietysti olen ostanut jokaiselle nahkakannet – minikoossa jopa useammat.

Traveler’s Notebookista on ollut käytössä kaksi kokoa: passport ja standard. Olen kokeillut myös bujoa niin Zequenzin A7-kokoiseen paksuun muistikirjaan, kuin A6-kokoiseen Wonderlandiinkin. Mukana on pyörinyt myös Ajaston Note Mini, joka onkin söpö pieni kaveri.

Vuodelle 2024 ostin Hobonichilta supin, Weeksin ja Mega Sneaker Weeksin, Aura Estellen weeks avec –tyyppisen plannerin sekä Sterling Inkin passport-kokoisen plannerin.

En edes halua laskea, miten paljon rahaa olen tähän harrastukseen käyttänyt, ajasta puhumattakaan. Onneksi nyt, vuoden 2023 loppupuolella, sain myytyä pois niin Aura Estellen, Sterling Inkin kuin Mega Weeksinkin. Normaalin Weeksin lahjoitin kaverilleni, joka on vähintään yhtä sekaisin kalentereidensa kanssa kuin minäkin. Tällä hetkellä siis ensi vuoden plannereiden osalta jäljellä ovat Hobonichin A6 weekly supplement-kalenterina ja Wonderland222-muistikirja päiväkirjana / bujona. Tosin tietysti aloin heti katumaan Mega Weeksin myyntiä, joten saa nyt nähdä sitten…

Weekly Supplementiin mahtuu kaikki tarvittava

Yksi iso syy huomattavaan vaiheiluuni on ikuisuuskysymys: haluanko kaiken yksiin kansiin vai olisiko monta kirjaa sittenkin parempi? Toinen syy on, että kyllästyn nopeasti – heti, kun kalenteri on ns. valmis, eikä tuunattavaa ole, alkaa katseeni harhailla kirjahyllyssä pönöttäviin aarteisiin. Tällaisesta kalentereiden vaihdosta, tai ”planner hoppingista”, väistämättä kuitenkin seuraa se, että jossain vaiheessa informaatiota katoaa. Ja sehän on koko kalenteriharrastuksen antiteesi – kalenterin perimmäinen tarkoitus, kun ainakin itselläni on se, että se pitää minut ajan tasalla.

Weeksiin mahtuu journalointiakin, mutta se on tosi korkea

Mitä sitten olen oppinut kaikesta tästä sekoilusta? Ensinnäkin sen, että olen ensisijaisesti funktionaalinen kalenteroija. Kauniista aukeamista ei ole minulle mitään hyötyä, jos haluamani informaatio ei mahdu koristeiden joukkoon. Toiseksi en ole niin funktionaalinen, että haluaisin katsella pelkkää kynää ja paperia 365 päivää vuodessa – jonkin verran koristeita täytyy olla. Kolmanneksi en pidä tyhjistä sivuista tai tyhjästä tilasta, joten tulen toimeen paremmin pienempien kuin suurten kalentereiden kanssa. Neljänneksi – saan ihan minkä tahansa systeemin toimimaan, jos vaan haluan.

Matkalla Irlantiin minulla oli mukana neljä planneria…

Vuodelle 2024 tärkeimmät kriteerini – näin ajoissa, pari kuukautta ennen vuoden vaihtumista – ovat olleet paperin laatu, toiminnallisuus, kannettavuus ja koko sekä tuunattavuus. Sen vuoksi kalenterikamppailun voitti Hobonichi sup, joka on todella ohut ja pienikokoinen, mutta kokoonsa nähden varsinainen tilaihme. Eikä sekään tietysti haitannut, että tämä kalenteri maksoi kokonaiset 11 euroa (Suomessa saatavilla My Indie Co:sta ja Paperimurusta) ja että minulla oli sille sattumalta valmiina hienot Harry Potter –aiheiset kannet.

Päiväkirjaa, tai journalointia, supiin ei kuitenkaan mahdu. Sen vuoksi supin kaveriksi jäi Wonderland222 A6-kokoinen 192-sivuinen muistikirja, johon olen aiemmin tehnyt bujoa kesäkuussa, syyskuussa ja lokakuussa. Tästä varmaan huomaatte, kuinka menestyksekkäitä bujokokeiluni ovat olleet… En ole ihan vielä tottunut Wonderlandiin journalin ominaisuudessa, mutta aion sinnikkäästi yrittää, vaikka Weeks vielä kummitteleekin takaraivossa.

Tuossa vaan osa vuoden 2023 plannereista

Entä miksi Weeks, jota olen uskollisesti käyttänyt marraskuun 2022 ja tämän päivän välillä jatkuvasti, hävisi supille? Korkeuden takia. Tykkään pienistä käsilaukuista, joten Weeksin korkeus muodostui joskus ongelmaksi. En halua reissatessani käyttää aikaa käsilaukun järjestelyyn, jotta kalenteri menee sinne juuri oikeassa kulmassa ja saan vetoketjun kiinni. Jos Weeks olisi olemassa A6-kokoisena, se olisi aivan täydellinen.

Toivon, että vuosi 2024 tuo minulle paitsi vähemmän kalenterisekoilua, myös enemmän säästyneitä pennosia, kun en ole jokaisen kalenterin kohdalla ostohousut jalassa. Tämän suhteen Instagram on todella petollinen paikka, mutta se onkin jo toisen postauksen aihe… Millä perustein sinä valitset kalenterisi?

-Hanna